Vallankumous 2013
Katso lisää kuvia Kairosta vuosilta 2011 – 2013 tähän etusivun alalaidasta!
Vaasalainen Sirkku Aaltonen (kuvassa keskellä) on rohkea nainen. Hän on viime vuosien aikana viettänyt viikkoja Kairossa, kovin levottomaksi muuttuneessa Egyptissä. Maassa, joka uutiskanavien mukaan on jakautumassa kahtia, ja joka on kenties sisällissodan partaalla.
Samalla kun Sirkun arabiankielen opiskelu on edennyt, tutuiksi, läheisiksi hänelle ovat tulleet tavalliset egyptiläiset.
Kysyin Sirkulta, olisiko mahdollista saada häneltä kuvia, ja tekstiäkin tähän asukasyhdistyksemme blogiin hänen omakohtaisista kokemuksista Kairon kaduilta, ihmisten kodeista jne.
Tässä näitä nyt tulee! Kiitos Sirkku mahtavasta raportista ja kuvista.
Egypti TÄSSÄ JA NYT!
Sirkku Aaltosen teksti ja kuvat:
Hei,
Olen siirtänyt tätä viestiä, koska aavistin, miten vaikea kuvia on valikoida ja miten kertoa, miltä minun Egyptini näyttää. En edes tiedä itse, miksi kiinnostuin Egyptistä, mutta lähdin sinne kielikouluun vuonna 2009. Aivan ummikkona pitelin ensimmäistä oppikirjaani väärin päin, mutta onneksi en kysynyt keneltäkään kirjasta mitään.
Koulu oli aivan lähellä Tahrir aukiota ja siten valikoitui myös hotellikseni Garden City House, noin puolen tähden ihanan kodikas hotelli. Koulussa ei kukaan opettajista osannut juuri lainkaan englantia, joten minäkin etenin alkeissa ihan mukavasti. Neljä tuntia koulua ja saman verran läksyjä. No eipä siinä helteessä juuri mitään muuta olisi voinut tehdäkään, kun istua hotellissa ikivanhan meluisan tuulettimen lähettyvillä. Vettä meni helposti neljä-viisi litraa päivässä, koska aina oli jano.
Jo ensimmäisenä kesänä tutustuin egyptiläisiin kollegoihin (mutkien kautta englantilais/egyptiläinen ystäväni auttoi), ja siitä lähtien olen viettänyt osan ajasta heidän kanssaan ja oppinut tuntemaan heidän perheensä myös. Iman, Lobna ja Areeg ovat eri yliopistoista Kairossa, ja kutsuivat minut luennoimaan omiin yliopistoihinsa tämän vuoden huhtikuussa. Areeg Ibrahim, Helwanin yliopistosta on tulossa vierailulle Vaasan yliopistoon lokakuun alussa.
Nabil Salemin kautta Niilin pojassa tutustuin hänen Suomessa asuvaan ystäväänsä Essam Solimaniin, joka taas tutustutti minut perheeseensä Kairossa. Olen jokaisella vierailulla käynyt heidän luonaan, ja rakastunut perheeseen. Essamin kolme sisarusta, Madiha, Magda ja Tahra asuvat perheineen kaikki lähekkäin Imbaban kaupunginosassa ja erityisesti Magdan pojanpoika Yasin ja Tahran tytär Asmaa ovat tulleet minulle rakkaiksi. Niin välitöntä ja avointa ystävyyttä ei löydy mistään.
Olen kulkenut moninaisia kertoja Tahririlla aivan vallankumousvuodesta 2011 tähän kesään saakka. Toki verinen vallankumous 2011 oli tapahtunut tammikuussa ja itse olin Tahririlla vasta heinäkuussa, mutta kokemus oli ihmeellinen. Horeya eli Vapaus oli kaikkia yhdistävä asia, vaikkakin hienoista jännitettä oli ehkä jo silloin aistittavissa Muslimiveljeskunnan ja Vapaiden vallankumouslaisten kesken (hekin toki muslimeja, mutta ei niin tiukasti esim. sharian kannattajia).
Olin Tahririlla päivisin, iltaisin ja joskus melko myöhään, ja minulla on ainoastaan myönteisiä kokemuksia sieltä. Ihmiset halusivat puhua ja selittää ja ohjailivat mahdollisista yhteenotoista sivummalle. Aukiolla vieraili hääpari ja siellä oli kokonaisia perheitä pikkulasten kanssa. Kaikilla poskessa maalattu Egyptin lippu! Mubarakista oli vihdoin päästy eroon ja niin myös mielivaltaisesti käyttäytyvästä salaisesta poliisista ja myös tavallisesta poliisista, jonka teot olivat myös ennalta arvaamattomia.
Viime vuonna oli jännitteitä. Kävin Kairossa helmikuussa, jolloin presidentinvaalia vasta käytiin ja Tahririn tunne oli hieman sekava. Vihamielisyyttä ja epäluuloa tunnettiin ulkovaltoja kohtaan, joskin sain kyllä itse kävellä aukiolla rauhassa. Ensimmäisiä kertoja haluttiin selvästikin konkreettista muutosta ja vanhasta hallinnosta eroon. Lyhtypylväissä oli lakanakankaisia hirtettyjä hahmoja, ja minulle sanottiin että ne edustavat vanhaa hallintoa.
Turistien määrä on kutistunut ja olen jo useita kertoja ollut hotellini ainoa asukas. Hotelli on hyvin vaatimaton, mutta tunnen nyt henkilökunnan hyvin ja tiedän kuka kukakin on. Myös lähikauppiaat ovat tulleet tutuiksi, ja koska lähellä oleviin kauppoihin johtava tie on suljettu betonimöhkälein (tie kulkee suurlähetystöjen ohitse ja siellä mellakoitiin amerikkalaisten julkistettua elokuvansa Osama Bin Ladenin surmaamisesta), paikalliset näyttivät minulle, miten sulun voi kiertää viereisen rakennuksen parkkihallin kautta.
Tänä kesänä Egypti olikin sitten jakautunut kahteen osaan. Morsi on siirretty syrjään ja oli tehty vallankumous. Kaikki tämä oli tapahtunut heinäkuun alussa ja itse tulin Kairoon Ramadanin alussa, 9:s päivä. Tahrirille olivat leiriytyneet Morsin vastustajat ja noin viiden kilometrin päähän Rabaa Al Adawayan moskeijan ympäristöön morsilaiset. Armeijan oli tarkoitus valvoa, etteivät osapuolet hyökkää toistensa kimppuun. Armeijan läsnäolo Tahririlla oli konkreettinen. Egyptiläisen museon edustalle oli sijoittunut 30 tankkia ja satoja sotilaita. Tiedän tankkiluvun tarkasti, koska kävelin alueen halki ja laskin ne. Armeija oli vallankumouksen "ystävä".: järjesti näyttäviä helikopterilentoja ja heitteli koptereista lahjoja Tahrirille ilta-aterialle kokoontuneille ihmisille. Ylipäällikkö Al Fattah Sisin kuvaa levitettiin ja myytiin Tahririn kojuissa. Ilmapiiri oli kuitenkin rauhaton, ja morsilaiset lähestyivät aika-ajoin Tahriria, ja sieltä lähti heti joukkoja vastaan.
Tavalliset ihmiset eivät enää oikeastaan tiedä mitä odottaa. Vuoden 2011 tunnuslause oli Horeya - Vapaus ja nyt se oli muuttunut Thauraksi - Vallankumoukseksi. Elintaso on pudonnut ja köyhät ovat entistä köyhempiä. Ruoan hinta on kolminkertaistunut, eikä turisteja enää ole. Monet perheet tulevat toimeen ulkomailla olevien perheenjäsenten rahalähetysten avulla, joidenkin on yritettävä vain nipistää menoja entisestään. Noissa kuvissani vuodelta 2013 on esimerkiksi kuvia Sabrin perheestä, jotka elävät toimeentulon rajoilla. He asuvat ahtaasti (7 henkeä kahdessa huoneessa), joten ruokaa valmistettiin kaasuliekillä keittiön lattialla. Perheessä on neljä lasta, 21v, 14v, 7v ja 5v ja kaikille pitäisi löytyä rahaa koulukyyteihin ja koululounaaseen.
Opettajakin tarvitsisi vielä vähän ylimääräistä, että opetus olisi parempaa. Jo viime vuonna Sabri otti pikkuisen Zeinabin (7v) pois koulusta, koska opetus oli huonoa, eivätkä rahat riittäneet. Ja kysymys on pienistä summista. Lasten lukukausimaksut yhteensä olivat 65€. Olin perheen vieraana yhden iltapäivän, ja askartelin naapuruston lasten kanssa. Vaan ei oikein voinut kuin opettaa suomalaisia tai englantilaisia loruja. Piirtää ei voinut, eikä muutenkaan askarrella paperista mitään (bravuurini on piskuinen kukkaro), koska ainoa paperi oli seinäkalenterin päivittäinen lehti. Mutta kaikesta huolimatta, sitä ystävällisyyttä ja välittömyyttä ei löydä mistään muualta. Lapset lauloivat ja tanssivat ja kaikki halusivat syliin ja jutella.
Ongelmana Sabrilla on vanhimman tyttären 21v Zahran kihlajaiset, jotka Sabrin tulee maksaa. Vaan rahaa ei ole. Kihlajaiset ovat tärkeämmät kuin mikään muu ja ne tehdään ylenpalttisesti. Olen laittanut mukaan Imbabasta kotoisin olevan ystäväni Asmaan kihlajaiskuvan. Perhe asuu vaatimattomasti, mutta ulkomailla olevien (lähinnä Kuwaitissa) sukulaisten avulla juhlista tehtiin satu!!!
Tiedän, että kuvia on paljon ja yllä on vain vähän taustaa. Kerron kyllä lisää yksittäisistä kuvista, jos halutaan.
Myös Facebookistani näkee lisää kuvia.
T. Sirkku
(Ms) Sirkku Aaltonen
Professor of English Studies
Docent of Translation Studies
Head of English Studies and Romance Languages
Faculty of Philosophy
University of Vaasa
Finland
Graffitia Tahririlla (6.7.2012
Tie Yhdysvaltain suurlähetystöön on suljettu. (7.4. 2013)
Tässä tämän kesän Iftar kuva. (20.7. 2013)
Iftar on ateria, joka syödään paaston aikana (ramadan) auringon laskettua. Yleensä mukaan kutsutaan vieraita samasta naapurustosta, varsinkin yksinäisiä tai vähempiosaisia tai sitten iftarille mennään kaupunginosan keskusaukiolle. Ystäväni veivät minut Imbaban keskusaukiolle syömään. Paikalle mentiin tuktukilla ja sieltä käveltiin pois.
Tulin Kairoon heti ramadanin alettua(9.7.), jolloin Morsi oli jo luopunut vallasta ja leirit muodostuneet. Armeijasta ei vielä ollut tullut vallankumouksen osapuolta. (Vielä Frankfurtissa passin tarkastaja kehotti jäämään vaikkapa Saksaan!!!)
Ramadan illat täyttivät Tahririn jossa syötiin, juotiin (ei siis alkoholia) ja laulettiin ja puhuttiin. Minutkin kutsuttiin monesti mukaan, kun oli kulkemassa aukion poikki hotelliini. Oma pikkuhotellini on ihan Tahririlla eli minulla on aina ollut aitiopaikka aukiolle. Tai Niilille, joka virtaa toisella sivustalla. Viis puolesta tähdestä; henkilökunnan ystävällisyydestä tulee täydet viisi.
Katso Sirkun kuvat tämän sivuston alalaidasta.
Diasaraja: Sirkku Aaltonen, kuvia Egyptistä. 30 kuvaa vuosilta 2011 – 2013.
Myös tämän päivän Helsingin Sanomat (3.9.2013) käsittelee aihetta.
Kaaos karkotti turistit
Egyptin väkivaltaiseksi kääntynyt poliittinen kriisi tyhjensi Punaisenmeren rantakohteet länsituristeista.
Tämän blogikirjoituksen on koonnut Aimo Nyberg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti