Helsingin Sanomat julkaisi 1.5. 2022 tämän mielestäni todella tärkeän kirjoituksen
Milloin luontokato otetaan viimein vakavasti?
Kolumni / Piia Elonen
kirjoittaja on HS:n ympäristötuottaja
Lainaan tästä pienen osan:
” LUONTOKATO kulkee mukana politiikan puheessa ja jonkin verran teoissakin, mutta tositoimiin ei vielä ole ryhdytty. Ehkä puuttuu tahtoa?
Kerta toisensa jälkeen unohdetut tavoitteet ovat kuvaava esimerkki.
Suomi oli luvannut pysäyttää luontokadon jo vuoteen 2010 mennessä. Kun tähän ei päästy. maalia vain siirrettiin vuoteen 2020. Tavoitteeseen ei päästy silloinkaan, vaan luonnon tila jatkoi heikkenemistään- asia korjattiin jälleen samalla lääkkeellä eli muuttamalla vuosilukua.
Nyt Suomen tavoite on pysäyttää luontokato vuoteen 2030 mennessä.
Tähän mennessä olisi pitänyt oppia ainakin se, että tavoite ei toteudu itsestään. Se vaatii toimia. Ja niiden on oltava vaikuttavampia kuin tähän asti.
Nyt myös kansalaispaine on erilainen kuin se oli vielä kolme vuotta sitten.”
-
” Luontokadon torjuminen nousi isoon rooliin myös kaksi kuukautta sitten, kun ilmastopaneeli IPCC julkaisi kansainvälisen ilmastoraporttinsa, jonka teema on sopeutuminen.
Tuhansiin tutkimuksiin nojaava raportti nosti luonnon yhdeksi tärkeimmistä sopeutumiskeinoista. Luonnon avulla on mahdollisuus pehmentää ilmastomuutoksen vaikutuksia, ja luonnon avulla ihminen voi pärjätä muuttuvissa olosuhteissa. siksi luontoa tarvitaan enemmän, ei vähemmän.
IPCC:n mukaan 30–50 prosenttia maapallon maasta ja meristä pitää suojella ja ennallistaa, jotta ekosysteemit pystyvät toimimaan.”
Lainaukset päättyvät
Helsinki on monessa mielessä aivan mahtava kaupunki. Ei vähiten luontokohteidensa ansiosta. Vanhat kohteet, ja monet viime vuosina toteutetut luontopolut, uudet lintutornit ym. mahdollistavat vaikka viikkojen retkeilyn luonnossa pääkaupunkiseudulla.
Kehityksen suunta on siis positiivinen, joskin suurta huolta aiheuttaa kaupunkisuunnittelun /poliittisten päättäjien käsittämätön into tuhota eli poistaa monia pieniä kallioisia metsäalueita, joita vuosikymmenten aikana on haluttu säilyttää asuinrakentamisen väleissä. Nyt menossa oleva valtaisa infran ja uusien tiivistettyjen asuinalueiden rakentaminen lähes jokaiseen rakentamattomaan kohtaan on järjetöntä touhua.
Kuva ja kuvanmuokkaus: AN. Kuvan etuosan kyltti on lisätty kuvaan photoshop-ohjelmalla. Tällaista kylttiä ei siis tässä metsässä oikeasti ole, mutta PITÄISI OLLA!
Kuva on Riistavuoren metsästä Etelä Haagasta, jossa jääkauden hiomien kallioiden ja niitä ympäröivien ikimetsien puut ovat ainutlaatuista maisemaa, jollaista syntyy vain vuosituhansien saatossa, ja jota ei voi millään ihmisen tekemillä uusilla puistoistutuksilla mitenkään korvata.
Kyseinen osa Helsinkiä on minulle erityisen tuttu ja ollut kuin kotiseutua jo
vuosikymmenten ajan.
Kun nyt taas kävin kävelemässä tässä metsässä ja näillä mahtavilla meren
tuhansien vuosien aikana hiomilla upeilla kallioilla, vakuutuin jälleen siitä,
että tämän metsän puolustajat ovat oikealla asialla. Tämän metsän kallioita ei ihmisen
pidä räjäytellä! Tämän metsän lajien monimuotoisuus
on pystyttävä turvaamaan tulevillekin sukupolville! Alue on säilytettävä, ja
siis ehdottomasti suojeltava!
Tuhottua metsää ei saada ikinä takaisin, ei ainakaan vuosisatoihin, kun sen
ikiaikainen ekologinen systeemi poistetaan, ja tilalle tuodaan infraa
liikenteen ja rakentamisen ehdoilla. Me ihmiset tarvitsemme luontoa turvaamaan ja
parantamaan omaa hyvinvointiamme.
Aimo Nyberg
Kaupunkibloggaaja, kaupunkikuvaaja ja luonnonpuolustaja
Eläkkeellä oleva kuvisope
aimonyberg(at)gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti