Alkukesän reissulla Etelä-Suomessa
Viikko vierähti Etelä-Suomessa/Helsingissä. Siihen kuului mm. 50 v. yo-juhlat Karjaalla Länsi-Uudellamaalla.
Millainen on oma sielunmaisemani? Kävimme vaimon kanssa mm. Sammatissa (nykyisin osa Lohjaa), Pohjassa (nykyisin osa Raaseporia). Ajelut meille molemmille tutuissa maisemissa oli tärkeä ja jonkinlainen paluu ajassa taaksepäin. Nautimme kyllä kovasti tällaisesta eläkeläiseten etuoikeudesta olla reissussa ilman suurempaa kiirettä ja ennakkosuunnitelmia.
Fiskarsin, Antskogin alkukesän vehreät jokilaaksot, vanhat ruukkiyhdyskunnat ovat sitä seutua, jonka koen omaksi sielunmaisemakseni. Sammatin kulttuurihistoriallinen maaseutu on myös minulle rakas. Näiden maalaiskylien metsät, järvet, joet, alueen ihmiset ovat se ympäristö, jossa olen saanut kasvaa onnellisena lapsesta aikuisuuteen. Nämä kylät tavallaan suojelivat ja kätkivät minut osaksi seudun hyvin kaunista ja vaihtelevaa rakennettua ja luonnonmaisemaa.
Kontrasti on suuri Pohjanmaan tasaisiin lakeuksiin, joissa taivas on korkealla ja meri rantoineen upeine auringonlaskuineen aivan ainutlatuista.
Nyt olen jo yli 40 vuotta asunut kauniissa kotikaupungissani Vaasassa. Kaupunkimme on erityisen upea, komea. Viihdyn täällä, ja voin sanoa, että olen viihtynyt täällä aina oikein hyvin.
Kotiseuturakkaus uskoakseni löysi paikan sielustani jo lapsuudessa. Tunne, että kuuluu jonnekin ja voi olla osa jotain, jolla on menneisyys sekä tulevaisuuden näkymmiä ja myös tässä ja nyt toimii, on minulle aina ollut elämän arkea kantava voimavara.
Alla olevat kuvat ovat matkaltamme
Matkaselfie Lammin talolta Sammatissa
Elias Lönnrothin patsas (tällä muistomerkillä kävin ekan kerran kansakoulun opettajan kanssa)
Juhlapaikka ja uimaranta Gumnäsissa Pohjanpitäjänlahden pohjukassa
Aimo Nyberg
aimonyberg(at)gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti