Hannu Katajamäki: Tarvitaan kansalaiskunnan perussopimus

 

 

Jonkun pitää esittää utopioita nyt, jotta askelia eteenpäin voidaan joskus taas ottaa.

Päästäisinpä takaisin edes placebodemokratiaan – korona-aika on täysin tyrehdyttänyt kaikille avointen INFO- ja kuulemistilaisuuksien pitämiset. Kuntalaisten ja kaikkien asianosallisten tahojen, yhdistysten, yritysten, virkamiesten ja poliitikkojen kokoontumiset samaan tilaan ja pöytien ääreen keskustelemaan keskenään, kuulemaan ajatuksia eri näkökulmista on ollut pakko laittaa paussille. Tästä on vaarassa tulla korona-ajan yksi kauaskantoisimmista seurauksista, mikäli ei nyt yhteiskunnan avautuessa palata aikaisempiin ja lainsäädännönkin edellyttämiin asianosallisten/asuinalueen asukkaiden kuulemiskäytäntöihin.

Laitan tähän - ajatuksia herättämään - ex-vaasalaisen Hannu Katajamäen upean kirjoituksen heinäkuun lopulta. Hannulla on mielestäni asiasta paras ymmärrys ja pitkäaikaisin kokemus asian puolesta puhumisessa työ- ja poliitikon urallaan, ja nyt eläkkeellä vahva tahtotila toimia edelleen asian eteenpäin saamiseksi.  

”Jokaisen kunnan tulisi utopian mukaan laatia kansalaiskunnan perussopimus, siitä käynnistyisi uudenlainen paikallistason suora demokratia”

Lainaus Hannu Katajamäen kirjoituksesta

Hannu Katajamäki: On konkreettisten utopioiden aika

Hannu Katajamäki 29.7.2021
KANSAN UUTISET

 

”Helposti törmätään konkreettisten utopioiden pirulliseen ongelmaan: ”Kaikki haluavat taivaaseen, mutta kukaan ei halua kuolla”. Periaate on kaiken kattava, ja se jäytää samalla tavoin yrityksiä, hallintoa ja kansalaisjärjestöjä. Kukaan ei vastaa kokonaisuudesta. Erillisiä hankkeita suolletaan sekavasti. Koronan aika on osoittanut lopullisesti Suomen mallin jälkeenjääneisyyden ja konkreettisten utopioiden välttämättömyyden.

Kansalaiskunta on esimerkki konkreettisesta utopiasta. Kansalaiskunnan valtuustossa päätetään, missä asioissa kansalaisraateja sekä muita kuntalaisten ja asiantuntijoiden yhteistyöfoorumeita tarvitaan. Kansalaislähtöiset pohdinnat voivat liittyä kunnanosiin, mutta yhtä hyvin voidaan käsitellä yleisempiä asioita, esimerkiksi kaavoituksen ja lähipalveluiden periaatteita koko kunnassa.

On tärkeää päättää tavoista, joilla kansalaisfoorumien esitykset otetaan todelliseksi osaksi päätöksenteon valmistelua. Tähän on toistaiseksi kiinnitetty olemattoman vähän huomiota. Korostan, että mahdollisuus antaa lausunto ei kansalaiskunnassa riitä. Emme tarvitsee yhtään lisää näennäistä placebodemokratiaa.

Kansalaiskunnan konkreettisen utopian toteuttamiseksi laaditaan jokaisessa kunnassa kansalaiskunnan perussopimus. Sen keskeinen periaate on, että uusi kunta on asukkaidensa muodostama yhteisö, jossa edustuksellinen demokratia ja todelliseen vaikuttamiseen perustuva suora demokratia täydentävät ja vahvistavat toisiaan. Erityistä huomiota kiinnitetään suoran demokratian todellisen toimivallan määrittelyyn.”

Lue kirjoitus kokonaan 

https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4562559-hannu-katajamaki-on-konkreettisten-utopioiden-aika 

Hannu on ajanut paikallisuutta ja asukasdemokratian asiaa jo pitkään. On ilo todeta, että Hannun kirjoitukset ovat edelleen samaa vahvaa ja taitavalla terävällä tyylillä kirjoitettua tavallisten kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien puolustamista kuin se oli täällä Vaasassa yli 30-vuotisen työuran ja myös poliittisen toiminnan aikoina.

Minulla oli kunnia olla mukana 7 vuotta sitten järjestämässä tilaisuutta, jossa Hannu oli toinen illan juhlapuheen pitäjistä. Kerrataanpa tässä tämäkin saatu oppi!

Paikallisuuden korkea veisu
Hannu Katajamäen juhlapuhe Vaasan kantakaupungin asukasyhdistyksen 20-vuotisjuhlassa
Waskia 6.9.2014

http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2014/09/paikallisuuden-korkea-veisu.html 

 

Kuva: AN 6.9.2014 Hannu Katajamäki juhlapuhetta pitämässä

Kuva ja tekstin koonti: Aimo Nyberg

 

Katajamäkeä kuuntelemaan

Professori Hannu Katajamäki Vaasan yliopistosta pitää avoimen luennon kirjastossa 25.2. 2016 klo 18.

Minä ja tiede -luentosarjan kevätkausi on monipuolinen kokonaisuus erilaisia aiheita.
Annukka Jokipiin tammikuun luentojen jälkeen vuorossa on helmikuussa aluetieteen professorin Hannu Katajamäen luento ”Paikkaperustaisuuden suuri linja. Paikat ja paikallisuus yhteiskuntatieteen perinteessä”. Tieteellisen otsikon takana on räväkkä aihe. Kehitetäänkö maatamme kunkin alueen lähtökohdista, vai tarjotaanko kaikille vain suurkaupunkien reseptejä? Onko menestys on ylipäätään mahdollista vain metropoleissa?

Minä ja tiede -luennot järjestetään Seinäjoen kaupunginkirjastossa ja Vaasan pääkirjastossa. Luennot alkavat kello 18.

Kevään koko aikataulu: 
(19.1. Seinäjoki ja 21.1.Vaasa Yliopistotutkija Annukka Jokipii: Talouspetos ja vaaran merkit) 

23.2. Seinäjoki ja 25.2. Vaasa Professori Hannu Katajamäki: Paikkaperustaisuuden suuri linja. Paikat ja paikallisuus yhteiskuntatieteen perinteessä. 

15.3. Seinäjoki ja 17.3. Vaasa Tohtorikoulutettava Timo-Pekka Uotila: Tutkimusmatka johdon käsityksiin organisaation menestymisestä Väitöskirjaansa valmisteleva Timo-Pekka Uotila vie yleisön tutkimusmatkalle johdon käsityksiin organisaation menestymisestä. 

19.4. Seinäjoki ja 21.4. Vaasa Professori Eija Mäkinen: Onko Suomessa turhia "kiusantekovalituksia"? Huhtikuussa julkisoikeuden professori Eija Mäkisen luennolla tartutaan ajankohtaiseen teemaan. Onko Suomessa turhia ”kiusantekovalituksia” ja voiko kansalaisten valitusoikeutta rajata? 

17.5. Seinäjoki ja 19.5. Vaasa Professori Kimmo Kauhaniemi: Visioita tulevaisuuden sähköverkoista.

Lisätietoja Minä ja tiede -luennoista saat täältä.

Katso lisää aiheesta ja Hannu Katajamäen kirjoituksia mm. näiltä nettisivuilta: 

Aluekehityksen arki -blogi
Filosofinen tiedekunta dekaani
Aluetieteen yksikkö  professori (työstä vapaalla 2017 asti)
Julkaisut ja asiantuntijatiedot SoleCris -tutkimustietokannassa

Hannu Katajamäki työskentelee Vaasan yliopistossa aluetieteen professorina. Hän on erikoistunut yhteiskunnallisen kehityksen erittelyyn paikallisyhteisöissä. Erityisen kiinnostunut Katajamäki on maaseutualueiden kehityksestä.

Hannu oli vauhdissa myös asukasyhdistyksemme 20 v. juhlassa 2014, syyskuun 6. päivä.

Lue Hannun juhlassa pitämä puhe: Paikallisuuden korkea veisu, tästä blogista 8. syyskuuta 2014.

Kuva ja tekstin koonti Aimo Nyberg

Paikallisuuden korkea veisu

Hannu Katajamäen juhlapuhe Vaasan kantakaupungin asukasyhdistyksen 20-vuotisjuhlassa

Waskia 6.9.2014

 Paikallisuuden korkea veisu

Alkujaan yhteiskunnat organisoituvat paikallisyhteisöjensä kautta. Alhaalta ylöspäin muodostuivat kunnat, maakunnat ja valtiot. Nykyisyys seisoo paikkojen historian olkapäillä. Väitän että paikkojen historian ikiaikainen jatkumo ei ole katkeamassa. Myös tulevia aikoja luonnehtii paikkojen monimuotoinen mosaiikki. Globaalien kehityskaarien lomassa liikkuu vahva paikallisuuden henki.

Suomessa uuden paikallisuuden voimaa ei ole vielä oivallettu. Suuruuden logiikkaa ja keskittämisen maantiedettä pidetään ainoina vaihtoehtoina. Ideologissävytteinen suuriin keskuksiin uskova metropolivaltiopolitiikka on vahvistumassa. Talouden ja politiikan eliitti sekä heitä myötäsukaisesti silittävät tutkijat tavoittelevat noin viiteen vahvaan keskusseutuun perustuvaa Suomea. Maaseutua ja pieniä keskuksia ei tässä asetelmassa enää tunnisteta, eikä välttämättä edes Vaasaa. Hallinnossa tavoitellaan yhä suurempia ja tehokkaampia yksiköitä.

Suuri osa maasta nähdään periferiana, jonka kohtalo ei kiinnosta ja jonka roolia yhteiskunnassa ei osata eikä haluta hahmottaa. Tieto ja näkemys Suomen laajan ja vaihtelevan maantieteen antamista mahdollisuuksista on hukkaantumassa.

Muualta kopioitujen suurkaupunkimallien oletetaan toimivan täällä sellaisinaan. On helppo loihtia mielikuvitusmaailma, jossa innovaatiokeskittymät ovat maailmanluokkaa eikä pienipiirteiseen maantieteeseemme tarvitse kiinnittää huomiota. Lentokoneesta katsoen syntyy mielikuva tiiviistä, pienten etäisyyksien maasta.

I festtal hyllar man vår starka kultur, utbildning och kunnande. Verkligheten är dock annorlunda: man nedbryter fundament. Mellan ord och gärningar finns en bred råk. I ekonomins harmoniserings namn utarmas små kulturenheter: ännu livskraftiga skolor stängs, gymnasier förnenas till gigantiska inlärningsfabrik där elever och lärare inte mera känner varandra, små bibliotek läggs ned.

Finlands framgångsmöjligheter gnagas inifrån. Samtidigt lever utvecklingseliten i virtualverklighet. Med konsultkartor försöker man inbilla hur vår kommun är en del av utvecklingsbågar, -korridorer eller en ny medlem av innovationkoncentrationernas strategiska allians. Bildning och kultur har blivit främmande och skrämmande ord. Men ivrighet talar man nu om kunnandets ekosystem. Ännu från dörrspringan ropar man till den avlägsnande konsulten: ” Vi ber Dig komma igen, din lögn är så ljuvlig.”

Toiveajattelun sijaan Suomi tarvitsee aitoa ajattelua. Sen lähtökohtana on maantiede: pieniin paikallisyhteisöihin perustuva, edellyksiä luova Suomi. Se on noussut maailmanluokkaan, ei suurkeskittymiin ja vain niihin kiinnittyvän menestyksen ennaltamääräytymisoppiin takertuva kiilusilmä.

Kilpailukykymme ja menestyksemme ovat syntyneet kansalais- ja paikkaperustaisesti, alhaalta ylöspäin. Väitän, että tämä perustavanlaatuisuus ei ole muuttunut. Suomi pärjää myös jatkossa, jos kykenemme huolehtimaan kaikkien alueiden ja kaikkien asukkaiden menestyksen ja onnellisuuden edellytyksistä. Kehitys edellyttää moninaisuutta.

Kaikki alueet ja kaikki asukkaat ovat yhtä tärkeitä. On liian uskaliasta ja perusteetonta olettaa, että menestys voi syntyä ainoastaan tietynlaisissa ympäristöissä. Vielä kohtuuttomampaa on luulla, että Suomesta voisi kehittyä suurkaupunkiyhteiskunta.Viisaampaa on ajatella, että menestys voi syntyä monenlaisissa ympäristöissä, paikkojen moninaisuuden kirittämänä.

När små skolor och små bibliotek läggs ned ser man inte längre att på samma gång görs kulturlivet fattigare. Beslutsfattarna har storhetens bjälke i ögat. De fattar inte mera att också små enheter är en del av deras ekosystem. När en medborgare försöker berätta hur viktiga små skolor och bibliotek är för lokala samhällen kan kommunens elit tänka att sådana tankar är marginala; de stör kommunens stora och riktiga visioner.

Myönteisille sattumille on annettava maksimaalinen mahdollisuus. Yllättäville yhdistelmille on annettava tilaa. Monipuolisten edellytysten turvaaminen riittää; jossakin juuri oikeat ihmiset ja asiat kohtaavat. Syntyy uusia oivalluksia, uusia työpaikkoja, uusia sankaritarinoita.

Tulevaisuutta ovat omaan kohtaloonsa vaikuttamaan pystyvät vahvat paikallisyhteisöt ja niissä läikehtivä ihmisten kokoinen toivon maantiede. On kyseenalaistettava suuria rakenteita palvova yhteiskuntanäkemys ja esitettävä sille paikallisyhteisöjen moninaisuuteen perustuva uskottava vaihtoehto: paikkaperustainen yhteiskunta. Länge leve den väsentliga. Länge leve de lokala samhällena. Länge leve närhetens ekonomi. Länge leve småskalighetens smarta och vackra logik. Politiikan on palattava juurilleen, paikka- ja kansalaisperustaiseksi.