Silhuetti kaupunkikuvassa

 

Mielipiteitä korkeasta rakentamisesta

”Kirkko keskellä kylää” – korkeimpana rakennuksena. Muuta korkeampaa sen lähialueella voi toki olla esim. vesitorni, kuten meillä Vaasassa. 

 

Kuva: AN

 

Vaasan kaupunkikuvassa näkyy myös korkeita savupiippuja, nykyään myös linkkitorneja ja mastoja, sekä etäällä horisontissa olevia tuulivoimaloita.

Kaupungin silhuetti, niin maalta kuin mereltäkin nähtynä on yksi alueen omaleimaisuuden tunnusmerkeistä. Se toki myös muuttuu, hitaasti mutta varmasti. Nykyinen Vaasan kantakaupunki oli pitkään matalaa puutalovaltaista ruutukaava-aluetta. C. A. Setterbergin laatimaa kahden kirkon, Vaasan kirkon (ruots. Trefaldighetskyrkan) ja Pyhän Nikolaoksen kirkon (Vaasan ortodoksisen seurakunnan kirkko) ympärille laadittua kaavaa halutaan Vaasassa onneksi kunnioittaa edelleen tänä päivänäkin.

 

Korkea rakentaminen muuttaa kaupungin silhuettia ja kaupunkikuvaa kaiken kaikkiaan hyvin merkittävästi. Vaasassa on ollut tällä vuosituhannella useitakin korkean rakentamisen hankkeita. Lainvoimaisiin kaavoihin on mahdollisuudet tällaiseenkin rakentamiseen laitettu päättäjien toimesta. Useitakin vireillä jo olleita korkean rakentamisen hankkeita on lykätty eteenpäin, tai hylätty kokonaan. Vaskiluodon tornitalohanke ja Wasa Station tulevat ainakin mieleen. Uusiakin suunnitelmia on, ainakin Wärtsilän entiselle konepaja-alueelle, jolle parhaillaan viimeistellään asemakaavaa päätöksentekoa varten.

 

Korkeasta rakentamisesta voi ja saa olla montaa mieltä

Asumme vaimon kanssa kerrostalon kuudennessa kerroksessa ja nautimme kyllä parvekenäkymistämme. On hienoa, että Vaasassa on ollut ja tulee jatkossakin olemaan uusia korkeitakin kerrostaloja niitä haluaville.

Oma mielipiteeni on, ettei nykyisen Vaasan keskustaan tule rakentaa kuin korkeintaan 8–10 kerroksisia tornitaloja.

Keskustelua kaupunkirakentamisen kauneudesta ja asukkaiden viihtymisestä käydään suuremmissakin kaupungeissa. Helsinki on aivan omaa kokoluokkaansa, ja myös siellä tällaisista asioista käydään vilkasta keskustelua.

Laitan tähän vielä lainauksen Helsingin Sanomista (3.8.2024)

Viihtyminen on hyvän arkkitehtuurin mitta

Lukijan mielipide: Kaj Nyman, yhdyskuntasuunnittelun emeritusprofessori, Savonlinna

Asuinrakennus on hyvää rakennustaidetta vain, jos siinä on hyvä asua.

… ” Arkkitehdit piirtävät, ja tekevät siinä ratkaisevia päätöksiä rakennetun ympäristön toiminnallisuudesta ja kauneudesta. Arkkitehteihin kohdistuu monenlaista painetta, mutta se, miten ”sovitetaan toiveita yhteen”, määräytyy lopuksi arkkitehtien piirustuksissa. Puutarhakaupunkiaate oli aikoinaan arkkitehtien keksimä, kompakti kaupunkiaate samoin. Pasilan Triplan musertava yksitoikkoisuus on sekin arkkitehtien päättämä.

Arkkitehtuuri on erilainen kuin muut taiteet: se koetaan käytössä. Asuinrakennus on hyvää rakennustaidetta vain, jos siinä on hyvä asua. Ihmisille on elintärkeää, aivan kuten kaikille muillekin eläville olennoille, että he viihtyvät. Viihtyminen on hyvän arkkitehtuurin mitta. Ympäristön kauneus ei ole suhteellinen käsite. Rumassa ympäristössä ei viihdy.

Ihmiset kaipaavat yhä samanlaista kauneutta ympärilleen kuin aina ennenkin.

Se mitä ympäristöltä vaaditaan, jotta mieli voisi kiinnittyä siihen, ei ole mitenkään vaikeaa tai kallista: ihmisen mittakaavaa, luonnonvaloa, puita ja pensaita, väriä, kauniita materiaaleja, huolella suunniteltuja yksityiskohtia. Perinteisestä arkkitehtuurista sitä voi oppia. Opitun soveltaminen nykyaikaiseen rakentamistapaan on kaikin puolin mahdollista.

Ihmiset kaipaavat yhä samanlaista kauneutta ympärilleen kuin aina ennenkin. Ongelmana on, että heillä ei ole mitään keinoa viestittää, että he viihtyvät sellaisessa ympäristössä. Arkkitehtien on tiedettävä se ammattitaitonsa perusteella. Ja he tietävätkin. Mutta tekevät suunnitellessaan yhä useammin aivan toisenlaisia päätöksiä; panevat ihmiset asumaan valtaviin torneihin kaukana maan pinnasta. He suunnittelevat niin tiiviitä kortteleita, ettei talojen väliin mahdu puita. He tekevät asuntoja, joihin aurinko ei koskaan paista. Miksi?

Yksinkertainen vastaus on, että arkkitehdit piirtävät mitä heiltä tilataan. ”Yhteisessä pöydässä”, johon ”meidän” on Lindgrenin mukaan ”tultava tyhjin käsin”, istuu kiinteistöbisnes sekä jokunen kunnallispoliitikko. Ihmisten tarpeiden mukaisen ympäristön rakentaminen ei heidän mukaansa olisi liiketaloudellisesti edullista. Arkkitehtuurin käyttäjiä pöydässä ei näy. Kiinteistöbisnes sanelee, mitä rakennetaan. Arkkitehdit tottelevat ja poliitikot siunaavat heidän suunnittelupäätöksensä.

Entä kaupunkirakentamisen kauneus? Se ei pääse edes esityslistalle. (Marjo Uotila, HS Mielipide 22.7.)

Kaj Nyman

yhdyskuntasuunnittelun emeritusprofessori, Savonlinna

 

Lainaus päättyy

 

Arvoisat tämän blogin lukijat!

Julkaisen mielelläni erilaisia näkökulmia aiheeseen kuin aiheeseen. Tee Sinä oma mielipidekirjoituksesi, ja lähetä se julkaistavaksi tässä vaasaennenjanyt -blogissa.

 

Aimo Nyberg
Sivuston ylläpitäjä

Kaupunki- ja luontokuvaaja
aimonyberg(at)gmaik.com