Vastauksen antaa: Marketta Kujala, Vaasan kaupunkisuunnittelun projektipäällikkö
Taustaa:
Virkamiehen työtä ei kenenkään kannata kadehtia. Kaiken pitää sujua laillisesti, erilaisia käsityksiä, omia etujaan ajavia tahoja on entistä enemmän. On kuunneltava niin monia, on hirvittävä kiire, tai mikään ei etene… päättäjät vaativat vaihtoehtoja, viimeisintä tietoa jne.
Vaasalaisia esimerkkejä vaikeista kohteista löytyy vaikka kuinka. ”Black Jackin” ympärille suunniteltu Kondis on ollut ja on varmasti yksi vaikeimmista tapauksista. Kriittisesti ajattelevan näkökulmasta hanke on yksinomaan yhden tahon hanke yrittää saada muut suostumaan kaupunkikuvan rajuun muutokseen, tehokkuuslukujen karkaamiseen ydinkeskustassa jne. Suopeamminkin asiaan voi suhtautua, ainakin jos arvioi asiaa sosiaali- ja terveydenhuollon kannalta. Kaupungin hyöty saada alueelle yksityistä vanhusten palvelutoimintaa ja uudenlaisia asumismuotoja, voisi olla jopa korvaamattoman suuri.
Toinen esimerkki: entisen linja-autoaseman alueen kohtalo. Alueella ei vielä tänäänkään (helmikuu 2013) ole voimassaolevaa kaavaa, joka mahdollistaisi kauppakeskuksen rakentamisen. Tästä huolimatta jo vuosia sitten esitettiin lehtienkin sivuilla kuvia ja suurisuuntaisia suunnitelmia Spondalle luvatusta /myydystä, koko linja-autoaseman aukion täyttävästä mammuttimaisesta kauppakeskuksesta. Vanha asemarakennus seisoo edelleen paikallaan, vieläpä kaupungin myöntämän luvan turvin graffiteilla koristeltuna! Vasta uuden yleiskaavan saadessa lainvoiman tämäkin hanke pääsee etenemään. Silloin toivottavasti uusin suunnitelmin. Kenties saamme uuteen suunnitelmaan monipuolisesti vähän kaikkea, kauppakeskuksen lisäksi erilaisia palveluja, kuten musiikki- ja kongressikeskuksen, sopivasti asuntojakin, kansalaistorin jne.
KYSYMYS:
Mihin suuntaan toivot kaupunkisuunnittelun kehittyvän? (mikään kun ei pysy ikuisesti entisellään – vai pysyykö sittenkin). Haluatko visioida, millainen on parhaimmillaan sellainen nykypäivän toimintamalli, jolla kaupunkisuunnittelu voi tuottaa kaikkien osapuolien kannalta parasta, ja riittävän nopeaa, sekä päätöksentekoa aidosti palvelevaa perusfaktaa, ja toisaalta päätösten teon jälkeen turvata suunnittelulle voimavaroja ja työrauhaa keskittyä kaupungille parhaan toteutuksen löytämiseen.
VASTAUS:
Hei
Olen jäänyt pohtimaan kysymystäsi ja on vaikea vastata siihen lyhyesti.
Kysymys on perustavaa laatua oleva, murroksessa olevan asian pohdintaa.
Monenlaisia asioita nousee mieleen. Millä tasolla katsomme kaupunkisuunnittelua: julkisen tilan ja sen käytön tasavertaisuuden näkökulmasta, osallisuuden, päätöksenteon, demokratian, tulevien sukupolvien, kaupunkiympäristön laadun, talouden näkökulmasta? Mikä on aikaperspektiivi suunnittelussa? Mikä on demokratian hinta ja millä tavalla voimme laajentaa edustuksellista demokratiaa verkkodemokratian suuntaan?
Julkisesta tilasta päätettäessä, tärkeää on huomata ero kuntalaisen, asukkaan ja asiakkaan välillä. Itse en pidä aikansa eläneenä ajatusta, että kunnassa on asukkaita, joilla on yhtäläiset oikeudet ja kansalaisvelvollisuudet. Kansalaisuus liittyy demokratiaan, asukkuus kotipaikkaan. Nykyisessä keskustelussa unohtuu helposti ero, mikä on asiakkaalla ja kuntalaisella/asukkaalla. Asiakkuus on rooli, joka kuuluu kaupankäyntiin ja niissä ihmisen arvomittari on ostovoima. Julkinen kuuluu asukkaille/kansalaisille tasa-arvoisesti. Julkinen tila on näyttämö, jolla yksityinen ja julkinen etu kohtaavat. Fyysinen kaupunkiympäristö on kiveen hakattua poliittisen historian tekstiä sille, joka sitä osaa lukea.
Itse olen vienyt työvuosieni aikana läpi erittäin positiivisia osallistamisprosesseja mm. aikanaan Vöyrinkaupungilla, myöhemmin 8. ja 9. kaupunginosassa sekä kasarmilla. Olemme käyttäneet myös erilaisia kyselyjä, sekä paperilla että myöhemmin sähköisesti sekä PehmoGisiä. Uskon yhteisten työpajojen menetelmään. Ehkä jonkinlaiset referenssiryhmät, kansalaisraadit olisivat tämän aina keino saada asukkaita aktivoitua. Sitähän on tutkittu nyt Palosaaren Uusi paikallisuus-projektissa. Ongelma siinä on mielestäni, ettei se riittävästi kytkeydy todellisiin projekteihin. Samalla täytyy myös myöntää, että uusi aika uusine teknologioineen puskee vauhdilla esiin. Mikä on verkkodemokratian rooli? Tai sosiaalisen median rooli?
Sekä Kondis-hankkeessa että linja-autoasemalla on edetty sopimuksellisin keinoin ennen varsinaista MRL:n mukaista menettelyä, mikä on nykyajassa vallalla oleva tapa. Kummassakaan tapauksessa toteutusvaiheeseen ei ole päästy. Ehkä demokratian hitaudella on merkityksensä.
Sinänsä toteutumattomat suunnitelmat ei ole kaupunkisuunnittelussa/-rakentamisessa kovinkaan poikkeuksellisia. Aina tehdään suunnitelmia, jotka eivät sitten toteudukaan syystä tai toisesta. Tarvitaan paljon työtä, näkemystä, ajassa oleva oikea hetki ja hyvää tuuria, että kaikki loksahtaa paikalleen.
Joskus ihmettelen, miksi vain näitä hitaita prosesseja nostetaan esiin. Kasarmin eteläosan suunnittelu ja toteutus on tehty erittäin läpinäkyvän, osallistavan demokraattisen prosessin ja tonttien luovutuskilpailun kautta. Se on edennyt aikataulullisesti täysin ajallaan ja toivottavasti myös syntyvä asuinympäristö on tuonut myös positiivisen lisän kaupungin asuntotarjontaan. Ainakin asuntojen myynti on sujunut hyvin.
Vastaus kysymykseesi lyhyesti:
Toivon yhdessä löydettävän uuden ajan ja myös uuden teknologian mahdollistamat toimintamallit kaupunkisuunnitteluun. Monet asiat esim. osallisuudessa ja vuorovaikutuksessa ovat vanhastaan tuttuja, niille vain tulee uusi muoto uuden ajan myötä.
Antiikin Kreikassa torilla käytiin demokratian keskusteluita vapaiden kansalaisten kesken.
Pidän tärkeänä kasvatusta demokratian pelisääntöjen tuntemukseen, ymmärrykseen ja kunnioittamiseen.
Kaupunkisuunnittelun näkökulmasta tärkeintä on, että syntyvä ympäristö on kestävää ja että tulevatkin sukupolvet voivat olla ylpeitä tämän ajan jälkeensä jättämistä rakenteista. Vitruviuksen sanoin: kestävää, kaunista ja käytännöllistä!
terveisin Marketta Kujala
Ystävänpäivän myötä kiitokset Sinulle Marketta! Oli suuri ilo saada tämä pohdiskeleva teksti julkaistavaksi blogissamme! Tekstin lihavoinnit ovat allekirjoittaneen, ne ns. ”kolahtivat” minuun oikein tosissaan!
AIKAISEMMAT SARJAN KIRJOITUKSET:
11.2.2013 Harri Nieminen, Vaasan yleiskaava 2030 / Vaasan Tulevaisuuden saaristo 2080
31.1. 2013 Tapio Parkkari, kaupunkiblogit demokratian palveluksessa
Jatkoa tulossa lähiaikoina, seuraa blogiamme! Ehdota kysymyksiä, haastateltavia, tai anna itse haastattelu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti