Muistomerkit tarvitsevat myös kertojan äänen

 

Pelkät muistomerkit maastossa eivät riitä. Ainakaan yksin. Tämän päivän ihmiset eivät juurikaan katsele muistolaattoja, isojakaan muistomerkkejä. Ja jos vaikka joskus jotain nopeasti katsahtavat, eivät siitä kovin paljoa mieleensä paina.

Muistomerkit kun ovat mykkiä, ja usein tummiksi patinoituneita, aika usein myös hoitamattomien oloisia, jopa joiltain osin rikkoutuneitakin.

Tämän päivän kansalaiset kulkevat kiireellä eteenpäin ympäröivää maailmaa katselematta. Syitä on toki muitakin kuin alati pimpahteleva kännykkä. Uteliaisuus historiaan, menneiden aikojen tapahtumiin ei tunnu olevan ns. muodissa. Arki tässä ja nyt ja tulevaisuuden kysymykset tahtovat viedä ajattelumme ajan.

En sano, että kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita esim. oman kotiseutunsa menneisyydestä, ainakaan perin pohjin. Jonkinlainen tuntemus uskoakseni voisi kuitenkin vähentää juurettomuuden tuntua, ja perinteiden ja aikaisempien sukupolvien tapojen ymmärtäminen ja arvostaminen saattaa myös tuoda meidän jokaisen elämään turvallisuuden tunnetta ja perspektiiviä tulevaan.

 

Eilen ajelimme vaimon kanssa Raippaluodon satamaan. Meri oli siellä vielä jäässä, ja lintujen bongaus ei siellä vielä onnistunut. Raippaluodon sillan kupeessa meri oli sen verran auki, että jotain jo sentään nähtiin. Ei kuitenkaan uiveloita, joita olimme lähteneet bongaamaan…

Raippaluodon satamassa katseeni kiinnittyi tähän muistomerkkiin. Tai oikeammin sen yksityiskohtaan – yhteen puuttuvaan kirjaimeen. Kiveen kiinnitetyistä kirjaimista on irronnut ja kadonnut B-kirjain.

Nykyajan digitaalisena aikana meillä on onneksi lähes aina mahdollisuus niin halutessamme etsiä ja löytää lisätietoja netistä!

Näin tässäkin tapauksessa. Tekstin ja kuvien lisäksi aiheesta sain lisäinfoa myös kuuntelemalla!

 

 

Kuva: AN 16.4.2023

 

Lainaus netistä

Replot hamn

Ett avsnitt av världsarvsområdet Kvarkens skärgårds audioguide.

På den här sidan kan du både lyssna på och läsa avsnittet, samt ta del av mera material.

https://storymaps.arcgis.com/stories/2b8ddcdf102d4bdeb6681e81608d712e 

 

”I början av förra seklet kom även turbåtarna. Dessa lite större ångbåtar, och senare motorbåtar, kunde ta passagerare och varor till och från staden. Olika turbåtar började gå några turer i veckan från alla ögrupperna och kustbyarna i Kvarkens skärgård. Den här viktiga förbindelsen med resten av världen är värd sin egen minnessten, med texten: HÄRIFRÅN BEDREVS TURBÅTSTRAFIKEN REPLOT-VASA 1907-1948.”

 

Vaasan seudulla on paljon ihmeellistä katsottavaa, tutkittavaa.

 

Muistutan kaikkia taas myös tästä. Tämä blogi on avoin kaikkien kirjoituksille ja kuville!

Jaa Sinäkin kokemuksiasi meidän muidenkin iloksi!

 

Yhteydenotot

Sivuston ylläpitäjä

Aimo Nyberg
aimonyberg(at)gmail.com

Maanpinnan kiertotalous

 

Viime sunnuntain eduskuntavaalien jälkeiset päivät olen ollut Helsingissä Haagassa. Tämän blogikirjoituksen kuvat ovat Riistavuoresta, alueen ainutlaatuisesta kaupunkimetsästä, kallioilta ja notkoista eli vähitellen sulavista suo/kosteikko paikoista.  Riistavuori on yksi kymmenestä alueesta, jotka on esitelty uudessa kirjassa HUUTO KAUPUNKILUONNON PUOLESTA (toim. Jaana Kanninen & Sanni Seppo, Vastapaino 2022).

Kirjan valokuvat ovat todella hyviä ja puhuttelevia, ja asiasisältö poikkeuksellisen painavaa, teos on vahva huuto kaupunkiluonnon säilyttämisen puolesta!

Tämän teoksen soisi olevan kaikkien helsinkiläisten, ja toki muidenkin kaupunkien poliittisten päättäjien työpöydällä ja iltalukemisenakin. Painajaisia yöuniin en kenellekään toivo, mutta nyt on viimeiset hetket herätä puolustamaan vielä olemassa olevia luontoalueita mm. Helsingissä liikenneväylien ja betonilähiöiden välisillä vielä rakentamattomilla alueilla!

Erityisen suuren vaalitappion kokeneet Vihreät ovat aikamoisen jälkipyykin edessä. Globaalit isot asiat kuten ilmastonmuutos vaativat rinnalleen aitoa paikallisiin asioihin kannan ottamista. Siis ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin säilyttämisen ja parantamisen keinojen löytämistä yhdessä ns. ruohonjuuritasolla.

Maanpinnan kiertotalous

Olen näistä Riistavuoren metsä- ja kalliomaisemista saanut nauttia vuosikymmeniä. Uusimmassa Helsingin yleiskaavassa tilanne muuttui dramaattisesti. Jos nyt asemakaavoja tullaan tekemään samaan tapaan, ja siis MAL-sopimuksiin edelleen luottaen (eli jo ennen suunnitteluprosessin alkua tehtyjä poliittisia sopimuksia maa-alueiden, liikenteen, asuntojen rakentamisesta) ollaan ajauduttu todella kauas demokraattisista kansalaisyhteiskunnan periaatteista.

Kaupungit kasvavat ja vaativat uusia liikenneväyliä ja rakentamista niin asuntoja kuin palvelujakin varten, mutta onko todella ainoa mahdollisuus aina vaan rakentaa alueilla, joille ei vielä ole rakennettu? On vihdoin ymmärrettävä, että maa-alueitakin voidaan kierrättää erilaisiin käyttötarkoituksiin. Ja siis välttää viimeiseen asti tuhoamasta rakentamattomia maisemia.

Riistavuoren metsä ja kallioalue on tällainen alue, jolle ei ole koskaan alueen läpi kulkevia hiekkateitä ja sähkö- ja valaistustolppia lukuun ottamatta rakennettu mitään. Puusto on erikäistä sekametsää, kasvit ikiaikaisia, kuten muukin hyvin monipuolinen lajisto. Sileiksi hioutuneet kalliot ovat ainutlaatuisia. Niiden nykyiseen muotoonsa muuntuminen, hioutuminen on kestänyt miljoonia vuosia!

On mahdollista tuhota tämä kaikki muutamassa vuodessa.

Miljoona kertaa järkevämpää on jättää luonnontilainen metsä nykytilaan, ja tehdä aivan vieressä olevalle Pitäjämäen teollisuusalueelle kaavamuutos, joka sallisi sellaisen rakentamisen, jolle nyt tänä päivänä on oikeaa tarvetta. Pitäjämäen teollisuusalueelta ovat monet yritykset jo poistuneet, ja on oltava mahdollisuus saada näitä alueita uudisrakentamiseen, myös asuntojen rakentamiseen Vihdintien varteen. Tällainen päätöksenteko ansaitsee tulevien polvien ja myös tämän päivän kansalaisten kiitokset!

 

Seuraavat kuvat ovat siis Helsingistä, Riistavuoresta. Vaasassakin olen pitkään ollut mukana puolustamassa asuinalueiden lähiluontoa. Maanpinnan kiertotalouden periaatetta on toivottavasti mahdollista noudattaa tulevina vuosina ja vuosikymmeninä myös Vaasassa. Kuvia kevääntulosta Vaasan metsissä ja rannoilla on taas tulossa lähiaikoina!

Kuvat ja teksti: Aimo Nyberg

Miljoona miljoona roskapussia

Tänään sunnuntaina 2.4.on hyvä muistuttaa kansalaisvelvollisuudestamme, eli äänestämisestä eduskuntavaaleissa! Ennakkoääniä on annettu ennätysmäärä, ja äänestäjien kokonaismääräkin toivottavasti nousee tänään ainakin edelliskerran tasolle.

Tämän blogikirjoituksen aihe on kuitenkin muunlainen osallistuminen.

 

Tähän kyllä osallistun. Ja haastan kaikki muutkin mukaan!

https://www.vaasa.fi/ajankohtaista/tehdaan-vaasasta-suomen-siistein-kaupunki-miljoona-roskapussia-kampanja-innostaa-keraamaan-roskia-ymparistosta/

Yle järjestää tänä keväänä valtakunnallisen Miljoona roskapussia -kampanjan, jonka tavoitteena on innostaa ihmisiä keräämään ympäristöstä miljoona pussillista roskaa. Myös Vaasa on mukana kampanjassa yhdessä yli 140 kaupungin ja kunnan kanssa. Kerätyt roskapussit merkitään kampanjasivustolle oman paikkakunnan kohdalle. 

Lähdetään mukaan tekemään Vaasasta Suomen siistein kaupunki!

Miljoona roskapussia -kampanja käynnistyy torstaina 13.4. ja kestää kaksi kuukautta 14.6.

Nyt siis porukoita kokoamaan ja reittejä suunnittelemaan. Ja kunnon somekampanjat pystyyn – ja kuvataan tottakai samalla kaunista kaupunkiamme, kevättä ja kesää Vaasassa, niin kaduilla kuin rantareiteillä ym.

Kaupunkimme siisteydestä ovat suurimmassa vastuussa olleet vuodesta toiseen niin taloyhtiöt omilla vastuualueillaan kuin kaupungin ahkerat kunnossapitäjät viheralueyksiköstä jne. Keväisiä talkoita on jonkun verran pystytty järjestämään kaupungin ja yhdistystenkin toimesta, mutta nyt on keksitty uusi aivan mahtava tapahtuma – parin kuukauden tempaus – leikkimielinen kilpailu, jonka me täällä Vaasassa osaamme aivan varmasti ottaa tosissaan!

Itselleni asetan haasteeksi 10 pussillista roskia! Eihän se ole kuin noin pussi / viikko!

Palataan asiaan pääsiäisen jälkeen.

Kuva: AN. Kaupungin kadut pestään taas tänäkin keväänä suurelta osin kaupungin toimesta ja kiinteistöjen vastuualueilta näiden toimesta.

Vähintä mitä me tavalliset kansalaiset voimme tehdä on osallistua lähialueidemme siivoustalkoisiin.

Ketään syyllistämättä – mehän nämä roskat olemme kaduille, metsiin, rannoille jne. jättäneetkin! Ja vaikka emme olisikaan, jotain voimme tehdä kyllä muidenkin puolesta. Kaikki viihtyvät paremmin siistissä, kauniissa, hoidetussa kaupunkiympäristössä. 

 

Aimo Nyberg
aimonyberg(at)gmail.com

Keräyslippaita kiinnostuneille!

 

 Valmiiksi saatiin – sopivasti tähän aamuun, eli ihan oikeaan aikaan!

 

Kuva: AN

Olen tänään aamulla vienyt Vaasan torilla olevaan kaupungin INFO-pisteeseen laatikollisen keräyslippaita, eli ensimmäiset 100 kpl uusia LEIJONA-keräyslippaita, joilla tullaan keräämään varoja Suomen Vapauidenpatsaan kevätpesua varten ja myös kesällä toteutettavan konservoinnin rahoittamiseksi.  

Ensimmäiset lippaat jaetaan tänään nopeimmille, siis koko tämä 100 kappaleen eka laatikollinen menee ilmaiseen jakoon! Nyt kannattaa tulla mukaan talkookerääjäksi!

Muoviin valetun leijona & lohikäärme keräyslippaan saa tämänpäiväisen keräyspäivän jälkeen pitää, kunhan tilittää kampanjatilille keräämänsä rahat. Suurempia lahjoituksia varten infosta saa myös tilisiirtolomakkeita.Tosi suurten lahjoitusten antajien nimet julkaistaan myös paikallislehdissä 9.7. 2023.

Varoja kerätään nyt siis Suomen Vapaudenpatsaan puhdistamista ja myöhemmin kesällä tapahtuvaa suurehkoa konservointia varten. Työ tilataan maamme johtavalta veistosten konservaattorilta Veli-Matti Lassilalta.

Pesu tapahtuu pikaisesti heti vapun jälkeen – edellisestä koko muistomerkin pesusta onkin ehtinyt vierähtää aikaa jo melkoisesti. 

 

Kuvalainaus netistä: kohteessa Vanhoja Valokuvia Vaasasta - Gamla Fotografier från Vasa

Aulis Hietikko, 7. maaliskuu.

”Vapaudenpatsas pestiin joka toinen vuosi, tässä tikkailla Veikko Kuusisto ja alhaalla Börje Brännback. 1968 Rafael Olin.”

 

Kun tänä vuonna tätä yhtä Suomen merkittävintä muistomerkkikokonaisuutta katsoo vain pikaisesti nopealla yleissilmäyksellä, kokonaisuus näyttää olevan aivan entisellään, sellainen kuin se on ollut aina ennenkin.

Tarkemmin katsottuna paljastuu kiviportaikon ja jalustan likaisuus, maali- ym. jäämiä näkyy siellä täällä, ja saumoissa kasvavaa paikoin sammalta. Pääaiheen pronssisissa sotilaissa on epätasaiseksi patinoitunutta raidoitusta ja myös ilmiselvästi pinttynyttä lokinp***aa.

Nyt on oikea aika toimia. Perusteellista huoltoa, osaavan taidekonservaattorin tekemää ”kasvojen kohotusta” tarvitaan nyt!

Kuvien muokkaus ja teksti: A. Aimo Asiallinen, julkaistu 1.4. 2023.

…

 

Kuvanveistäjä Yrjö Liipolan tekemä Suomen Vapaudenpatsas on vihitty käyttöön 9.7.1938.

Viiden vuoden välein muistomerkillä on pidetty arvokkaat juhlat.

Vapaudenpatsaan paljastuksen 85-vuotismuistopäivänä Vapaudenpatsaalla on taas tilaisuus samaan tapaan kuin oli 75- ja 80-vuotispäivinä.

Kymmenen vuoden takaisia tunnelmia löytyy tästä linkistä: Vapaudenpatsaalla 9.7.2013

http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2013/07/vapaudenpatsaalla-972013-juhlat.html