Paikallisuuden korkea veisu

Hannu Katajamäen juhlapuhe Vaasan kantakaupungin asukasyhdistyksen 20-vuotisjuhlassa

Waskia 6.9.2014

 Paikallisuuden korkea veisu

Alkujaan yhteiskunnat organisoituvat paikallisyhteisöjensä kautta. Alhaalta ylöspäin muodostuivat kunnat, maakunnat ja valtiot. Nykyisyys seisoo paikkojen historian olkapäillä. Väitän että paikkojen historian ikiaikainen jatkumo ei ole katkeamassa. Myös tulevia aikoja luonnehtii paikkojen monimuotoinen mosaiikki. Globaalien kehityskaarien lomassa liikkuu vahva paikallisuuden henki.

Suomessa uuden paikallisuuden voimaa ei ole vielä oivallettu. Suuruuden logiikkaa ja keskittämisen maantiedettä pidetään ainoina vaihtoehtoina. Ideologissävytteinen suuriin keskuksiin uskova metropolivaltiopolitiikka on vahvistumassa. Talouden ja politiikan eliitti sekä heitä myötäsukaisesti silittävät tutkijat tavoittelevat noin viiteen vahvaan keskusseutuun perustuvaa Suomea. Maaseutua ja pieniä keskuksia ei tässä asetelmassa enää tunnisteta, eikä välttämättä edes Vaasaa. Hallinnossa tavoitellaan yhä suurempia ja tehokkaampia yksiköitä.

Suuri osa maasta nähdään periferiana, jonka kohtalo ei kiinnosta ja jonka roolia yhteiskunnassa ei osata eikä haluta hahmottaa. Tieto ja näkemys Suomen laajan ja vaihtelevan maantieteen antamista mahdollisuuksista on hukkaantumassa.

Muualta kopioitujen suurkaupunkimallien oletetaan toimivan täällä sellaisinaan. On helppo loihtia mielikuvitusmaailma, jossa innovaatiokeskittymät ovat maailmanluokkaa eikä pienipiirteiseen maantieteeseemme tarvitse kiinnittää huomiota. Lentokoneesta katsoen syntyy mielikuva tiiviistä, pienten etäisyyksien maasta.

I festtal hyllar man vår starka kultur, utbildning och kunnande. Verkligheten är dock annorlunda: man nedbryter fundament. Mellan ord och gärningar finns en bred råk. I ekonomins harmoniserings namn utarmas små kulturenheter: ännu livskraftiga skolor stängs, gymnasier förnenas till gigantiska inlärningsfabrik där elever och lärare inte mera känner varandra, små bibliotek läggs ned.

Finlands framgångsmöjligheter gnagas inifrån. Samtidigt lever utvecklingseliten i virtualverklighet. Med konsultkartor försöker man inbilla hur vår kommun är en del av utvecklingsbågar, -korridorer eller en ny medlem av innovationkoncentrationernas strategiska allians. Bildning och kultur har blivit främmande och skrämmande ord. Men ivrighet talar man nu om kunnandets ekosystem. Ännu från dörrspringan ropar man till den avlägsnande konsulten: ” Vi ber Dig komma igen, din lögn är så ljuvlig.”

Toiveajattelun sijaan Suomi tarvitsee aitoa ajattelua. Sen lähtökohtana on maantiede: pieniin paikallisyhteisöihin perustuva, edellyksiä luova Suomi. Se on noussut maailmanluokkaan, ei suurkeskittymiin ja vain niihin kiinnittyvän menestyksen ennaltamääräytymisoppiin takertuva kiilusilmä.

Kilpailukykymme ja menestyksemme ovat syntyneet kansalais- ja paikkaperustaisesti, alhaalta ylöspäin. Väitän, että tämä perustavanlaatuisuus ei ole muuttunut. Suomi pärjää myös jatkossa, jos kykenemme huolehtimaan kaikkien alueiden ja kaikkien asukkaiden menestyksen ja onnellisuuden edellytyksistä. Kehitys edellyttää moninaisuutta.

Kaikki alueet ja kaikki asukkaat ovat yhtä tärkeitä. On liian uskaliasta ja perusteetonta olettaa, että menestys voi syntyä ainoastaan tietynlaisissa ympäristöissä. Vielä kohtuuttomampaa on luulla, että Suomesta voisi kehittyä suurkaupunkiyhteiskunta.Viisaampaa on ajatella, että menestys voi syntyä monenlaisissa ympäristöissä, paikkojen moninaisuuden kirittämänä.

När små skolor och små bibliotek läggs ned ser man inte längre att på samma gång görs kulturlivet fattigare. Beslutsfattarna har storhetens bjälke i ögat. De fattar inte mera att också små enheter är en del av deras ekosystem. När en medborgare försöker berätta hur viktiga små skolor och bibliotek är för lokala samhällen kan kommunens elit tänka att sådana tankar är marginala; de stör kommunens stora och riktiga visioner.

Myönteisille sattumille on annettava maksimaalinen mahdollisuus. Yllättäville yhdistelmille on annettava tilaa. Monipuolisten edellytysten turvaaminen riittää; jossakin juuri oikeat ihmiset ja asiat kohtaavat. Syntyy uusia oivalluksia, uusia työpaikkoja, uusia sankaritarinoita.

Tulevaisuutta ovat omaan kohtaloonsa vaikuttamaan pystyvät vahvat paikallisyhteisöt ja niissä läikehtivä ihmisten kokoinen toivon maantiede. On kyseenalaistettava suuria rakenteita palvova yhteiskuntanäkemys ja esitettävä sille paikallisyhteisöjen moninaisuuteen perustuva uskottava vaihtoehto: paikkaperustainen yhteiskunta. Länge leve den väsentliga. Länge leve de lokala samhällena. Länge leve närhetens ekonomi. Länge leve småskalighetens smarta och vackra logik. Politiikan on palattava juurilleen, paikka- ja kansalaisperustaiseksi.