Huumoriakin tosiaan löytyy liikemies Heikki Seppälän lausahduksesta Pohjalaisessa. Lehtijutussa kerrottiin kaupungin myyvän hänelle huoneistoja komeasta Suomen Pankin talosta.
Lainaus päivän Pohjalaisesta (13.4.2017)
Komea talo, huonot tuolit
PIRJO RAUTIO
”Liikemies Heikki Seppälä ostaa 1 700 neliötä arvorakennuksesta hieman yli miljoonalla eurolla. Vaasa myy tyytyväisenä. Suomen Pankin talo on eduskuntatalonkin piirtämän arkkitehdin J.S. Sirenin talomonumentti 50-luvulta. Toimistot lähtevät, tilalle tulee perheasuntoja. Suunta on hyvä.
KuvaSeppälä-yhtiö hankki tilat tutusta talosta. Seppälällä on hallussa muun muassa elokuvateatteri Ritz, jota on kunnostettu Museoviraston opastuksella. Suojelun ehdot täyttävään rakentamiseen liittyy Heikki Seppälän erikoinen lausunto: "Sinne on hankittu esimerkiksi epämukavat penkit." (Pohjalainen 12.4.)
Lause sisältää vitsinä heitetyn ajatuksen suojelun tylyistä ehdoista. Käsitys on vakavan yleinen ja usein väärä. Huomiotta jää suojelun itseisarvo ja se, että viisaan tekijän tulos on sekä kunnioittava että käytännöllinen.”
”Puhuvat talot - Hus som talar”
Kyseinen arvokiinteistö on ehdottomasti kohde, josta meidän vaasalaisten tulee olla ylpeitä. Meidän tulisi myös tietää siitä, ja erityisesti sen suunnittelijasta. Ainakin perusfaktat. Rakennukset, kuten eivät patsaat ja muistomerkitkään, osaa itse puhu ääneen. Niistä kyllä löytää hyvin tietoa, kun vaan lähtee etsimään. Onneksemme on myös tahoja, kuten kulttuurihistoriallisia yhdistyksiä ym. jotka haluavat näitä asioita pitää esillä. Ja tietenkin viranomaiset, jotka tekevät lakeihin perustuvaa työtään.
Oman lähiympäristön arvostaminen, sen menneisyyden tunteminen, luo ymmärrystä myös tulevaisuuden rakentamiseen. Koko Suomen mittakaavassa suurin vastuu on Museovirastolla. Muidenkin valvovien viranomaisten toimia tarvitaan myös turvaamaan kulttuurihistoriallisia arvoja, ettei niitä paikalliset toimijat polje maanrakoon. Raivaustraktoreita saattaisi muuten olla turhan monessa kohteessa ”vanhaa” poistamassa uuden tieltä. Intressiristiriitoja kun aina syntyy rakennussuojelupäätöksien myötä. Onneksi elämme laillisuutta ja demokratiaa noudattavassa maassa.
Tällaista tietoa löytyy netistä
Johan Sigfrid Sirén (27. toukokuuta 1889 Ylihärmä – 5. maaliskuuta 1961 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti.
Sirén kirjoitti ylioppilaaksi Vaasan suomalaisesta lyseosta vuonna 1907. Arkkitehdiksi hän valmistui vuonna 1913 ja työskenteli useissa tunnetuissa arkkitehtitoimistoissa.
Hän työskenteli ensin arkkitehtitoimistossa Borg, Sirén & Åberg ja vuodesta 1925 alkaen itsenäisesti.
Kun Sirénin työnantajat, veljekset Valter ja Ivar Thomé, surmattiin sisällissodassa, hän perusti yhdessä Kaarlo Borgin ja Urho Åbergin kanssa arkkitehtitoimisto Borg, Sirén & Åbergin, joka toimi vuosina 1918–1925. Näinä vuosina hän teki useita opintomatkoja Eurooppaan. Sirén perusti vuonna 1931 oman toimiston.
Sirénin tunnetuin työ on vuonna 1931 valmistunut Helsingin Eduskuntatalo, josta hän teki kokonaistaideteoksen: hän suunnitteli myös keskeiset osat sisustusta ja kalustusta.
Hän toimi myös yli 25 vuotta Teknillisen korkeakoulun nykyaikaisen arkkitehtuurin professorina.
Vuosina 1931–1957 Sirén oli Teknillisen korkeakoulun nykyaikaisen arkkitehtuurin professori, 1944–1949 arkkitehtiosaston puheenjohtaja ja 1943 sekä 1955–1958 oppilaitoksen vararehtori. Hän oli myös 1928–1931 Suomen Arkkitehtiliiton, 1931–1949 Suomen Taideteollisuusyhdistyksen, 1940–1961 valtion arkkitehtuurilautakunnan ja 1939–1942 Suomalais-puolalaisen yhdistyksen puheenjohtaja.
Sirénin päätyöt edustavat 1920-luvun klassismia; 1930-luvun kuluessa hänen tyylinsä muuttui pelkistetyn klassismin kautta uusasialliseksi liiketalotyyliksi ja lopulta lievästi modernistiseen suuntaan. Sirén asennoitui penseästi funktionalismiin, mutta hänen myöhäisimmät työnsä 1940-luvulta alkaen eivät enää eroa siitä kovin suuresti. Hänen tuotannolleen ominaisia ovat kiinteä muoto ja selkeät linjat.
Sirén tuli 1920- ja 1930-luvulla tunnetuksi ”traditionaalisen” arkkitehtuurityylin keskeisimpänä puolustajana. Hän oli sekä taidemaultaan että poliittisilta mielipiteiltään maltillinen konservatiivi.
Sirén kasvatti kuitenkin arkkitehtuurin professorina kokonaisen sukupolven Suomen keskeisiä modernistisia arkkitehteja.
Eduskuntatalo Helsingissä on Sirénin suunnittelema.
Voitto Eduskuntatalon suunnittelukilpailussa vuonna 1924 tuli Borg, Sirén & Åbergin yhteisellä kilpailuehdotuksella Oratoribus (”Puhujille”), mutta saatuaan sopimuksen vahvistettua Sirén irtisanoutui arkkitehtitoimistosta ja suunnitteli kansallisen monumentin yksin. Hän kävi Tukholmassa, Kööpenhaminassa ja Berliinissä tutustumassa ulkomaisiin parlamenttitaloihin. Rakennus edustaa myöhäistä 1920-luvun klassismia, mutta sisustuksessa käytettiin myös art deco -tyyliä. Eduskuntatalosta tuli Sirénin kokonaistaideteos, johon hän suunnitteli myös huonekaluja ja suuren osan sisustusta aina lampunvarjostimiin ja istuntosalin äänestysuurniin asti, vaikka palkkasikin myös suuren joukon maan eturivin taiteilijoita ja muotoilijoita avukseen. Hän valitsi itse myös kaikki materiaalit, muun muassa punaisen Kalvolan graniitin ulkoseiniin ja eksoottisen eteläamerikkalaisen jakarandan istuntosalin pöytiin. Koska Sirén halusi myös valvoa talon rakentamista, hän ei vuosina 1925–1931 voinut tehdä mitään muita töitä vaan uppoutui pelkästään eduskuntataloon.
Sirén olisi halunnut Eduskuntatalon edustalle monumentaaliaukion suurine rakennuksineen täydentämään rakennusta ja suunnitteli aukiota vielä 1950-luvullakin, mutta suunnitelmat eivät toteutuneet.
Nykyisin Eduskuntatalon ulkoseinässä kuuluisan julkisivupylväikön suojassa on Siréniä esittävä muotokuvamedaljonki.
Muut työt
Eduskuntatalon ohella Sirénin huomattavimpia töitä olivat 1930-luvulla suunnitellut C. L. Engelin empiretyyliä mukaileva Helsingin yliopiston päärakennuksen laajennusosa sekä Lassila & Tikanoja Oy:n liikerakennukset Helsinkiin ja Vaasaan.] Hän suunnitteli myös Helsingin yliopiston päärakennuksen restauroinnin, joka jouduttiin toteuttamaan kahdesti rakennuksen vaurioiduttua vuoden 1944 suurpommituksissa.
Vaasassa:
Suomen Pankin talo 1952, Kirkkopuistikko 22
Pankkitalo on rakennettu 1952, kuusikerroksisena ja on säilynyt muuttumattomana edelleen. Talossa oli elokuvateatteri Ritz, jossa Skafferiet-yhdistys tänä päivänä harjoittaa kulttuuritoimintaa.
Talo on rakennustaiteellisesti yksi Vaasan merkittävimmistä julkisista rakennuksista.
Rakennus on suojeltu asemakaavassa ja suojelumääräyksissä todetaan, että korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen ulkoasu ja julkisiksi suunnitellut sisätilat säilyvät.
Tässä rakennuksessa toimii nykyään Vaasan Sotaveteraanimuseo.
Myös Pohjolan talo Vaasassa on Johan Sigfrid Sirénin työ, piirtämä rakennus.
Hieno Suomen Pankin talo, joka on monella vaan Ritzin talo, ansaitsee ohikulkijan katseet! Kauppapuistikon puolella olevat Suomen Pankin korkokuvat myös! Kun kuljet paikan ohi, varaa hetki aikaa kokonaisuuden ja yksityiskohtien katseluun.
Kuvat ovat muutaman vuoden takaisia, Vaasan kaupunkikuva -sarjasta, jonka teimme oppilaitteni kanssa Vöyrinkaupungin koululla.
Lyhyesti vielä Kirkkopuistikon ja Hovioikeuden kulmassa, entisen Suomen Pankki talon seinässä olevista kiveen hakatuista korkokuivista.
1. Emil Filén (1890 - 1958): Elinkeinoelämää, kauppaa ja teollisuutta esittävä korkokuva, jonka alapuolella olevaan palkkiin on kaiverrettu: ANNO DOMINI MCMLI (= armon vuonna 1951). Korkokuva on Kirkkopuistikon puolella.
2. Yrjö Rosola (1904 – 1989): Työ, vertauskuvana seppä vaimonsa kanssa, Hovioikeudenpuistikon puolella.
Aimo Nyberg, kuvataideopettaja, eläkkeellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti