Toivon, että olen osannut näissä blogikirjoituksissani pysyä asialinjalla, enkä ole sortunut nimittelylinjalle. Tämä on linjani jatkossakin. Tämän tietysti arvioivat näitä juttuja lukevat, en minä.
Lehdissä, blogeissa, jne. törmää kyllä tänä päivänä vaikka mihin. Suhtaudun huumorilla yleensäkin kaikenlaiseen kärjistettyyn vastakkainasetteluun. Niin tässäkin ”sanasodassa ”, viherpiipertäjät vastaan tehometsänhoito.
Vähättelevä, toista osapuolta aliarvioiva nimittely, leimakirveenkäyttö on saanut suorastaan uuden ulottuvuuden, kun tämän kevään ylioppilaskokeessa biologian kysymyksessä mainittiin sana tehometsänhoito.
Jotkut kyselevät nyt, onko menty jo niin pitkälle, että viherpiipertäjät ovat vallanneet Suomen koululaitoksenkin, ja propagandaa tehdään jo ylioppilaskirjoituksissa? Helsingin Sanomat (24.3.2013) kertoo, että Metsänhoitoyhdistykset ovat yrittäneet vaikuttaa tämän kysymyksen arvosteluperusteisiin.
” Tehometsänhoito yksipuolistaa metsiemme eliölajistoa. Tämä on myös maailmanlaajuinen ongelma. Millaisin toimin metsien biologista monimuotoisuutta voidaan turvata ja metsiä käyttää kestävän kehityksen mukaisesti?” ylioppilaskokeessa kysyttiin.
Erittäin hieno kysymys minun mielestäni!
Viherpiipertäjiksi on jo vuosikymmeniä nimitetty hyvin monenlaisia ihmisiä. Useimmiten sellaisia, jotka eivät itse omista metsää, maata, ehkä ei juuri mitään muutakaan. Mutta ovat jatkuvasti puuttumassa ja valittamassa muiden asioista. Kuten kaavoituksessa, jonka ihan tavallisen ihmisien mielestä pitäisi olla nopeaa, yksinkertaista ja mahdollisimman edullista veronmaksajille.
Asukasyhdistyksemmekin on tehnyt, ja tulee jatkossakin tekemään kannanottoja ja jopa valituksia ajankohtaisista oman asuinalueensa kaavoitus- ym. kysymyksistä. Olemme siis selvästi viherpiipertäjiä, monenkin mielestä.
Vaasassa meni valituksia läpi
Vaasan hallinto-oikeuden parin viikon takainen päätös on käynnistänyt vilkkaan keskustelun, jossa voi nähdä jonkinlaisen rintamalinjan, päätöksestä järkyttyneiden ja joidenkin valitusten läpimenosta innostuneiden välillä. Asialinjalla on mielestäni pysytty, joskin nimittelijöitäkin aina esiintyy.
Kun rakennetaan, kehitetään alueita kaupunkikeskusten ulkopuolella, kaikki voi ollakin ihan helppoa, ja sujua nopeasti. Ainakin, jos liian suuria taloudellisia eturistiriitoja ei synny.
Sen sijaan, kun jo ennestään kaavoitetulle kaupungin korttelille tai esim. virkistysalueelle ryhdytään jonkun aloitteesta ajamaan kaavamerkintöjen muutosta, ollaan tänä päivänä tekemisessä erittäin mutkikkaan prosessin ja lainsäädännön kanssa.
Tarvittavien selvitysten määrää kuvaa hyvin Vaasan kaupunginvaltuutettu, suunnittelujaoston jäsen Anne Rintamäki (kesk) Pohjalaisen mielipidekirjoituksessa 23.3.2013. Hän luettelee 17 selvitystä, jotka piti tehdä, kun Vaasan keskustassa edelleen voimassa olevalla osayleiskaava-alueella sijaitsevaa korttelia ryhdyttiin muuttaman ns. postimerkkikaavoituksella.
Kaikilla osapuolilla on omat oikeutensa. Asianosallisia on ainakin kuultava. Sitten on vielä nämä virkamiesten tekemät, kulttuurihistoriallisten ja monien suojelumääräysten, luonnonsuojelullisten arvojen jne. viranomaisvalvonnat. Kun lopputulos aikanaan tällaisissa kohteissa valmistuu, siinä ei yleensä täyty pelkästään yhden tahon toiveet, vaan kompromissien tuloksena syntyy jotakin ekstraa, tai jotakin jätetään pois, eli tulos on kaikkia osapuolia tasapuolisemmin, paremmin palveleva kokonaisuus.
Kaikkea uuden rakentamista ei tietenkään tule vastustaa, mutta ei myöskään kaikki uuden rakentaminen ja vanhan purkaminen ole tarpeen. Siinä, että rakennusfirmat haalivat tontteja ympäri kaupunkia, ei ole mitään laitonta, se kuuluu niiden toimenkuvaan. Päättäjien, yhdessä kaupunkisuunnittelun kanssa, on oltava niin päteviä ja vastuullisia, että kehitys on aidosti kestävällä pohjalla, eikä ensisijaisesti palvele rakennusyritysten lyhytnäköistä voitontavoittelua.
Olisi mielenkiintoista nähdä perustelut Anne Rintamäenkin Pohjalaisessa esittämälle 11 miljoonan hintalapulle? En lähde arvailemaan, mitkä Vaasan hallinto-oikeuden päätöksellä kumotuiksi tulleet kohteet on tähän summaan laskettu, ja kuka on laskenut, ja kuinka valmiina esisopimukset ovat kenties jo olleet.
Nythän on pikemminkin käynyt niin, että nämä kohteet on todettu mittaamattoman arvokkaiksi, joita ei voida millään rahalla korvata, - korkeintaan tuhota.
Vaasassa riittää muunlaisista puheista huolimatta riittävästi alueita uudelle rakentamiselle vuosiksi ja vuosikymmeneksikin. En käy niitä luettelemaan, laittamaan mitään niistä etusijalle, mutta usealla alueella ollaan jo kaavoituksenkin suhteen pitkällä. Päättäjien ja kaavoittajien ei siis kannata murehtia edes Vaskiluodon metsän jättämistä nykytilaan.
Sitä paitsi, ihan suhdanteidenkin kannalta, nyt ei ole järkevää lähteä myymään arvokkaimpia paikkoja. Antamalla parhaat paikat päältä, ja liian halvalla, on huonoa politiikkaa. Se ei olisi kaupungin eli kuntalaisten edun mukaista.
Aimo Nyberg Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry, puheenjohtaja
Ilmakuva: Asko Halme
Kuva on muutaman vuoden takaa, eikä siis vastaa enää nykytilannetta.
Tämäkin kuva todistaa, että kaupungit, niiden keskustat elävät ja muuttuvat, näin Vaasassakin.
Kaupunkialueilla yleiskaavaan ja sen jälkeen laadittavaan asemakaavaan merkityt kaavamerkinnät ja luvut määräävät miten kaupunkikuvaa vuosien ja vuosikymmenten saatossa voidaan muuttaa. Rakennusten ja maapohjan omistajilla on totta kai omat intressinsä. Niin on myös naapureilla, kaupungilla, erilaisilla viranomaisilla jne.
Leikitään hieman. Jos sinulla olisi täysin vapaat kädet päättää, ja saisit sijoittaa johonkin kohtaan yllä olevaan kuvaan 20 – 30 kerroksisen pilvenpiirtäjän, tai useammankin, niin mihin sinä ne laittaisit?
Sitoutumaton ja vapaa kaupunkiblogi. Myös Sinun kirjoituksillesi ja kuvillesi!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
LUITKO JO TÄMÄN?
Päivitetään yhdessä Rojektin sivuja!
Rojektissa on kohteita jo melkoinen määrä. Aika ajoin pienempiä ja isompiakin päivityksiä kohde-esittelyihin on tehty ja saadaan varmast...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti