Peter Wohlleben: PUIDEN SALATTU ELÄMÄ.
Kasvimaailman kuninkaiden tunteista ja viestinnästä
Gummerus 2016
Lainaus kirjasta sivulta 128.
”Vanhaa hämärää metsää voi sanoa luonnon tavarataloksi. Se on täynnä kaikenlaisia herkkuja – ainakin eläinten, sienten ja bakteerien näkökulmasta katsottuna. Yhdessä ainoassa puussa on miljoonia kaloreita sokerin, selluloosan, ligniinin ja muiden hiilihydraattien muodossa. Tarjolla on lisäksi vettä ja arvokkaita kivennäisaineita. Tavarataloa osuvampi vertaus voisi sittenkin olla kassakaappi, koska itsepalvelu on kaikkea muuta kuin toivottavaa. Ovi on salvattu, sillä puut kasvattavat suojakseen tiiviin kuoren. Makeisiin herkkuihin käsiksi pääseminen vaatii kekseliäisyyttä – paitsi jos sattuu oleman tikka.”
Kuva: AN.
Rantasaunan lähellä oli kolopuu, joka oli täynnä tikanpesiä, varasto- ym. olokoloja. Muutaman viikon takainen poikkeuksellisen kova kesämyrsky kaatoi tämän elämänkaarensa viimeistä vaihetta toteuttaneen vanhan haapapuun.
Nyt paikallinen tikkaystävämme naputtelee kuuluvasti uusiin puihin, tavoilleen uskolisena, optimistisena ja peräänantamattomana. Naputella pitää nyt moneen paikkaan, jopa saunankuistin hirteen! Tikka toimii näin, - kolo ei synny hetkessä, kerralla. Se vaatii aloittamista jo edellisvuonna, - ja avun saamista myös muilta, -sateelta, kosteudelta, ja erityisesti pehmennysapua bakteereilta ym. lahottajilta. Jos onni suo, niin ensi keväänä tikalle on jossain puussa miellyttävämpää, helpompaa naputeltavaa. Uusia koloja pesintään tikoille aivan varmasti täältä löytyy.
Kuvat: AN.
Toinenkin havaintoni on miellyttävää kerrottavaa. Viime vuosikymmenten tosiasia – lokkiyhdyskuntien kasvaminen vuosi vuodelta suuremmiksi ja suuremmiksi, päättyi kuin seinään tänä kesänä, kun kalasääskipariskunta valtasi järven keskeltä saaren. Korkeaan mäntyyn tehtyyn tukevaan risupesään poikaset syntyivät loppukesästä, ja ovat kohtapuolin valmiina pitkälle muuttomatkalleen Välimeren alueelle tai Afrikkaan asti. Toivottavasti tulevat taas keväällä takaisin!
Olen itse maalta lähtöisin, - ja koen sielunmaisemani olevan eteläsuomalaisessa kumpuilevassa, ja suojaa tarjoavassa maisemassa. Noin 40-vuotta kaupunkioloissa eläneenä, ja nyt kuusikymppisenä juuri eläkkeelle päässeenä, olen hämilläni vapaudestani ja myös mahdollisuuksista elää ja kokea asioita.
On aikaa lukea kirjaa, ajatella, keskustella. Tehdä pientä hommaa, sen minkä jaksaa.
Ihminen elää monenlaisia rytmejä. On päivän rutiineja, on viikkoon ja vuodenkiertoon liittyviä tapoja, velvoitteita, luonnonkierron tarjoamia mahdollisuuksia. Ja on omaan elämänkaareen liittyviä pitkiäkin toiminnan, elämisen kaaria.
Olen onnellisessa asemassa, kun kotimme kaupungissa on turvallinen satama, josta voimme lähteä halutessamme retkillemme, ”takaisin maalle”, tai maailmalle jos sellainen mieliteko vie voiton.
Aimo Nyberg, eläkkeellä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti