Nyt ennen uutta vuotta keuhkoahtaumatautini äityi pahaksi. Hengitys oli ihan tukossa. Ambulanssilla keskussairaalaan. Tutkimus. Kokeet. Löytyi ärhäkkä virus ja bakteeri. Osastolle eristykseen. Huono kunto. Vahva lääkitys. Unettomia öitä. Hoito hyvää. Ei moitittavaa.
Kesken kaiken eristyshuone vaihtui toiselle osastolle, keuhkosairauksien osastolle! Tilat olivat selvästi hiljattain remontoitu. Huone ei voinut olla alunperin potilastila. Varasto-kosteaa tilaa veikkaan. Siis: potentiaalista hometilaa. Sitä se osoittautui olevankin. Aamulla olo tukkoinen ja väsynyt Lääkärin kierrolla otin asian puheeksi. Epäilyni todentui. Olin majaillut hometilassa. Haastattelin läsnäolijoita, joilta sain kuulla, että hometiloja on paljon. Suuri osa henkilökuntaa oirehtii ja on herkistynyt homeelle kuten minäkin.
Kysyin vielä: mitä ongelmalle tehdään? Vastaus hämmästytti ja suivaannutti: Korjaukset alkavat vuonna 2020! Siihen asti potilaat ja henkilökunta joutuvat altistumaan pahenevalle homeongelmalle. Rahako taas tärkeämpi kuin ihmisten terveys ja hyvinvointi.
SOTE-puuhastelu puolestaan on panemassa isommat hankkeet jäihin ainakin kymmeneksi vuodeksi. Joukossa homekorjauksiakin? Siis home voi hyvin. Potilaat ja henkilökunta huonosti. Olisikohan priorisoinnin paikka.
Kaikenkaikkiaan home on monin tavoin jättiongelma, jota pitää tarkastella "ihminen edellä" periaatteella eikä mitata pelkästään rahalla vaikka kallista onkin.
Korjaamalla homeongelmat eivät kokonaan häviä mihinkään. Myrkyt jäävät. Uusia hometaloja syntyy liukuhihnalta. Homehtumisen mekanismi on selvä, mutta sen syntymisen perimmäisistä syistä ei puhuta. Mahdetaanko edes tosissaan tutkiakaan missään. Minun mielestäni koko rakentamisprosessi, rakenteet, materiaalit, tekniset järjestelmät sun muut mutta myös lait, asetukset ja normit pitää kyseenalaistaa parempien innovaatioiden ja talojen toivossa.
Motto: Tarttis tehdä jotakin!
Jaakko Vainionpää
Arkkitehti
Kuvat: Aimo Nyberg, Auringonlaskuja Vaasan keskussairaalan maisemissa, ylempi kuva 20.12. 2015 ja alempi kuva joulupäivänä 25.12.2015.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti