Ehdolla valtuustoon: Asko Halme

Tämän alla olevan kirjoituksen Asko Halme teki YLE:n Kuntavaalit 2017 puoluepäivää varten. Tiistaina 28.3. on vihreiden vuoro päästä valtakunnalliseen esittelyyn.

Asko Halme saattaa siis näkyä ja kuulua ihan valtakunnallisella tasolla YLE:n kanavilla, ja syy on tämä: Asko on vihreiden vanhin kuntavaaliehdokas näissä vaaleissa!

Asko Halme on mm. Vaasan kantakaupungin asukasyhdistyksen perustajajäsen, ja yhdistyksemme nykyinen varapuheenjohtaja.

ASKO HALME, Vihreät, numero 246

Yleisradion toimittaja teki lyhyen puhelinhaastattelun minusta, ja pyysi, että lähettäisin kuvan. Jotain vihreiden Yle-esittelypäivänä 28.3 "puolueen vanhimmasta kunnallisvaaliehdokkaasta" (?) kertoi haluavansa tehdä.

Vaalimainokseni kuva on Vaasan ehdokasryhmästämme otettuja kuvia, jossa sai ottaa mukaan jonkin itseään kuvaavan esineen. Tämä veistokseni kertoo parikin asiaa. Usein joutuu nielemään kiukkunsa, kun virkamiehet tai poliitikot tekevät päätöksiä joihin ei voi järkisyillä vaikuttaa. Kun täytin 63 vuotta, minut jatkoaika-anomuksestani huolimatta pakotettiin eläkkeelle. Kaupunginarkkitehtia seuraajakseni ei ole valittu 23 vuoteen. Visuaalisesti kehittymättömät ja ainoastaan rahaa kunnioittavat insinöörit ja merkonomit valitsevat sitten halpakonsultteja esim. minun tänne suunnittelemia 7 kelvollista julkista rakennusta muutoksilla sotkemaan.

Tekijänoikeuslaki arkkitehtuurin osalta on puutteellinen, jolloin rakennuksen omistajalla annetaan liiaksi valtaa, eikä heidän tarvitse kuunnella rakennuksen alkuperäisen suunnittelijan mielipiteitä. Arkkitehtiliitto SAFA:lla on kyllä vielä voimassa jäseniä koskevat "kunniasäännöt", joiden mukaan hengissä olevan, ja vielä suunnittelukykyisen kollegan toteutuneita töitä ei saisi vastoin tämän mielipiteitä muutella. Mutta pienessä kaupungissa salaisia sabotöörejä nähtävästi sikiää.

Veistoksia tein aluksi omia rakennuksiani elävöittämään. Yksinkertaisia värillisiä lautareliefejä toteutui arkkitehtisuunnittelun jatkeena neljään kouluun ja päiväkotiin. Metalliset ulkoveistoksetkin syntyivät mallieni pohjalta halvalla rakennusteni kyljille. Eläkeikäisenä olen keskittynyt teräsveistoksiin, jotka ensin sommittelen pahvimalleina ja sitten itse hitsaan abstraktiin ja konstruktiiviseen muotoonsa. Vaasassa näistä on suurennettu julkisiksi veistoksiksi (n. 4-10 m korkeita) eri puolille kaupunkia 10 kpl. (jälleen halvalla). Sitä "suurta kansaa" ei abstrakti taide ole koskaan kiinnostanut kuten edes joskus puolinaivi kirjallinen figuratiivinen kyhäily. Ihmetyttää kun nämä asenteet tuntuvat muotina tarttuvan nuoriin museovirkanaisiinkin.

Taidemaalari Nandor Mikola perusti 90-luvun alussa Akvarellimuseon rannan tuntumaan Vaasan keskustassa. Aloitteestaan ja pyynnöstään suunnittelin sen edustalle n. 10 m korkean "Meander"-nimisen veistoksen joka juhlallisesti Mikola-säätiön lahjoituksena luovutettiin 1996 kaupungille. Valaisinpylväässä vierellä oli veistokseen suunnattu valonheitin joka sen iltaisin kauniisti valaisi. Nyt paikka Kuntsi-museoksi muutettuna on ollut muutaman vuoden pimeänä, kun hehkulamppu valonheittimessä on palanut loppuun. "Säästösyistä" kaupunki/Pohjanmaan museo ei ole uutta hehkulamppua kustantanut. Vielä muutama vuosi sitten yritettiin houkutella turisteja kaupungin näkymiä katsomaan iskulausenimellä "Vaasa Art City".

Yllä oleva teksti hiukan pomppaa vihreiden politiikasta, mutta lue jos jaksat. Kuten puhelimessa kerroin niin yliampuvat kaupunkisuunnitteluratkaisut joihin olisi pitänyt valtuustossa voida vaikuttaa uhkaavasti lähenevät toteutusta. Kokoomus ja RKP grynderien talutusnuorassa suosivat kaavamuutoksia joilla ympäristön sotkevia muodikkaita leikkipilvenpiirtäjiä putkahtelee keskenään kilpaillen mielivaltaisista paikoista. Perustimme 90-luvulla asukasyhdistyksen pienen virkistysmetsän suojelemiseksi. Jos aikaisemmin teki valituksen huonosta asemakaavamuutoksesta niin Ympäristökeskuksen arkkitehdit ja insinöörit tutkivat sen aiheellisuuden ja huono kaava palautettiin uudelleen valmisteltavaksi. Nyt lakimuutoksen jälkeen ainoastaan kaavoituksesta tietämättömät juristit tutkivat löytyykö lainopillisia virheitä. Ja tendenssinä on jopa tämänkin valitusmahdollisuuden poistaminen. Mikä keinottelijoiden pilaamassa ympäristössä enää houkuttelisi asumaan?

Kun nähtävästi olen 86-vuotiaana vanhin äijä nuorten naisten suosimassa puolueessa, niin luettelen ainakin muistisairaudet loitolla pitäneet harrastukseni: purjelento kesällä, avantouinti ja veistosten rakentelu talvella. Täytettyäni 50 vuotta aloitin nuoruudenharrastukseni purjelennon uudelleen. Ehdin toimia lentokerhossa myöskin opettajana sekä purje- että moottoripurjekoneella. Lentotunteja on tuon aloituksen jälkeen kertynyt n. 4.200 eli enemmän kuin useimmilla kerhotovereillani.

Avantouimaan ja saunalle kävelyn olen ottanut päivittäiseksi rutiiniksi vaimoni 4 vuotta sitten kuoltua. Sekä taiteen teko, että tuo uinti ja vihreät ajatukset olivat yhteisiä harrastuksiamme. Veistoksia rakentelen edelleen vaikka ongelmaksi tullut niiden kohtalo, kun tuhkani siirtyy vaimon vierelle.

Asko Halme

Katso myös: Reton tekemät nettisivuni
www.askohalme.com

Asko Halme, kädessään ”Hillitty kiukku”-veistos.


Ja Asko jatkaa, omalla tyylillään (saatu s-postilla 27.3. / Aimo Nyberg, sivun ylläpitäjä)

Ei ole rahoittajia, joten itse olen maksanut muutamat eurot A-4 kuviin.

Sekin vähän turhauttavaa tai sabotoitua toimintaa. Kapun ehdotuksesta kiinnitin yhden arkin eilen sen vaalikioskimme seinälle torilla. Tänään oli revitty pois.

Sama tapahtui vähä aikaisemmin Hietasaaren Pingviinisaunan eteisessä. Pukuhuoneen infotaululta näkyi, että n.1000 jäsenen joukossa useita kunnallisvaaliehdokkaita useasta puolueesta. Ehkä joku persusuomalainen oli rutistanut vaalisivuni paperikoriin?

Kolmas koominen ilmoituskielto/esto oli suunnittelemassani Kirkkopuistikon virastotalossa (1979) jossa ala-aulassa ilmoitustauluja. Lähellä infotiskiä istunut n. 50-vuotias nuorukainen kielsi kunnallisvaalipaperini kiinnittämisen koska "ei liity kaupunkiin". Kumminkin samalla seinämällä oli asemakaavamuutosilmoitusten lisäksi Vaasan kaupunginteatterin mainoksia. Liittyykö kaupunginvaltuuston toiminta vähemmän "kaupunkiin" kuin teatterin viihdenäytelmät?

Kävelin nivelrikkoisena neljänteen kerrokseen, kun hissi oli remontissa. Entisen työhuoneeni vierellä käytävän päätteenä on noin 25 vuotta deponoituna ollut hitsaamani Variskan "Lento"-veistoksen malli. Teippasin sen kunnallisvaalimainokseni veistoksen jalustan kylkeen. Tuskinpa vahtimestaria näyttelevä alakerran nuorukainen huomaa tulla sen repimään pois.

Uudet museovirkamiesnaiset tuntevat myöskin kaupungin lähihistoriaa niin huonosti, etteivät tiedä vanhoista arkkitehtuurin kuvataidehankintojen mahdollisuuksista. Muutamiin suunnittelemiini rakennuksiin 80-luvulla onnistuin saamaan silloisen kulttuurilautakunnan kuvataidejaoksen avulla arkkitehtuuriani täydentävän abstraktin työn (L-G Nordström, Mether -Borgström, Antti Maasalo jne.). Sitten kuvataide leimattiin turhaksi ja rahoitus kutistui. Rahaa riitti vain grafiikan lehtiin. Yhdessä Railin kanssa teimme palkatta/palkkiotta muutamia hyvin tilaa rikastuttavia ja halvalla toteutuneita sommitelmia suunnittelemiini rakennuksiin.

Tässä virastotalossa on sisäpihalla vaijereista roikkuva liikkuviakin osia sisältävä konstruktivistinen alumiinisauvoista rakentuva veistos (-82). Silloisen ammattikoulun oppilaat suurensivat sen mallistani. Ennen eläkeläiseksi pakottamista ehdin itse hitsaten tehdä porrashuoneeseen -93 teräsreliefin. Tuossa kunnallisvaalimainoksen kuvassa kannattelen käsissäni veistosta "Hillitty kiukku".

Olen asunut Vaasassa 1941-50 ja sitten 1976- ..... Onhan täällä omasta näkökulmastani runsaasti sympaattisiakin ihmisiä, mutta omissa töissäni yhteiskunnan hyväksi olen törmännyt turhan usein visuaalisesti kehitysvammaisiin tai kateellisiin sabotööreihin. Viimemainittuihin lukeutuu eräs, joka kelvollisena arkkitehtina mutta mielipiteistäni piittaamatta tahallaan ristiriitaisella lisärakentamisella pilasi -84 suunnittelemani Nummen koulun. Työn tälle alkuperäisen suunnittelijan (minun) sijasta järjesti eräs kaupungin virkamies (visuaalisesti kehitysvammainen?).

Kuvataiteen kohdalla samoja ilmiöitä. Eräs hammaslääkäri piti konstruktiivisista veistoksistani ja vaihtoi muutaman implantteihin suussani. Mutta toinen melkein samanniminen nuori nainen valittiin kerran kuraattoriksi Vaasan taiteilijaseuran vuosinäyttelyyn. Hylkäsi kaikki abstraktit työt ja vain kirjalliset puolinaivistiset työt kelpasivat. Ehdotti, että jokainen taiteilija vaihtaisi tyyliään esim. joka kolmas vuosi. Tämä viisaus osoitti että ihminen on kuunnellut luentoja, mutta ei itse ole koskaan mitään taideteoksen tapaista tehnyt. Muodista toiseen hyppely sopii lähinnä kauppiaille. Ikävää että näissä Pohjanmaan museon uudisvirkamiesnaisissa on samantapaisia asenteita.

Nandor Mikolan aloitteesta syntyi 1996 veistokseni "Meander" silloisen Mikolan akvarellimuseon edustalle rannalla ja luovutettiin kaupungille. Rakennus muuttui sitten Kuntsi-museoksi mutta veistos pysyi sen edustalla. Valaisinpylväässä vierellä oleva valonheitin iltaisin valaisi korkean veistoksen. Pari vuotta loppuun palaneen hehkulampun vuoksi "Vaasa Art Cityn" tuo nurkka on ollut pimeänä.

Mutta museovirkailijoiden mielestä kaupunki säästää ja uuteen hehkulamppuun ei ole varaa...
Eihän veistos ole edes kansan ja museoväen makua mielistelevää figuratiivista kertoilua.


Tämä YLE:n toimittaja joka n. 2 viikkoa sitten soitti "Suomen vanhimmalle vihreiden kunnallisvaaliehdokkaalle" teki pikaisen puhelinhaastattelun ja myöhemmin täydensin juttua sähköpostilla, mikäli tätä kiinnostaisi. Jotain kerrottaisiin tiistai-iltana 28.3 kun vihreiden vuoro TV:ssä. Saa nähdä mahtuuko ohjelmaan jonkun kollegani liian negatiivisiksi toteamia lauseita.

Asko Halme

Huom! Kaikki kuntavaaleissa ehdolla olevat saavat tasapuolisesti tämän blogin sivuille tekstejään ja kuviaan, kun ottavat yhteyttä ylläpitäjään, eli aimonyberg(at)gmail.com.
Ehdokkaat vastaavat itse omista kirjoituksistaan.

Sivuston vastaava ylläpitäjä, Aimo Nyberg, 050 3308540

Vaasan yliopiston kampus

Kirjoitin edellisen, eilisen blogijuttuni opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen Vaasan vierailuun liittyen upeasta Vaasan yliopistoalueesta. Jatkan tänään samasta teemasta.

Kirjoitin alla olevan tekstin toiseen yhteyteen, eli tämä kirjoitus on opiskeluni harjoitustyö, vastaus kotitehtävään Vaasan – Mustasaaren opaskurssilla. Tehdyn työn, siis tiedon hankinnan ja koonnin, jaan mielelläni myös Vaasa ennen ja nyt -blogin lukijoille.

 

Kuvat: AN, 23.8.2011. Vaasan yliopiston pääportti ja Ylioppilastalo Domus Bothnica.

Suomen kaunein kampus – uutta ja vanhaa yhdistetty onnistuneesti! 

Vaasan yliopistossa Palosaaren kampuksella opiskellaan ainutlaatuisessa miljöössä. Samassa pihapiirissä on historiallinen, punatiilinen vanha puuvillatehdas ja raikkaan valoisia uudisrakennuksia.

Lainaus Yliopiston sivuilta:

”Vanhin osa, Fabriikki, rakennettiin Manchesterin malliin uusgoottilaisine torneineen ja tiilipintoineen, kun kauppaneuvos A.A. Levón perusti vuonna 1856 paikalle maailman pohjoisimman puuvillatehtaan. Historiaa huokuvat myös Technobothnian laboratoriorakennus, hallintorakennus Konttori ja sympaattiset puiset Puuvillatalot, joiden asunnoista osa on opiskelijoiden käytössä.
 
Uudisrakennukset Tervahovi ja Luotsi valmistuivat vuonna 1994 Käpy ja Simo Paavilaisen suunnittelemina. Kampuksen uuteen osaan kuuluvat myös 2000-luvulla valmistunut viiden korkeakoulun yhteinen tiedekirjasto Tritonia ja ylioppilastalo Domus Bothnica sekä vuonna 2016 valmistunut EnergyLab-rakennus, jossa sijaitsee yliopiston VEBIC-laboratorio.” 

Vanhaa ja uutta on yhdistetty ainutlaatuisen onnistuneella tavalla. Tämä on lähemmäs 30-vuotisen työn tulosta, ja kunnia tästä kuuluu ennen kaikkea paikallisille tulisieluisille yliopistoalan ammattilaisille, jotka ovat rohkeasti pitäneet puolensa, ja saaneet riittävää tukea, ainakin toistaiseksi, myös valtakunnan tason päättäjiltä.

Erinomaisen hyvin sivistyksen arvostuksen kokee Kampuksella liikkuessaan aluetta ristiin rastiin, aistiessaan meren läheisyyden, tuntiessaan ympärillään historian tuulet ja myrskyt. Vanhan ja uudemman rakennuskannan yhteissoinnun lisäksi on syytä pitää silmät auki myös alueen taideteoksille. Vaasan yliopiston alueella piha-alueilla olevat taideteokset ovat upeita julkisia taideteoksia, kenen tahansa ja milloin vain katsottavissa. Sisällä yliopistonrakennuksissa oleva edustava kokoelma taidetta ansaitsee myös tulla mainituksi.

Mahdollisuuksien mukaan myös näitä teoksia kannattaa käydä katsomassa. Itse alueen maisema, vanhat ja uudet rakennukset, taide rakennusten lomassa piha-alueilla, ja sisällä yliopiston käytävillä ym. kertovat meille kaikille ajanmukaisesta, itseensä luottavasta, luovuuteen ja rohkeaan intohimoon luottavasta opinahjosta. Eteenpäin menon dynamiikka syntyy perinteiden kunnioittamisesta ja uskalluksesta tarttua hetkeen astua eteenpäin.

Neljä merkittävää taideteosta Vaasan yliopiston alueella:

1. A.A. Levón, Palosaari.

Rintakuvan tekijä on Lauri Leppänen (1895-1977). Paljastettu 25.8.1956. Patsas sijaitsee Palosaarella, entisen Vaasan Puuvilla-Osakeyhtiön pääkonttorin edessä, ja nykyään siis myös Vaasan yliopiston kampuksella. Kunniapaikalla, vanhan ja uuden risteyskohdassa, niin kuin aikansa merkittävimmälle uudistajalle sopii.

Katso lisää:
http://vaasaennenjanyt.blogspot.fi/search?q=Levon

 2. Sopimus

Teos on kahdesta erillisestä osasta koostuva ympäristötaideteos. Se sijaitsee Vaasan yliopiston kirjaston, Tritonian edessä, Vaasan yliopiston pää- ja hallintorakennuksen välittömässä läheisyydessä. Tasaisella ruohikolla on suora, todella valtavan pitkä palkki. Pituutta sillä on 55 m. Kävelytien toisella puolla on kallioista ja epätasaista kohtaa kiertävä epäsäännöllisen muotoinen ympyrä, rinkula. Joidenkin mielestä se symbolisoi sormusta ja on silläkin tavalla sopimusta hyvin kuvaava. Molemmat veistoksen osat ovat samanvärisiä, kullansävyisiä. Suora osa ja rinkula sopivat molemmat myös istumiseen, jopa suuren ryhmän käyttöön. Vaikkapa kesäyliopiston luentojen pitoon.
Osoite: Vaasan yliopisto, Vaasan Palosaarella.
Tervahovin pihassa olevan suuren veistoksen on Vaasan yliopistolle teettänyt Valtion taideteostoimikunta. Teos kuvaa yliopiston eri alojen liittoa ja se on tarkoitettu siis myös käyttötaiteeksi.
Veistoksen materiaali on haponkestävää ruostumatonta terästä.
Tekijä: Kuvanveistäjä Anne Alho. Sopimus on julkistettu 9.9.1997.

Katso lisää:
http://vaasaennenjanyt.blogspot.fi/2016/04/ollaan-aktiivisia.html

 3. Auringon lapsi

Taideteos löytyy Yliopistonrannasta, eli Suomen kauneimmaksikin yliopistoksi mainitun opinahjon ylioppilastalon edustalta, meren ääreltä. Talviaikaan, kaikkein pimeimpinäkin joulukuun päivinä aurinko nousee horisonttiin, suoraan Auringon lapsen silmien eteen. Kesäaikaan naispuolisella kentaurilla on aurinko ympärillään aamusta iltaan, keskipäivällä korkealla edessään, otsansa yläpuolella!
Veistos on melko uusi, se on paljastettu 1.7.2010. Tekijä on taiteilija Hannu Leimu.
Pronssista ja teräksestä tehdyllä kentauriveistoksella on korkeutta lähes neljä metriä ja painoa noin tuhat kiloa.
Osoite: Yliopistonranta 5, Vaasa.
Teos liittää yhteen yliopistoalueeksi kehitetyn vanhan Finlaysonin puuvillatehtaan miljöön nykyaikaiseen ja tulevaisuuteen suuntautuvaan tiede- ja tutkimusmaailmaan. Mytologiset viittaukset vievät sekä ajassa taaksepäin kulttuurimme kehtoon asti, että avaavat mielikuvitusta uuteen ja tuntemattomaan.

Katso lisää:
http://vaasaennenjanyt.blogspot.fi/search?q=Auringon+lapsi


4. Maasta ja auringosta

Veistos on valmistettu haponkestävästä teräksestä. Siinä on kolme sisältä valaistua pystymoduulia, joissa vihreä on maan, sininen on veden ja keltainen on auringon värit. Pyörivä keskiö kertoo maan ja auringon yhteydestä.

Valtion taidetoimikunnan hankkima veistos paljastettiin 24.9.1982. Teos oli jonkun aikaan pois paikaltaan viereisen Vaasan ammattikorkeakoulun rakennukslen remontin ajan. Myös tämä taideteos oli konservoitavana, ja se on nyt kuin uudestisyntynyt, teos kiiltää ja loistaa, peilaa ympäristönsä värejä, muotoja, liikettä hienolla tavalla.

”Maasta ja auringosta”-veistos kuuluu taiteilija Antti Maasalon vuonna 1977 aloittamaan ekosarjaan, jossa hän käsittelee luonnon eri elementtejä. Taustalla on ajatus pehmeämmästä teknologiasta sillä tekniikkaa voi käyttää muuhunkin kuin hyötytarkoituksen.

Käy katsomassa, paikka on Yliopiston ja Vaasan ammattikorkeakoulun välissä, viimeksi mainitun tontilla, osoite on Wolffintie 30.

Katso lisää:

http://vaasaennenjanyt.blogspot.fi/2017/03/maasta-ja-auringosta.html

Ole utelias 

Jos sinua kiinnostaa, mitä muuta kuvataidetta Vaasan yliopiston kampusalueella on, niin katso täältä: http://lipas.uwasa.fi/galleria/taide.html

Yliopiston marmoriportista. 

Vaasan yliopiston päärakennus Tervahovi ja pieni hallintorakennus Luotsi ovat arkkitehtien Käpy ja Simo Paavilaisen suunnittelemia. Kilpailuehdotuksen nimi oli ”Setterbergin kampa”, ja se kuvaa hyvin tavoitetta huomioida Vaasan kaupunkirakentamisen perinteet merenrannalla. Myös omaleimaisuus, ainutlaatuisuus on suorastaan silmiin pistävää, käsin kosketeltavaa, kun saa tilaisuuden kulkea tällä Suomen nuorimmalla yliopisto kampuksella.

Lainaus HS, 12.2.1995, Leena Maunula:

"Ylevä akateemisuus" - kuten rakennuttaja rakennushallitus asian määrittelee - on perimmäinen ominaisuus, joka erottaa Vaasan yliopiston uudisrakennusten arkkitehtuurin monista äskeisistä edeltäjistään. 

Valkoisesta Carraran marmorista rakennettu suuri seremoniaportti, kivinen julkisivu, johdattaa käyntiä punatiiliseen opinahjoon. "Marmorijulkisivu on akateemisuuden eurooppalainen tunnus. Aidolla Carraran marmorilla on symbolimerkitys, jota mikään muu kivilaji ei voi korvata", arkkitehdit sanovat. 

Nyt ajatellaan taas, että yliopiston täytyy luoda kehykset seremonioille, promootioille ja frakkitilaisuuksillekin. Helsingin Finlandia-talon kokemukset Carraran marmorista on otettu huomion. "Marmoriverhous on senttiä paksumpi kuin Finlandia-talossa. Sitä paitsi kyseessä on hyvin tuuletettu, kylmä rakenne." Portilta alkava akateeminen juhla jatkuu pitkän rakennuksen keskelle sijoitetussa aulassa, jonka arkkitehtuuri toistaa portin valkoista minimalistista veistoksellisuutta. Aula on yliopiston vaihtuvien toimintojen näyttämö, tyhjä tila joka on rakennettu haastamaan toimiin. 
Valkoinen arkkitehtuuri jatkuu tiilijulkisivusta puistoon kurottuvissa suurissa saleissa ja ravintoloissa. "

Näin on luotu järjestyksen ja epäjärjestyksen vuorovaikutus. Tilat, jotka eivät mahtuneet kapeaan, 12-metriseen runkoon pullistelevat anarkistisesti ulos.


Kuvat ja teksti: Aimo Nyberg
Vaasa – Mustasaari opaskurssilainen

Esiteltiin ministerille

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen vieraili eilen 24.3.2017 Vaasan yliopiston Vebic-laboratoriossa.

Tilaisuudessa on aamun Pohjalaisen mukaan korostunut hyvin yhteydet ympäröivään elinkeinoelämään. Vaasassa on mitä esittää, ja myös puolustaa. Kehitys on ollut aikamoista kuluneiden noin 30 vuoden aikana. Kokonaisuus tarvitsee jatkossakin valtiolta sekä myötätuntoa että varoja. Toivotaan eteenpäin menoa, ja Vaasan osaamisen edesauttavan koko Suomen menestystä.


Parkkipaikat ovat ongelma, suuri ongelma Palosaarella. Asut Palosaarella, opiskelet siellä, tai asioit satunnaisesti näillä kulmilla, niin sinulle ei varmaankaan ole jäänyt huomaamatta, miten täynnä autoja alueen katujen varret ja liian vähäiset parkkialueet ovat.

Asia on ollut jo pitkään tiedossa, mutta ratkaisut odottavat löytymistään. Palosaaren asukasyhdistys on asiasta pitänyt meteliä, mutta kaupunki ja kaavoitus ei ainakaan toistaiseksi ole konkreettisia toimia esittänyt.

Enkä ole nyt kuntavaalien allakaan kuullut keneltäkään uudenlaista, rohkeaa visiointia. Vapaita alueita ei ole helppoa löytää. Puistoalueet, merenpäälle laajentaminen, - ehkä niitäkin joudutaan jossain vaiheessa miettimään?

Autoistuminen on tosiasia Vaasassa. Edelleen suunta tuntuu ptävän, -autojen määrän kasvu on ollut viime vuosien aikana tuhansia. Omakohtaisia toimia liikkumisen suhteen, energian käytön tehostamiseksi, ja kestävien tulevaisuuden ratkaisujen puolesta itse kukin miettinee tänään illalla, kun taas vietämme Earth Hour -ilmastotapahtumaa klo 20.30 -21.30.

https://www.earthhour.org/

Myös tämä Vaasan kaupungin ohjelma on toivoa herättävä. Vaasa vahvasti mukana taistelussa ilmastonmuutosta vastaan

https://www.vaasa.fi/tiedote/vaasa-vahvasti-mukana-taistelussa-ilmastonmuutosta-vastaan

Aimo Nyberg

Marianpuisto

Ajankohtaiseen asiaan kuvia ja hieman taustoja.

Kuvat 1 – 8 : AN, 22.3.2017. Pohjanmaan museon rannan puoleinen alue, Marianpuisto.

Lainaus tekstistä: Vaasan rantapuistovyöhyke julkisine rakennuksineen ja Vaasan Höyrymylly

Rantapuistovyöhykkeen pohjoisosan Marianpuisto (vuodesta 1945 Museonpuisto ?) oli ensimmäisiä rantavyöhykkeelle kunnostettuja puistoja. Pohjanmaan museolle rakennettiin sinne 1920-luvulla arkkitehti Eino Forsmanin suunnittelema museorakennus, jolle 1960-luvun lopussa tehtiin Erik Kråkströmin suunnittelema kolmikerroksinen laajennus. Pohjanmaan museo kunnallistettiin 1990.

Tehtailija Gustaf August Wasastjernan yksityispalatsi valmistui Marianpuiston yhteyteen 1865, ja 1895 se ostettiin valtiolle kuvernöörin virka-asunnoksi. Maaherran talossa työskenteli ns. Vaasan senaatti 1918. Restauroiva peruskorjaustyö tehtiin 1984-1986, minkä jälkeen tilat olivat Vaasan lääninhallituksen käytössä. Vaasan läänin lakkauttamisen jälkeen rakennus myytiin Vaasan kaupungille ja se tuli Pohjanmaan museon käyttöön 1997.

Vaasassa tuotettiin sähköä höyrykoneilla 1890-luvun alussa. Arkkitehti Fredrik Thesleffin suunnitelmin rakennettiin Marianpuiston pohjoispuolelle Vaasan Sähkö Oy:n keskusaseman konehalli 1893 ja päärakennus 1903. Myöhemmin sähköasema laajentui Marianpuistoon. 1912-1914 tehdyt laajennukset suunnittelivat kaupunginarkkitehti Thor Lagerroos ja arkkitehti Victor Sucksdorff. Nykyinen piippu rakennettiin 1928. Vanhinta osaa korotettiin 1933 ja saman vuosikymmenen aikana asemaa laajennettiin lääninarkkitehti A. Stenforsin suunnittelemilla tiloilla. Edelleen laajennuksia suunnittelivat 1935 Sucksdorff ja 1960-luvulla arkkitehti Sulo Kalliokoski. Konttori valmistui 1982.


Muistohallin Isänmaa- niminen lasimaalaus 

Kuvat 9 - 12. AN, 22.3. 2017. Pohjanmaan museon Muistohalli, ja tämän ulkoseinässä oleva uurnahauta.

Kuva 9. Isänmaa -niminen lasimaalaus on Muistohallin ikkunassa, kohti länttä, aurinkoa. Lasimaalaus tarvitsee ulkoa tulevaa auringonvaloa, eikä teosta mielestäni sovi jättää esim. minkään uudisrakennuksen varjoon. Isänmaa -lasimaalaus on Henry Ericssonin työ vuodelta 1930. Tällä lasimaalauksella ja Muistohallilla on erittäin suuri merkitys Suomen 100 v. juhlinnassa.

Kuvat 10 – 11. Muistohalli sisältäpäin

Kuva 12. Karl ja Elin Hedmanin uurnahauta Muistohallin ulkoseinässä. Thom Thesleff, 23.9. 1954.


Se miksi viljasiilot olivat ja ovat edelleen juuri siinä missä ovat, ts. kiinni viereisessä rakennuksessa, ja kadun päälle tehtynä, on minulle käsittämätöntä. En tosin ole alkuperäinen vaasalainen, mikä selittää osan ymmärtämättömyydestäni.

Viljasiilojen tekeminen juuri tähän kohtaan on täytynyt olla aikanaan ”kaavan vastaista”. En tunne tilannetta, mutta voisin kuvitella ainakin osittain asiaan vaikuttaneen sen, ettei laivarantaan voinut tehdä korkeita siiloja yhtään nykyistä paikkaa pohjoisempaan suuntaan, koska vahvat vaikuttajat eivät voineet hyväksyä korkeaa ja varjostavaa tornia Maarianpuistoon, suurlahjoittajan ja merkkimiehen, "yksityisluontaiselle hautausmaa alueelle", eli Isänmaa -lasimaalauksen, uurnahaudan, rantaan laskeutuvan portaikon ja puiston eteen.

Mielenkiintoinen historian dokumentti on myös tämä 11.11.1996 Pohjalaisessa julkaistu toimittaja Sirpa Sainion teksti:

”Myllyn siilot oli aikoinaan pakko rakentaa. Sen ymmärtää, vaikka ei Wägarin tapaan lukisikaan vuorineuvos Erik Tuomas-Kettusen kirjettä ja myllyn työntekijöiden ammattiosaston vetoomusta kaupunginhallitukselle: vaihtoehtoina olivat 400 työpaikan menettäminen tai 190 lisätyöpaikan saaminen. Vuonna 1956 valtuusto yksimielisesti valitsi työpaikkojen säilyttämisen ja lisätyöpaikat. Puhuminen pakosta tai kiristämisestä on siinä mielessä totta, että elämän todellisuus pakotti ja kiristi: ei se että Simo Kuntsi istui lehterillä ja tuijotti avutonta valtuutettua, niin ettei hän uskaltanut kuin äänestää siilojen puolesta.”

Eipä taida olla helppoa nykyisillä päättäjilläkään. Paineita luovat monet lobbaavat tahot ilman muuta myös tänä päivänä.

Kaupunginhallituksen suunnittelujaosto päätti yksimieleisesti 21.3. 2017 esittää valtuustolle siilojen purkamista, ja siis kaupungin itsensä aikoinaan hakemien suojelumerkintöjen purkamista. Siilothan ovat nyt lainvoimaisella asemakaavalla suojattu.

Vaasan virkamiehet ovat siis päätyneet pitkällisten vaiheiden jälkeen esittämään Höyrymyllyn entisten viljasiilojen purkamista. Tilalle on ajateltu tulevan uudisrakennus, jossa olisi liike- ja ravintolatiloja sekä asuntoja.

Asian tämän hetkistä tilannetta selostetaan tämän päivän Pohjalaisessa (23.3.2017) Mukana on myös karttakuva alueesta.

Lainaus:

Rantaan ei haluta menneestä muistuttavaa rakennusta

TERHI EKOLA

”Siiloja on tutkittu ja tutkimuksessa on selvinnyt, että siilot ovat niin huonossa kunnossa, että ne pitää eristää, ettei niiden luo pääse. Ne ovat rapautuneet ja niistä voi tippua paloja maahan. Se aiheuttaa ohikulkijoille vaaraa. 

Kuntotutkimuksessa selvisi myös, että siilojen sisällä kasvaa terveydelle haitallisia mikrobeja. Lisäksi niiden kantavuus on huonompi kuin tiedettiin. 

– Siilot kantavat vain itsensä. Jos sinne halutaan täydennys- ja korjausrakentamista, pitää se tehdä omille perustuksille. Nykysiilot olisivat vain kuori uudisrakentamiselle, sanoo Vaasan kaavoitusjohtaja Päivi Korkealaakso. 

Korjausrakentaminen on hurjasti kalliimpaa kuin uuden tekeminen, joten suojelusta luovutaan. 

– Korjaus- ja täydennysrakentamisen hinta on 17-18 miljoonaa euroa. Uudisrakennus maksaa 8-8,5 miljoonaa euroa. 

Siilojen purku maksaa noin miljoona euroa. 

Korkealaakson mukaan sekin on poissa laskuista, että siilojen tontti jäisi tyhjilleen. Tilalle halutaan asuntorakentamista. 

– Kaupunki haluaa keskustaan lisää asukkaita ja elävöittää kaupunginrantaa. Samalla turvataan keskustan palveluita. 

Se on selvää, että tilalle rakennetaan korkeaa. 

– Vähintään kahdeksankerroksinen talo, mutta ei yli 12 tai 13 kerrosta. Siihen tulee 6000 neliötä ja noin sata asuntoa, joiden keskipinta-ala on 50 neliötä. Talo erotetaan Academillistä. 

Rantaa ei yksityistetä talon kohdalla vain sen asukkaille. Sellainen estetään tekemällä rantaan asti avattavasta Museokadusta kymmenen metriä leveä ja niin viihtyisä, että se houkuttaa kaupunkilaisia kulkemaan sillä. 

– Mäkeen rakennetaan ehkä portaita, joilla voi istua ja katsoa merta, kertoo Majaneva. 

Lisäksi taloon tulee julkista tilaa, kun katutasoon ja ylimpään kerrokseen varataan liiketilaa. Silläkin tavalla julkista rantatilaa aktivoidaan. 

Talolle yritetään sovittaa edes pieni oma piha. 

– Se on myyntivaltti. 

Marianpuiston muuri suojellaan. 

Siilot ovat olleet 17 vuotta paikallaan hyödyttöminä. 

– Niille ei ole tapahtunut sinä aikana mitään, Korkealaakso sanoo. Kaupungin johto on vaatinut, että siilojen tilanne käydään läpi. 

– Nyt on päätetty, että on ratkaisujen aika.” 


Kunnostusta tarvittaisiin heti 

Kuva 13, AN, 22.3.2017.  Juuret puskevat kiviä alas Marianpuiston muurilla

Nykyisen Museonpuiston, entisen Marianpuiston muurin kunto tulee tarkistaa mielellään mahdollisimman pian, ja myös kunnostaa. Työtä on tuskin mahdollista siirtää vuosien päähän odottamaan, että ensin alueelle kenties tehdään uudisrakennus, jonka ympäristö sitten lopuksi fiksataan siistiksi. Museonpuiston tulee olla ja pysyä asianmukaisessa ja turvallisessa kunnossa.

Aimo Nyberg

T niin kuin…

Kuva: AN, 21.3.2017. Onko merkki tuttu?

Koeajelulle en nyt mennyt, mutta kuvia kyllä teki mieli käydä ottamassa. Toki katsoin myös Pohjalaisen verkkosivuilta (21.3.) toimittaja Hari Sippolan analyysin ja testin, Teslan Model S:n kiihdytykset Vaasan moottoritiellä.

https://www.pohjalainen.fi/

Teslan auto oli latauksessa Kaupungintalon edustalla. Uteliaita oli tänään aamupäivällä paikalla muutamia minun lisäkseni. Paikalla olleet esittelijät kertoivat, että koeajoja on tehty jo ihan hyvin, neljän päivän aikana koeajoja tehdään neljä tunnissa!

Vastasin esittelyä tekeville nuorille miehille kysymykseen, että ”eikö olekin komea menopeli” myöntävästi. Samalla kuittailin, etten tarvitse koeajoa, itsellä kun on ihan kelpo auto. Kun kerroin merkin ja auton olevan dieselkäyttöinen, sain kuulla heiltä mitä ilmeisemmin toteutuvan tulevaisuuden näkymän. Nämä tulevaisuuden esittelijät totesivat minulle kylmän rauhallisesti: nykyisellä autollani ei kaupunkien keskustoissa tulevaisuudessa saa jaa!

Tähän on kait sitten sopeuduttava, - kun sen aika on.

Päästöttömämpään suuntaan on tottakai edettävä määrätietoisesti. On aika hienoa olla vaasalainen, ja nähdä kaupunkimme rohkeasti pyrkivän energia-alalla tulevaisuuden tekijöiden osaajien etujoukkoon. Hyvä Vaasa!

 

Kuvat: AN. Teslan esittelyauto Vaasan kaupungintalon edustalla 21.3.2107.

Tesla on yksi hieno mahdollisuus Vaasan seudulle. Muitakin akku- ja sähköauto konsepteja löytyy maailmalta, - ja kyllä, myös Suomesta. Vähemmälle julkisuudelle on viime aikoina jäänyt tämä Länsi-Uusimaalainen yritys Raaseporissa.

Kaikelle kannattaa olla utelias.

http://toroidion.com/

https://svenska.yle.fi/artikel/2015/06/12/supersnabb-elbil-provkord-i-pojo


Kuvat ja teksti: Aimo Nyberg

Retki oli ollut hieno

Mukaan oli kutsuttu myös VKA ry, eli kantakaupungin asukasyhdistyksen luontoretkeilystä kiinnostuneet jänenet. Itse en mukaan lähtenyt viikolla iskeneen flunssan takia, mutta kuulin mukana olleelta, että reissusta löytyy kuvia järjestäneen tahon, eli Vaasan Ladun kotisivuilla.

Kiva katsella niitä, ja sen verran houkuttelevilta näyttävät nuo taukopaikat, että eiköhän sitä pidä jossain vaiheessa lähteä reitti kiertämään.

Katso kuvia lauantain 18.3.2017 päivävaellukselta Iskmo-Jungsundiin Björnhällornä -laavulle

http://www.vaasanlatu.fi/

Lainaus sivuilta:

”Vaellukselle lähdettiin klo 10.30 Hallonnäs P- paikalta metsäpolkuja pitkin kohti 1.7 km päässä olevaa Björnhällörna laavua. Polut olivat vielä vähän lumisia, osin vetisiä, kuitenkin täysin kuljettavia. 

Matkalla pysähdyimme nauttimaan " luontoon upotusta " (luontoloukku 10 -20 min keskittyminen luonnon tarjoamiin virikkeisiin) Laavulla Matti Tikkaoja kertoi luonnon vaikutuksista elvyttää, syke ja verenpaine voivat madaltua , vähentää tressiä yms. 

Yhdessä liikkuminen edistää myös sosiaalista hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä. Eväitä syötiin, makkaraa paistettiin ja päälle juotiin Matin nuotiolla keittämät nokipannukaffeet. Takaisin palattiin toista vähän pidempää reittiä 2.3 km hakkuualueiden kautta, reitti oli hyväkulkuista. 

Merikotkat olivat huomanneet myös pienen mutta iloisen ja innokkaan vaeltavan ryhmän ja tekivät pari kunniakierrosta yllämme. Vaellus päättyi Hallonnäs'iin klo 15. Osallistujat kiittelivät Mattia hienosta opastuksesta.”

Tällaista on YHDESSÄ – TILLSAMMANS meininki Vaasassa. Eiköhän jatketa tästä eteenpäin, ja koitetaan löytää yhteistä tekemistä muidenkin yhdistysten ym. seurojen kanssa. Kävellään luonnossa, kaupungilla, käydään tutustumiskohteissa, tapahtumissa…

Aika hienoa olisi myös saada vaasalaisia asukasyhdistyksiä osallistumaan vahvasti myös tähän:

http://www.vaasanmarssi.fi/

Kevät ja kesä ovat kohta täällä - jatketaan tästä, yhdessä eteenpäin, vaikka vain pienin askelin.

Aimo Nyberg

Katupöly ja Vaasa

Kuva: AN, 14.4. 2012. Näitä koneita ja miehiä odotellessa.

Tuskainen vaihe taas alkamassa, nimittäin kevään sadekauden jälkeen  ovat sääennusteet pian kääntyessä aurinkoisiksi, lämpeneviksi päiviksi. Kevään tulo kaupungeissa ei ole pelkästään miellyttävää, ei ainakaan kaikille.

Valon ja lämpimän sään lisääntymisessä ei tietenkään ole valittamista, mutta ongelmaksi muodostuu ilmanlaatu. Siihen asti kunnes maaperä, puistonurmikot, puut, elävä luonto kaiken kaikkiaan herää uuteen kasvukauteen, mikään ei sido itseensä ilman pienhiukkasia, ja ne pyörivät tuulien mukana kaupunkien kaduilla ja pihoilla. Ilma, jota hengitämme, on ajoittain jotain muuta kuin toivoisimme sen olevan.

Ongelmia on Vaasassakin, valitettavasti varmaankin taas tänäkin keväänä. Oma kokemukseni jo vuosien ajalta on sellainen, että asunto-osakeyhtiöissä, ja yksityisillä pihoilla hiekanpoisto hoidetaan aikaisempia vuosia paremmin ja nopeammin. Vastuuntunto on kasvanut, kritiikki on purrut, eikä itse kehdata olla ns. heikoin lenkki.

Kaupungin katujen puhdistustoimet ovat myös massiiviset. Valtaisat katujen pesu- ja hiekanpoistoautojen kolonnat lähtevät liikkeelle, sitten kun työt päätetään aloittaa. Ennen Vappua ollaan jo pitkällä, mutta urakkaa riittää harmittavan pitkälle kesään.

Tämä massiivinen toimenpide aloitetaan, kun yöpakkaset loppuvat. Perustelu on vedenkäyttöön liittyvä, ja ymmärrettävä.

Aivan Vaasan keskustassa on erittäin paljon kaupungin omia virastoja, kouluja ym. kohteita. Yksityisisäkin kortteleita, rakennusten pihoja tietysti on. Keskustan leveät, tuuliset kadut ovat maaliskuun lopulta alkaen, ja erityisesti huhtikuussa joka puolella vaarallisen pölyäviä, epämiellyttäviä kulkea kävellen. Ongelmasta puhutaan vuodesta toiseen, eikä selkeää parannusta tunnu löytyvän sitten millään!

Konkreettinen ehdotus 

Miten olisi, voisiko kaupunki muuttaa toimintamalliaan siihen suuntaan, että suuroperaation ohella käytössä olisivat myös ns. ”nopean toiminnan joukot”, eräänlaiset itsenäiset solut, jotka pienemmällä kalustolla pörräisivät paikalle sopivalla pienkalustolla, juuri esim. Vaasanpuistikolla, ja keräisivät nopeasti päivittäin pois kaikkein akuutimmat ongelmakohdat. Nykyisin kun näille ei pahimmassa tapauksessa tee kukaan mitään kuukauteen!

Kantakaupungin asukasyhdistyksen pj:nä vetoan taas kaupunkiin. Yritetään onnistua tänä keväänä! Minullekin näitä valituksia katastrofaalisista hiekka/pölymääristä on tullut jo useana keväänä. Oikea osoite on toki kaupungin katujen kunnosta vastaava tekninen toimialayksikkö.

Siellä työnjohto ja hurjan työmäärän tekevät työntekijät ilman muuta ansaitsevat ensisijaisesti kannustusta ja kiitosta, - ajatellaan vaan tilannetta, että kaupungilla ei olisi rahaa eikä velvoitetta tällaista palvelua toteuttaa. Myös asiallinen, ja tarkka yksilöity tilanteen kommentointi on uskoakseni kaupungin virkamiehille ja heidän työporukoilleen tervetullutta.

Kaupungin verkkosivuilla toimivalla palautejärjestelmällä kuntalaiset voivat antaa palautetta kaikista Teknisen toimen palveluista suoraan asiantuntijalle.

https://www.vaasa.fi/tiedote/tekninen-toimi-sahkoistaa-kuntalaisten-palautejarjestelman

Vaasan ilmanlaatua NYT voit seurata valtakunnalliselta portaalilta

http://www.ilmanlaatu.fi/ilmanyt/nyt/ilmanyt.php

Kuva ja teksti: Aimo Nyberg

Tässä vielä ajankohtainen STT:n juttu. Se on julkaistu sanomalehti Pohjalaisessa 15.3. 2017.

Kevään katupöly voi aiheuttaa erilaisia oireita
STT, HELSINKI

Kevät tuo mukanaan katupölyn, joka voi aiheuttaa terveellekin ihmiselle ärsytysoireita, kuten flunssaa ja silmien kutinaa. Allergikon ja astmaatikon oireet voivat pahentua, kertoo Ilmatieteen laitos.
– Ilmanlaatu on valtaosassa Suomea hyvä, sanoo päivystävä meteorologi Antti Kokko Ilmatieteen laitokselta.

Hengitysliiton mukaan katupölyongelmat ovat pahimmillaan kuivalla säällä, kun tuuli ja liikennevirrat nostavat kaduille kertyneen pölyn ilmaan.

Katupöly ei ole pelkästään isojen kaupunkien ongelma, vaan korkeita hiukkaspitoisuuksia voi olla pienissäkin keskuksissa ja taajamissa, liitto huomauttaa.

– Katupöly huonontaa ilmanlaatua erityisesti sitten, kun lumi on sulanut kaduilta ja sää on tuulinen ja aurinkoinen, Kokko sanoo.

Katupöly koostuu Hengitysliiton mukaan hienoksi jauhautuneesta asfaltista ja hiekasta. Se sisältää myös nokihiukkasia sekä autojen renkaista ja moottorista irtoavaa materiaalia sekä maaperän mikrobeja.

Pölyssä on myös bakteereja, homeita ja pakokaasujen yhdisteitä. Kevätkaudella seassa on myös siitepölyä.

Katupölylle altistumista voi vähentää muun muassa välttämällä liikkumista pahimmilla ongelma-alueilla pölyaikaan. Vilkkaat kadut pölyävät eniten.

Hengitysliitto suosittelee hiukkassuodattimien asentamista tuloilmaventtiileihin. Lisäksi ikkunoihin voi asentaa pölysuodattimet.

Ilmanlaadun ollessa heikko hengitys- ja sydänsairauksista kärsivien ja allergisten ihmisten kannattaa pitää lääkkeet mukana ulkona liikuttaessa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksen mukaan katupöly voi aiheuttaa hengityselin- ja sydänoireita sekä lisääntynyttä tarvetta lääkitykselle.

Sisään hengitetty saastehiukkanen voi aiheuttaa keuhkoissa paikallisen tulehduksen, joka pahentaa hengityselinsairauksia. Tulehdus voi pahentaa myös sydänsairauksia, tutkimuksessa todetaan.