Arjen aritmetiikkaa
"Lehdessä oli kirjoitus ”Vaasan kuninkaasta” John Sjödahlista, joka kavalsi suuria summia yht. 831000 mk. Joka on nykyeuroissa 138500 eikä 4,6 miljoonaa euroa."
Ilkka Virtanen
Ilkka-Pohjalaisen toimittaja Anne Puumala on tuottanut luettavaksemme hienon sarjan historiallisia artikkeleita. Niissä kerrotaan merkittävistä pohjalaisista henkilöistä, rakennuksista tai tapahtumista, jotka eivät kuitenkaan ole nykyisten pohjalaisten yleisessä tietoisuudessa. Viimeisin tällainen artikkeli ilmestyi I-P:ssa 13.8.2024. Artikkeli käsitteli vaasalaista liikemiestä John Sjödahlia.
John Sjödahl oli 1900-luvun alussa Vaasan liike-elämän näkyvimpiä ja vaikutusvaltaisimpia hahmoja, mahtimies ja pankinjohtaja, jota Vaasan kuninkaaksikin kutsuttiin. Sjödahl työskenteli Yhdyspankin Vaasan konttorin johtajana sekä Vaasan Sokerin, Bock’s Oy:n ja Vaasan Anniskeluosakeyhtiön johdossa. Sjödahl vietti varsin huoletonta ja tuhlailevaista elämää. Omien rahojensa lisäksi hän käytti surutta myös johtamiensa yritystensä varoja. Kavallusten kokonaismäärä oli vuonna 1905 noussut 831 000 mk:aan, mikä on nykyarvoltaan 4,6 milj. €. Seurauksena oli epäonnistunut itsemurhayritys ja vankilatuomio.
Tunsin tarvetta palata muutaman päivän kuluttua artikkelin lukemisesta tämän hienon artikkelin yhteen yksityiskohtaan johtuen kohdan merkittävyydestä artikkelin keskeisessä sanomassa, kavalluksen suuruudessa. I-P:n Tekstaten-palstalla oli 17.8. kirjoitus, jossa moitittiin Anne Puumalan esittämää tekstaajan mielestä virheellistä laskelmaa kavallussumman 831 000 mk arvoksi nykyrahassa. Suomen rahayksikön ja aritmetiikan pelkät perustiedotkin omaava huomaa välittömästi, että tekstaajan esittämä vaihtoehtoinen tulos ainakin on väärin.
Vanhan markkamääräisen rahasumman nykyarvoa laskettaessa on otettava huomioon ajankohdasta riippuen yksi tai kaksi rahajärjestelmässämme tapahtunutta muutosta sekä inflaation aiheuttama rahanarvon muutos. Vanhat markat muutettiin uusiksi 1963 (suhde 100:1) ja uudet markat euroiksi 2002 (suhde 6:1, riittävä tarkkuus tämäntyyppisissä laskelmissa). Inflaation vaikutus otetaan yleisimmin huomioon elinkustannusindeksin kehityksen mukaisesti. Tekstaaja on unohtanut näistä sekä markkauudistuksen että inflaatiomuutoksen ja ottanut huomioon vain euroon siirtymisen. Siksi hänen laskelmansa on kahdesta syystä väärin. Virheet vaikuttavat tosin vastakkaissuuntaisesti, mutta silti lopputulos on pahasti pielessä.
Vuoden 1905 kavallussumma 831 000 mk on nimellisarvoisesti 8 310 vuoden 2001 (uutta) markkaa ja edelleen nimellisesti 8 310:6 = 1 385 vuoden 2002 euroa - eikä siis 138 500 €, kuten markkauudistuksen unohtanut tekstaaja esittää. Inflaatio on aikana 1905–2023 ollut 331 000 % eli elinkustannusindeksi on tullut 3 310-kertaiseksi. Kavalluksen nimellisarvo 1 385 € on siten reaaliarvoltaan 3310 x 1385 = 4,6 milj. €, kuten Puumala artikkelissaan aivan oikein esittää. Tekstaaja antaa ratkaisuksi rahanarvon huononemisen unohtaen tuon edellä jo virheelliseksi todetun euromääräisen nimellisarvon 138 500 €.
Vanhan rahasumman nykyarvon voi saada selville toki suoraviivaisemminkin. Tilastokeskus on laskenut kullekin vuodelle rahanarvokertoimen, jonka avulla tuo muunnos voidaan yksinkertaisesti tehdä. Vuoden 1905 rahanarvokerroin on 5,56688, jolloin saadaan 831 000 mk:n nykyarvoksi 831 000 x 5,56688 = 4,6 milj. €. Edellä olen kuitenkin halunnut kuvata laskentaan sisältyvät eri vaiheet.
Rahanarvon heikkeneminen otetaan yleisemmin huomioon (mm. Tilastokeskus laskelmissaan) elinkustannusindeksin mukaisesti. Tämä ei kuitenkaan ole aina ongelmaton. Esimerkiksi palkansaajien palkkakehitys on 1900-luvulla poikennut merkittävästi elinkustannusten kehityksestä. Eri aikojen palkkojen vertailu elinkustannusindeksin avulla voi siksi olla harhaanjohtavaa. Tästä yksi esimerkki.
Viime sodissamme suurinta urhoollisuutta osoittaneet sotilaat palkittiin Mannerheim-ristillä. Ansioristin lisäksi palkintoon kuului 50 000 mk:n suuruinen rahapalkkio. Tämän kerrotaan olleen vakinaisessa toimessa olevan luutnantin vuosipalkan suuruinen. Millaista summaa tuo rahapalkkio sitten vastaa nykyoloissa?
Rahanarvokerroin vuodelle 1943 on 0,227183, joten rahapalkinnon nykyarvo on 11 359 € eli vajaat 1000 € kuukausille jaettuna. Luutnanttien keskipalkka nykyisin on tasoa 4000 €/kk eli noin 50 000 € vuodessa.
Hauska yhteensattuma: palkkasummat ovat numeroarvoltaan samansuuruiset v. 1943 ja 2023, rahayksiköt kuitenkin eroavat, inflaatiokehityksestä puhumattakaan. Luutnanttien palkkakehitys sotavuosista tähän päivään on ollut nelinkertainen elinkustannusindeksin kehityksen suhteen. Palkkojen nykyarvoja verratessa olisi ilmeisesti parempi käyttää jotakin muuta indeksiä kuin elinkustannusindeksiä.
Indeksitarkistuksissa käytettävän indeksin määrittely on pitkään ollut kuuma peruna työeläkkeiden yhteydessä. Indeksitarkistuksen määrään vaikuttavat Tilastokeskuksen laskemien kuluttajahinta- ja ansiotasoindeksin muutokset. Näistä osaindekseistä ei sinänsä ole ollut merkittävää kiistaa, kiistaa on käyty niiden keskinäisestä painotuksesta työeläkeindeksiä määritettäessä. Pitkään oli voimassa ns. puolivälin indeksi. Siinä sekä hintatason muutoksen että ansiotason muutoksen osuudet olivat 50 prosenttia. Vuonna 1996 otettiin käyttöön ns. taitettu indeksi, missä hintatason muutoksen osuus on 80 % ja ansiotason muutoksen 20 %. Koska useimpina vuosina ansiotason kehitys on ollut voimakkaampaa kuin hintatason, eläkeläiset ovat kokeneet kärsineensä muutoksesta ja on esitetty laajasti vaatimuksia paluusta puolivälin indeksiin. Nollakorkojen ja lähes nollainflaation vuosina vaatimukset saivat entistä mittavammat puitteet.
Nyt kahtena viime vuotena hintojen nousu on kuitenkin ollut selvästi ripeämpää kuin palkkojen, joten eläkkeet ovat nousseet jopa ennätysmäisesti. Samalla vaatimukset paluusta vanhaan malliin ovat loppuneet.
Oma kantani näiden kahden mallin suhteen on selvä. Käytössä oleva 80–20 malli on oikeudenmukainen ja perusteltu. Itsekin eläkeläisenä koen, että eläkeläiselle tärkeintä on se, että eläkkeen kehityksellä eläkeläiselle korvataan hintatasossa tapahtuvat muutokset. Vaatimukset eläkeläisten pääsystä merkittävästi osille työn tuottavuuden nousun synnyttämästä aktiivitoimijoiden palkkatason kehityksestä luen kuuluvaksi kateuden piiriin. Pieni siivu (20 %) sitäkin on toki paikallaan, mutta on myös riittävä.
Teksti: Ilkka Virtanen
Virtanen väitteli filosofian tohtoriksi Turun yliopistosta vuonna 1977 ja
työskenteli Vaasan yliopistossa talousmatematiikan vt. apulaisprofessorina
1981–1983 ja professorina vuodesta 1983. Lisäksi hän toimi yliopiston rehtorina
1987–1994 ja dekaanina 1998–2007. Virtasen tutkimusaloja ovat olleet
operaatiotutkimus, matematiikan ja tilastotieteen taloustieteelliset
sovellukset, tulevaisuudentutkimus, luotettavuusteoria ja jakaumateoria. Hän on
julkaissut yli 100 tieteellistä tutkimusta (Lähde: Wikipedia)
Kuvituskuva: Lainaus Ilkka-Pohjalaisen digilehdestä 10.8.2024
John Sjödahl jätti jälkensä Vaasan historiaan. Aikalaisia pöyristyttäneen rikoksen tultua ilmi jälkipolvet eivät ole halunneet muistella häntä. Kuva: Grafiikka Jani Kaunisto
Lue kokonaan myös llkka-Pohjhalaisesta Anne Puumalan kirjoitus (linkki on maksumuurin takana)
10.8.2024
Vaasan kuningas oli palvottu ja ökyelämää viettänyt mahtimies – Sitten paljastui rikos, joka tyrmistytti koko Pohjanmaata
Blogipostauksen on koonnut:
Aimo Nyberg
aimonyberg(at)gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti