Kuva: Aimo Nyberg, mustikkaa, kuvattu viime vuonna.
Tämän kesän ensimmäiset mustikat on haettu, tällä kertaa ihan lähimetsästä.
Makuun on siis taas päästy, mutta varsinainen poiminta pitää vielä jättää viikon tai kahden päähän.
Pakkaseen pitää tätä suosikki herkkuani kyllä saada, mielellään paljon, ts. sen verran, että herkkua riittää pitkälle kevääseen.
Nyt aamulla näytti siltä, että tänäkin kesänä mustikkaa tullaan saamaan, jopa hyvin, mutta vain paikoitellen. Erityispiirre tälle vuodelle näyttäisi olevan sellainen, että mustikat kypsyvät jopa samassa varvussa hyvin eri tahtiin. Ylikypsää, vetistä ei vielä juurikaan ole, mutta varvuissa on jopa vielä täysin vihreitä raakileita.
Poiminta on aloitettava olosuhteet huomioiden. Ainakin alussa on syytä suosia käsin poimintaa, - minä tosin en muulla tavalla poimi milloinkaan.
Poimurilla kun sankoon tulee aivan liian epätasaista laatua. Jälkityöt, mustikoiden perkaaminen syömäkuntoon/ pakastukseen vie aivan kohtuuttomasti aikaa.
Mustikka on minun mielestäni niin arvokas, hieno herkku, että sitä pitääkin poimia suorastan yksitellen, marja kerrallaan, kourallisina rasiaan tai ämpäriin. Samanlaisella kunnioituksella kuten kuuluisat Juan Valdesin kahvipavut!
Missä päin ovat Vaasanseudun parhaat mustikkapaikat? Jokaisella on omat suosikkipaikkansa. Vaskiluodon metsä, Mustikkamaa Melaniemessä, ja kauempana sitten vaikkapa Raippaluodossa. Marjaa kyllä riittää. Kuinhan metsään uskaltautuu. Hyttysiä siellä tietenkin on. Ja jossain vaiheessa myös vieläkin kiusallisempia hirvikärpäsiä.
Meillä kaupunkilaisilla on toki myös vaihtoehto mennä torille, kyselemään päivän hintaa, ja mistä päin mustikat tulevat jne. Mustikan torihinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti. Laadukkaasta marjasta on ilo maksaa kohtuuhintaa, kun tietää millainen vaiva on tehty, ja miten paljon aikaa niiden saamiseksi on jouduttu käyttämään.
Ellei itse saa mustikkaa kerätyksi, yhtään tai riittävästi, niin tori on pelastus! Onneksi vielä riittää niitä, jotka haluavat saada lisäansioita marjoja keräämällä, ja niitä sitten torilla myymällä.
Aimo Nyberg
