TV:n uutislähetykset kertoivat lyhyesti tänään alkavasta adventista. Uutistulva kun on näinä aikoina aikamoista kaaosta, minulle mieleen ei jäänyt juuri mitään. Sanat odotus, toivo – ja ensimmäisen kynttilän sytyttämisen perinne… tätä olemme vaimon kanssa muistaneet nytkin toteuttaa.
Onneksi Wikipedia kertoo tiivistetysti meille enemmän: (kun joku on tämän tiedon jaksanut koota ja kirjoittaa nettiin, niin minä jaksan ne kyllä katsoa, lukea – ja ajatellakin asiaa myös)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Adventti
Lainaan tähän osan
Adventti
Adventti (lat. adventus Domini, ’Herran saapuminen/tuleminen’) tarkoittaa joulua edeltävää vajaan neljän viikon jaksoa kristillisessä kirkollisessa kalenterissa. Se on valmistautumista joulunajan kirkolliseen juhlakauteen. Neljä joulua edeltävää sunnuntaita ovat adventtisunnuntaita. Adventtiaika alkaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista ja päättyy jouluaattoon. Adventtiajan jumalanpalvelusten teemat liittyvät Jeesuksen saapumiseen maan päälle.
Aikaisemmin adventtiaikana oli tapana harjoittaa katumusta ja paastota. Nykyisin adventtiajasta on muodostunut iloisen jouluodotuksen ja yhdessäolon aikajakso, jolloin vietetään pikkujouluja.] Adventtiajan jälkeen tulee 12 päivän pituinen jouluaika, joka kestää joulupäivästä loppiaiseen.
Kuva: AN 27.11. 2022. Auringonlaskun aikaan pimeys valtaa maiseman
Jouluvaloja, joita kausivaloiksikin on alettu kutsua, on alkanut ilmestyä tänä viikonloppuna ikkunoihin ja parvekkeille. Toistaiseksi vielä vähän – ja tähän on tietysti syynsä.
Lähestytään joulua maltilla, neljän viikon odotuksella – ja toivolla, että valo on aina pimeyttä vahvempi, elämän mahdollistava voima. Kun joulun valo elää sydämissämme niin ilo ja rauha vallitsee ihmisten kesken. Tahto hyvään näkyy ajatuksissamme ja teoissamme.
Teksti ja kuvat: Aimo Nyberg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti