Palaan parilla huomiolla vielä muutaman päivän takaisiin kuntavaaleihin. Ottamatta sen suuremmin kantaa politiikkaan, paikallispolitiikkaan ainakaan. Eli pohdin kysymystä: kuka saa äänestäjät puolelleen?
Tämä blogi on ilman muuta myös avoin kaikkien vaasalaisten (muidenkin) mielipidekirjoituksille. Yhteydenotot allekirjoittaneen kautta.
Asukasyhdistyksemme haluaa pitää tarkasti kiinni periaatteesta, että olemme puoluepoliittisesti sitoutumaton yhdistys. Tasapuolisuus on meille tärkeää. Erilaisia mielipiteitä tarvitaan, kuten rohkeutta omien näkemysten esiin tuomiseenkin. Asiallinen keskustelu, vuorovaikutus toinen toistemme kanssa on aina paras vaihtoehto edetä yhteisten asioiden hoitamisessa. Haluan luottaa, että tällä mennään täällä Vaasassa taas seuraavat neljä vuotta. Toivotaan, että nyt valittu valtuusto osaa ottaa tässä vahvan roolin.
Yhdistyksemme haluaa onnitella ja toivottaa menestystä kaikille Vaasan valtuustoon läpimenneille! Samoin on syytä vielä kiittää koko ehdokasjoukkoa. Ilman ihan jokaista teistä, joita demokratian ritareiksikin kutsutaan, meillä ei olisi vapaata länsimaiseen elämäntapaan perustuvaa järjestelmäämme. Näin se vaan on, ja tätä kannattaa mielestäni arvostaa.
Pari kommenttia, mielipidettä, havaintoa, tai mitä nämä nyt ovat. Yksityistä ajatteluani joka tapauksessa.
1. Ei riitä, että on hyvä, pitää olla voittaja. Toiseksi parasta ei kannateta, eikä häntä kukaan siis edes voi äänestää. Kaikilla kun on vain se yksi ääni. Ajan ilmiö näyttäisi olevan, että halutaan olla voittajan kanssa samassa porukassa. Kuka on paras, se on taas enemmän imagokysymys kuin asiakysymys. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja pienilläkin seikoilla voi olla tosi suuri merkitys.
Pienemmän ja heikomman puolella kyllä osataan Suomessa edelleen olla, tähän haluan kyllä uskoa, ja luottaa edelleen. Tämä ymmärretään oikein hyvin jokaisen meidän oman arkemme tasolla. Edelleenkin välitämme lähimmäisistämme, olemme jopa entistä suvaitsevampia monessa mielessä, mutta kun pääsemme valitsemaan vaaleissa edustajiamme edustuksellisen demokratian päättäjiksi, haluamme käyttää yhtä ja ainoata ääntämme, ja antaa se, - niin, - varmasti valituksi tulevalle, kaikkein vahvimmalta tuntuvalle ehdokkaalle. Haluamme päästä voittajan matkaan, jakaa hänen saamaansa menestystä, olla osa onnistumista, päästä jakamaan voittamisen iloa. On upeata olla itse vaikka vaan promillenkin osuus jostain suuresta, mahdollisesti ylivoimaisesta voitosta.
Ajattelen näin, enkä siis väheksy asiaa mitenkään, en hyviä tuloksia tehneitä eri puolueiden valittuja valtuutettuja, enkä missään nimessä meitä äänestäjiäkään.
Monille meistä toiseksi paras ehdokas, kakkoskandidaatti ei merkitse mitään, vaikka hän olisi tehnyt kuinka hyvää työtä tahansa edelliskauden valtuutettuna.
Uutta, vielä kokematonta ehdokasta ei uskalleta edes harkita, vaikka uusia kuntapäättäjiä ehdottomasti aina tarvitaan tuomaan uusia tuulia päätöksentekoon.
Tämän kuvaamani äänestyskäyttäytymisen takana saattaa olla tämän ajan ilmiö, nimittäin nämä nykyajan TV-ohjelmien puhelinäänestykset. Niissä korostuu heikoimman pudottaminen, ja kilpailu yhdestä voittajasta, supersankarista.
Summa summarum. Vaalien tulos on aina oikea, jälkipuheita on turha jauhaa, ainakaan pitkään. Vaasaan saatiin upea valtuusto, sekä kokeneita, että myös uusia melkoinen määrä. Valtuuston enemmistön muodostavat nyt naiset. Tämä on hyvin tärkeä, mielenkiintoinen lähtökohta tulevalle valtuustokaudelle. Kaikki kansanedustajat myös jatkavat paikallistasolla, mikä on oikeasti positiivinen asia. Kansanedustajan ja valtuuston puheenjohtajan Joakim Strandin ilmiömäinen suoritus (joka kahdeksas Vaasassa äänestänyt antoi hänelle äänensä) todistaa, että jotain, (tai voisi sanoa jopa että kaikki) on tehty oikein, aidosti sydämellä vaasalaisten parhaaksi. Ja sellaisella asenteella, ettei ole mikään ihme, että kannatusta löytyy yli perinteisten puoluerajojen. Jokke on asemansa ottanut omalla osaamisellaan, ahkeruudellaan, ja nuoreksi mieheksi harvinaisen karismaattisella, edustavalla olemuksellaan. Jatko tulee olemaan mitä todennäköisemmin entistäkin näyttävämpi. Ansaitut onnentoivotukset ovat hänelle ehdottomasti paikallaan!
2. Vapaavuori vastaan Sinnemäki. Helsingin pormestarivaalit. Minusta tässä kaksinkamppailussa oli selvästi kyse siitä, että ei äänestetty pelkästään toisen puolesta, vaan myös toista vastaan. Vastustaminen saattoi olla monilla jopa tärkeämpi pointti kuin itse ehdokkaan hyvät puolet. Ei haluttu kaupungin johtoon, pormestariksi, missään nimessä naista, eikä ainakaan vihreää naista, - Anni Sinnemäkeä varsinkaan.
Jotkut ovat tosissaan ehdotelleet sitä, että pitäisi olla käytössä myös ei -ääni. Eli ns. miinusääni, jolla voisi vähentää ehdokkaan saamaa äänimäärää. Ajatus ei mitenkään voi edetä, se olisi vastakkaista ajattelua korostavaa, vihapuheisiin rinnastettavaa toimintaa. Kansakunnan yhtenäisyyttä on päinvastoin pyrittävä vahvistamaan, ja tässä vakiintuneilla demokratian käytännöillä on tärkeä rooli.
Suomen 100 v. -juhlavuoden teema Yhdessä – Tillsammans on erinomainen väline saada meidät suomalaiset toimimaan keskenämme sovussa ja yhteisymmärryksessä mitä erilaisimmissa asioissa ja tapahtumissa.
Nykysysteemeillä mennään varmaan jatkossakin. Järjestelmä on kaikille sama, sen pelisäännöt kaikille ehdokkaille tuttuja. En usko, että esim. ratkaisu olisi esim. sellainen, että me äänestäjät saisimme äänestää vain puolueiden tekemiä listoja, eli vaikuttaisimme vain kannattamamme puolueen läpimenijöiden määrään, ja henkilöt päätettäisiin jo etukäteen puolueissa.
Yhden äänestyslipun taktiikalla mennään jatkossakin. Sen on riitettävä meille jokaiselle.
Aloituskuva: lainaus netistä, vaalit.fi -sivulta
Teksti: Aimo Nyberg aimonyberg(at)gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti