Kierroksella Vapaudenpatsaan ympäri

 

 

 

 

Kansikuva kirjasta VAASA. Kirjan ovat tehneet yhteistyönä Vaasan tyttölyseon VIII luokan oppilaat 1959.
Kirjan kuvat on painettu tyttöjen kaivertamilla linolaatoilla. Ohjaus: Tanu Manninen. Vaasa Oy:n kirjapaino

Främre pärmen: Front cover: FRIHETSSTATYN, STATUE OF FREEDOM
Linolaatan kaiverrus: Tuula Huhtala

 

Tämän aivan upean kuvalöydön laitan aloituskuvaksi alla olevalle kirjoitukselle / esitykselleni 9.7. 2023 Vaasan torilla. Tilaisuus alkaa klo 12. Ensin on seppeleenlasku, seremoniat, juhlapuheet ja tämä esitys on tilaisuuden päätteeksi.  

 

SUOMEN VAPAUDENPATSAAN SYMBOLEJA – kierros Vapaudenpatsaan ympäri

Muistomerkin paljastuksen 85-vuotismuistopäivänä

Arvoisat kutsuvieraat, hyvä juhlayleisö

Minulla on ilo ja kunnia pitää teille esitys tästä monumentaalisesta Yrjö Liipolan tekemästä Suomen Vapaudenpatsaasta – Vapaus- ja itsenäisyystaistelun muistomerkistä.
En kertaa vuoden 1918 historiaa, vaan pyrin kertomaan siitä, millaiseksi muistomerkki haluttiin tehdä 85 vuotta sitten.

Lähestyn aihetta vapaudenpatsaassa käytettyjen vertauskuvien, symbolien kautta.

Teen näkyväksi niitä viestejä, joita on jalustan tummaan graniittiin hakattu ja taitavasti hiottu ja jalustan päälle kahteen pronssiseen suojeluskuntalaisfiguuriin tallennettu.

 

KOKONAISUUS on etelään päin, keskipäivän aurinkoa kohti - valoa kohti.

Paikan ja suunnan valinta kertoo luottamuksesta elämään, tulevaisuuteen – ihmisiin ja korkeimpaan voimaan meidän turvanamme.

Tänään näemme jalustan portailla KUUSENHAVUSEPPELEEN NAUHOINEEN. Perinteiden kunnioittamisen kauniina osoituksena, merkkinä.

Katseemme osuu LEIJONAAN, vahvaan symboliin – yhteen maailmanlaajuisesti käytetyimpään vertauskuvaan, joka symbolisoi valtaa ja voittoa, joka antaa voimaa kaikille sitä tukeville, sen takana olevalle kansalle, taistelijoille, tänä päivänä jo urheilujoukkueillekin.
 
Suomeen leijona tuli Ruotsista, ensin vaakunaan jo 1500-luvun lopulla, kuningas Juhana III:n aikana 1581 (merkiksi suuriruhtinaskunnan erikoisasemasta osana Ruotsin valtakuntaa).

Jalustan näkyvimmällä paikalla olevan leijonan katse kääntyy etelän suuntaan. Pää on ylpeänä jopa uhmakkaana koholla, sillä se polkee etujalkojensa alle lohikäärmeen.

Leijonan ja lohikäärmeen on veistänyt tuon ajan kuuluisin suomalainen eläinveistosten tekijä Jussi Mäntynen. Tästä syystä Yrjö Liipolan nimen lisäksi on hyvä muistaa nimi Jussi Mäntynen.

Leijona on käytössä vaakunasymbolina erittäin monissa maissa. Euroopassa merkittäviä leijonamaita ovat mm. Englanti, Espanja, Italiassa etenkin Venetsia. Saksassa Baijerin vaakunaeläin on leijona jne.

Yksi vanhimpia Suomen leijonavaakunoita sijaitsee Uppsalassa Juhanan III:n isän Kustaa Vaasan hautamonumentissa, joka valmistui vuonna 1591.  

Kun Suomi siirtyi Venäjän vallan alle, leijona säilyi maamme tunnuksena esiintyen esimerkiksi ensimmäisissä markoissa.

Leijona on tänä päivänä meidän kaikkien turvana, olemassa olevan järjestyksen ja hyvinvoinnin jatkumisen puolella.

Kuninkaiden vallan vartijasta leijonasymboli on muuntunut myös meille tavallisille kansalaisille merkittäväksi voimanantajaksi.

 

LOHIKÄÄRME edustaa vastavoimaa, jonka voittaja alistaa, ja joka pidetään kontrollissa.

Vapaussodan, sisällissodaksi muuttuneen yhteenoton voittajien valkoisten näkökulmasta lohikäärme on vertauskuva kaikelle kielteisiksi koetuille asioille.

Liipolan/Mäntysen lohikäärme on samaa perua kuin partiolaistenkin hyvin tuntema legenda Pyhästä Yrjöstä, joka voittaa lohikäärmeen.

Ratsastajapatsasta ei Vaasaan tehty, ei ilmeisesti haluttukaan, ei Mannerheim ainakaan. Kerrotaan hänen sanoneen, ettei Suomesta löydy osaajia hevosaiheista veistosta tekemään.

Niinpä pääaiheeksi tulivat nuo kaksi suojeluskuntalaista sotilasta, ja lohikäärmeen voittajaksi laitettiin leijona.

Lohikäärme symbolina on toki paljon muutakin kuin alistettu, voitettu, kurissa pidettävä vastavoima.

Isossa kuvassa kyse on vastakohtien olemassaolosta – ja näiden kamppailuista elämää eteenpäin vievinä tapahtumina. Kauneuden erottaa rumuudesta, totuuden valheesta, hyvän ymmärtää, kun pahuus nostaa päätään.

Tämä Vapaudenpatsaan lohikäärme leijonan käpälien alla kertoo vertauskuvallisesti tapahtuneet tosiasiat

-          sen, että Venäjän bolsevikkien valtaantulon jälkeen maahamme jääneet venäläiset sotajoukot riisuttiin aseista, ja poistettiin maasta

-          ja sen, että saman kevään 1918 aikana valkoiset voittivat punaiset, jotka olivat aloittaneet kapinan maan laillista hallitusta vastaan

 

INSKRIPTIO JA VUOSILUKU – teksti sanoo kahdella kotimaisella kielellä mitä tapahtui ja milloin.

Isänmaansa vapauttajille – Åt fäderneslandets befriare.  – nitton hundra arton - 1918.

 

Vuonna 1938 kaksi vuosikymmentä vapaussodan päättymisen jälkeen tämä muistomerkki paljastettiin. Seremonioihin osallistuivat Mannerheim ja presidentti Kyösti Kallio ja itsenäisyyssenaatin eli Vaasan senaatin elossa olevat jäsenet. Usko Suomen vapauteen, itsenäisyyteen oli vahva. 

Ei mennyt kuin 1 ½ vuotta ja venäläiset pommikoneet saapuivat Vaasan taivaalle. Ensimmäisen kerran joulukuun 20. päivänä 1939. Talvisodan kuusi pommituskertaa Vaasassa jätti jälkiä myös tähän muistomerkkiin. Sirpaleita osui, ja vapaudenpatsas laudoitettiin. Jälkiä osumista on nähtävissä mm. taaimmaisen istuvan sotilaan saappaassa.

 

VAPAUDENRISTI on asetettu muistomerkin etusivulle ylimmäksi symboliksi. Jalustassa etelän suuntaan oleva vapaudenristi on perusmuodoltaan yrjönristi, jonka päällä on lyhytsakarainen hakaristi. Ristin keskiössä on heraldinen ruusu.

Mannerheimin kanssa Suomen armeijan arvomerkkejä oli suunnittelemassa Akseli Gallen-Kallela.

Vapaudenristit perustettiin Vaasassa Suomen senaatin päätöksellä 4. maaliskuuta 1918 ylipäällikkö Gustaf Mannerheimin aloitteesta sisällissodan aikana. Varsinainen vapaudenristin ritarikunta perustettiin pysyvästi vasta joulukuussa (16.12.)1940.

On syytä todeta, että Gallen-Kallelan vapaudenristissä käyttämät symbolit, yrjönristi, hakaristi ja ruusu ovat ikiaikaisia vahvoja symboleja, kaikki kautta aikain positiiviksi koettuja voimauttavia ja yhteisöjä vahvistaviksi koettuja kuvioita.

Myös Vaasan kaupungin vaakunassa on Vapaudenristi

”Koska osa Suomen hallituksen, Svinhufvudin senaatin jäsenistä joutui sisällissodassa pakenemaan kapinaan nousseita punaisia muodostaen Vaasan senaatin istuntosalinaan Vaasan kaupungintalo, tästä kiitokseksi senaatti myönsi toukokuun alussa 1918 kaupungille augmentin eli oikeuden liittää kunnialisäyksenä Vapaudenristin suurristin miekkojen kera Vaasan vaakunaan.”

Myös Mikkelin vaakunassa on vapaudenristi, perustellusta syystä.

Tänä päivänä Vapaudenristin arvostus on korkealla. Itsenäisyyspäivän aikoihin lehdissä meille kerrotaan ketkä ansiomerkkejä ovat saaneet.  

 

Seuraavat kohteet käyn läpi hieman nopeammin

Monumentin jalustan kolmelle sivustalla on tummanharmaaseen graniittiin hakattuina ja mattahiottuina korkokuvat: LAKI, USKONTO, MANNERHEIM JOUKKOINEEN, TYÖ, TULEVAISUUS.

 

Siirrymme ensin ylätorin puolelle, jalustan läntiselle puolelle, josta löydämme Laki-allegorian ja Uskonto-allegorian.

 

Laki – allegoria. Siinä on kuvattu mies attribuutteinaan miekka ja kilpi. Ylävartaloltaan alaston nuorukainen, sotilas. Hänellä on laskostettu vaate alavartalon verhona. Miekka on hänen käsissään vartalon vasemmalla puolella, oikean käsivarren vaakunakilvessä on teksti LEX.

Miekka on symboli kyvylle ylläpitää järjestystä, lakien noudattamista. Kilpi on puolustamassa lakitekstejä, kirjattuja oikeuksia,velvollisuuksia jne.

Uskonto – allegoria. Nuori nainen katse käännettynä reliefin vasemmassa yläreunassa olevaa kirkkoa kohti ja vasen käsi sydämen päällä.

Katsokaa tämän korkokuvan yläreunaa - sieltä löytyy kirkko ja sen päädyssä on risti, kristinuskon valta-aseman merkkinä.

Koti, uskonto isänmaa ovat ne arvot, joista kaikki Suomen Vapaudenpatsaan reliefit muistuttavat.   

Nämä kaksi reliefiä, Uskonto ja Laki ovat tietoisesti rinnakkain ja ilmansuunta on länteen päin.

Vapaudenpatsaasta länteen päin ovat oikeastikin Vaasan kirkko ja myös Hovioikeus.

Näin korostettiin aikakauden vahvoja perinteisiä arvoja. Niistä kiinni pitäminen on koettu yhteiskuntaa vakauttavaksi ja ylläpitäväksi elämäntavaksi.

 

Siirrytään pohjoispuolelle

 

Mannerheim. Ylipäällikkö on kuvattu sivulta, talvisessa sotilasasussa mantteli päällä, kiikari oikeassa kädessä ja vasen käsi taskussa. Takana valkoisen armeijan joukkoja.

Mannerheim-reliefin korkeus on 230 cm ja leveys 160 cm. Mannerheimiä esittävä reliefi sijoitettiin Hovioikeudenpuistikon puolelle – ilmeisenä ideana oli ikään kuin antaa vertauskuvallisesti Mannerheimin ottaa vastaan tälle paraatitorille marssivat joukot.

Taustalla on Valkoisen armeijan joukkoja marssimassa aseet olalla, tykistö tukenaan.
Etualalla joukkojaan johtava ylipäällikkö Mannerheim, rauhallisena ja armeijansa etenemiseen luottaen.

 

On syytä huomioida, että Suomen Vapaudenpatsaassa on käytetty kahta tyyliä. Nähtävissä on kaksi tapaa esittää valittuja aiheita. Etusivun leijona ja lohikäärme ja reliefit länteen ja itään ovat klassista kuvanveistotyyliä, eli kuvanveistäjä Yrjö Liipolan varhaisemman kauden mukaista kuvanveistotaidetta.

Toinen käytetty tyylilaji on realistinen esitystapa. Suorastaan virheettömään näköisyyteen pyrkivä esitystapa näkyy Mannerheim joukkoineen reliefissä ja pääaiheessa jalustan päällä olevissa suojeluskuntalaisten kuvaustavassa, asepuvuissa, varusteissa, sotilaiden olemuksessa.

 

Nyt siirrytään itäpuolelle

TYÖ-allegoria. Nuori mies sirppi ja viljantähkä käsissään, yllään lantion peittävä vaate.

Sadan vuoden takainen Suomi. Miten paljon työnkuva onkaan noista ajoista muuttunut.

TULEVAISUUS-allegoria. Perinteinen madonna-aihe: äidin turvallinen olemus ja katse, sylissään pieni lapsi, helmoissaan vähän vanhempi poika.

Kuten muistatte nainen ja mies ovat rinnakkain myös patsaan jalustan vastakkaisella puolella. Ja samalla tavalla ihanteelliseen klassiseen tyyliin esitettyinä.

Reliefit Tulevaisuus (äiti lapset helmoissaan) ja Työ (esittää miestä, isää) täydentävät kokonaisuuden viestiä: perheiden merkitys on suuri koko kansan selviytymisessä itsenäisenä ja omin voiminsa luottavana kansakuntana.

Perinteinen perheen idylli näkyy Suomen Vapaudenpatsaassa selkeänä, itsestään selvyytenä.

Sota-aikoina ja niiden jälkeen meillä Suomessakin korostui ajattelu, että mies puolustaa kotia, uskontoa ja isänmaata ase kädessä, ja naisten ja lasten voimin hoituivat suurelta osin koririntaman työt. 

Tulevaisuuden symboleista yksinkertaisin ja puhuttelevin symboli on kuva lapsista. Tytöstä ja pojasta, kuten tässä Suomen Vapaudenpatsaan Tulevaisuus-reliefissä. Lapsemme ovat joltain osin oman minämme jatkumoja, ja samalla ikään kuin ”viestikapuloita” ajan päättymättömässä virrassa.

Uskonnollisiksi koetut käsitteet, usko toivo rakkaus, - usko (elämään/johdatukseen) - toivo (paremmasta tulevaisuudesta) - rakkaus (puolisoa ja myös toisiamme kohtaan) liittävät yhteen ja pitävät yhdessä naisellisuuden ja miehisyyden luoden jatkuvuuden elämän kiertokululle.

Vaikka maailmamme on tänään hyvin erilainen kuin mitä Suomikin oli itsenäisyytemme ensimmäisinä vuosikymmeninä, on mahdollista arvostaa tuon aikakauden ratkaisuja. Maailmansotien välisenä historiallisesti hyvin lyhyenä aikana luotiin perusteet maamme kasvavalle hyvinvoinnille ja pystyttiin myös lisäämään keskinäistä luottamusta. Talvi- ja jatkosota osoittivat, että Suomi ja suomalaiset halusivat isänmaamme vapauden ja itsenäisyyden säilyvän omissa käsissämme.

 

Lopuksi nostamme katseen ylös jalustan päälle

HAAVOITTUNYT SOTILAS JA ETUMMAINEN SOTILAS, eli istuva sotilas ja seisova sotilas

Suomen Vapaudenpatsaan varsinainen pääaihe, pronssinen veistos on kahden figuurin ryhmä. Alkuperäisessä Liipolan voittaneessa ehdotuksessa ”Pohjan poika rynnistää” etummainen sotilas heilutti miekkaa päänsä päällä. Tätä pidettiin liian sotaisena Vapaudenpatsaaseen, ja toteutettavaksi valittiin kahta talonpoikaissoturia kuvaava teos. Heistä etummainen seisoo jykevästi hajareisin, heiluttaa lakkiaan ja ”huutaa” voiton huumassa, toisessa kädessään hänellä on alas laskettu kivääri. Sotilas on suojelukuntalainen, mitä osoittavat sarkapuku, lapikkaat ja hatussa oleva havunoksa.

Hänen takanaan on haavoittuneena istumaan vaipunut aseveli, jolla on maasta tukea ottavassa kädessään yhä miekka ja joka vasemmalla kädellä pitelee rintaansa. Kasvoillaan haavoittuneella sotilaalla on itsensä uhriksi antaneen autuas ilme.

Vapaudenpatsaita on maailmalla monenlaisia. Meillä siis tämä.

Se on meidän näköisemme.

Ei mahtipontinen, voittoa uhoava, mutta rohkea, oman olemassaolonsa oikeutukseen vahvasti uskova. Myös pahimpaan varautuva, aseet voidaan laskea alas, mutta ne pidetään käsillä, miekka on ja  pysyy valmiina tiukasti mukana, kuten tässä haavoittuneenkin kädessä.

 

Viimeisenä symbolina käymme läpi kaikkein ylimpänä olevan merkin, havunoksan, joka on kiinnitetty sotilaan lakkiin.

 

HAVUKOKARDILAKKI

Suomen Vapaudenpatsaassa sotilas paljastaa päänsä ja nostaa oikealla kädellään taivasta kohti kuusenhavulakkinsa – joka merkkinä tarkoittaa, ettei alueella ole vihollisia, alue on vapaa, isänmaamme on omassa hallinnassamme!

Lakkiin on ylimmäksi näkyväksi merkiksi kiinnitetty kuusenhavu. Myös tämän symbolin merkitys on tässä hyvä kerrata, etteivät perinteet unohdu.

Liipolan alkuperäisen ehdotuksen pään päällä heilutettava miekka siis vaihtui kuusenhavulakin heilutukseen. Tämä ei mielestäni vienyt Suomen Vapaudenpatsaalta pois sen syvintä sisältöä, sanomaa vahvasta tahdosta ja kyvystä nousta puolustamaan tarvittaessa ase kädessä isänmaan rajojen koskemattomuutta, Suomen itsenäisyyttä.

Tampereen valtauksen edellä 1918 taisteluun osallistuville Suomen valkoisen armeijan joukoille annettiin käsky kiinnittää päähineeseensä kuusenhavu.

Tällä tunnuksella haluttiin helpottaa oman puolen erottamista vaikeassa ja sekavassa kaupunkitaistelussa. Myös valkoisten voitonparaatissa Helsingissä 16.5. 1918 joukkojen oli käsketty käyttää havutunnusta.

Sittemmin havukuviota on käytetty Suomessa mm. upseerien kauluslaatan reunakuvioinneissa.

Kuusenhavu laitettiin lakkiin ja taskuun

Vapaussodassa ohjeeksi annettiin, että havunoksa pitää laittaa lakin lisäksi myös taskuun. Taskuhavun selitys on tämä: henkilöiden tarkastuksessa havu todisti, että omia ollaan, vaikka havua ei lakissa enää ollutkaan. Lakkihavu kun saattoi taistelun tiimellyksessä pudota.

 

Kierros on tehty.

Olemme merkittävän patsaan luona – tämän me kaikki tiedämme.

Suomen Vapaudenpatsaita on vain yksi, siis vapaussodan muistomerkkiä, jonka statuksena on olla koko Suomen Vapaudenpatsas, näitä on vain yksi ja se on tämä tässä, täällä Vaasan kauppatorilla. Aloite muistomerkistä on itseltään Mannerheimiltä loppukeväältä 1918, ja hänelle oli selvää, että muistomerkin sijoituspaikan tuli olla Vaasa.

 

Kiitos, että sain tehdä tämän kierroksen, vapauden symbolien esittelyn teidän kanssanne.

 

Aimo Nyberg

Kuvataiteen lehtori, eläkkeellä

Kotiseutuhistorian harrastaja

Kaupunki- ja luontovalokuvaaja

Vaasaennenjanyt -blogin ylläpitäjä

Rojekti X = hankkeen inspiraattori

 

aimonyberg(at)gmail.com