Kuva: Raija Kaivola
Tässä ajatuksiani ajankohtaiseen keskusteluun
Viikolla oikeusministeri Anna-Maja Henriksson, joka on myös Pietarsaaren kunnanvaltuustossa, otti vahvasti kantaa siihen, ettei Pietarsaaren torinlaidan uudisrakennushanke ole edennyt kunnan poliittisten päättäjien lähes yksimielisesti päättämällä tavalla.
Viivytyksen aiheuttajaksi syyllistetään Museovirastoa, eli virkamiestason toimenpiteitä.
Miksi päätösten tekeminen / toimeenpano on nykyisessä edustuksellisessa demokratiassamme usein niin kovin vaikeaa?
Keillä ja millä tahoilla on kunnissa valtaa?
Ongelmat ovat varmasti osittain voimassaolevien lakien ja asetusten syytä. Ja ehkä myös siitä johtuvia, ettei näitä osata noudattaa.
Kuntalakiin tulee muutoksia, se on kait selvää. Mutta millaisia, se lienee vielä aikalailla arvoitus.
Ehtiikö nykyinen eduskunta asian ratkoa, on sekin epävarmaa. Oikeusministeri Henrikssonin suivaantuminen yllä mainittuun yksittäistapaukseen on mielestäni nähtävä kannanilmaisuna myös tulevan kuntalain uudistamiseen.
Kuntalait nyt ja ennen, siinäpä iso ja mielenkiintoinen aihe
Pitkäaikainen trendi on ollut sellainen, että päätösvaltaa on tuotu lähemmäs kansalaisia. Kuulemismenetelmiä on tällä vuosituhannella kehitelty eteenpäin virkamiesten ja myös yliopistojen tutkijoiden ym. toimesta. Täällä Vaasassakin on saatu hyviä kokemuksia muutamista kansalaisraadeista.
Myös monet ennakkoluulottomat kokeilut netin kautta tapahtuvasta vaikuttamisesta ovat avaamassa aivan uudenlaista vaikuttamisen kulttuuria. Maailma muuttuu, näin se vaan menee.
Asianosallisia kuulemalla, paikallisella tasolla, tässä ja nyt, eli suoravaikuttaminen on toivottavasti enenevässä määrin mahdollista tulevina vuosikymmeninä. Toiseenkin suuntaan asiat voivat mennä, sillä kyse on tottakai taloudellisesti ja myös periaatteellisesti hyvin isoista asioista.
Tulevat puitteet tullaan siis kirjaamaan uudistettavaan kuntalakiin, - kenties jo lähiaikoina, tai sitten joskus myöhemmin.
Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, ja siksi on erittäin tärkeää, että vaaleilla valituilla puoluepoliittisilla edustajillamme on selkeä ja vahva asema, vastuun kantajina ja ylätason päätösten tekijöinä. Se mikä tällä hetkellä puuttuu, tai toimii ainakin heikosti, on kansalaisten vastuunkanto pienempien asioiden, alueiden palvelujen ja arjentoimintojen sujumisesta, esim. omassa kaupunginosassa.
Vaasassakin joillakin alueilla toimii aluelautakuntia, - niiden asema ja toimenkuva ovat valitettavasti liian tapauskohtaisia. Eikä aluelautakuntia ole edes perustettu kaikille alueille.
Jos uudistettavaan kuntalakiin tulee selkeät kuviot päätöksenteosta, virkamiesten asemasta, ja eri asianosallisten kuulemismenettelyistä, uskoisin kunnanvaltuutettujenkin olevan tyytyväisiä.
Edustuksellisessa demokratiassa heillä kuuluu olla ylin päätäntävalta ja tätä myöten myös poliittinen vastuu kaikesta kunnallisesta tekemisestä. Yhteistyössä meidän kaikkien kanssa, - sillä kunta olemme me.
Tämän päivän tilanteessa, ja tulevaisuudessakin, korostaisin laillisuusnäkökulmaa. Voimassaolevia lakeja ja asetuksia, ja mm. kaavoituksen vaihetta aina ko. kohteessa. Niiden mukaan on mentävä.
Kun yksittäinen virkamies tekee työtään, mm. suojelustatuksen saaneita rakennuksia puolustamalla, en lähtisi häntä moittimaan.
Kuntapäättäjät, viranomaiset, rakennusyritykset, elinkeinoelämä, alueen asukkaat, ja ihan kaikki asianosalliset muodostavat yhdessä lopputuloksen, joskus pitkänkin prosessin kautta, miten kotiseutuamme, kotikulmiamme kehitetään. Muutokset ovat aina jonkin sortin kompromisseja, joista sitten aikojen kuluessa tulee taas ”vanhaa kaupunkia” ja osista jopa suojeltavia kohteita.
Rakentamisen tavat ovat vaihdelleet aikojen saatossa. Myös se, kuka päättää kaupunkikuvastamme. 1800-luvun lopulla lääninarkkitehti Setterberg toimi käytännössä lähestulkoon itsevaltiaan valtuuksilla, ajan tavan mukaan, elettiinhän silloin Venäjän vallan alla. Koko 1900-luku sen sijaan mentiin pitkälti rakennusfirmojen ehdoilla. Niillä, jolla oli rahaa, ja omistivat tontin, saivat sanella mitä tehtiin ja mihin. Laatu ja määrä vaihtelivat hyvinkin suuresti, ja kuten aina, jokainen uusi vuosikymmen jätti totta kai omat mestariteoksensa kaupunkikuvaan.
Uuden ja vanhan yhteensovittaminen on taitolaji. Mielestäni on hyvä, ettei mikään taho voi täysin itsevaltaisesti yksin, eikä ainakaan heti kun uusi idea syntyy, ryhtyä purkamaan vanhaa uuden tieltä.
Sivistyneessä, ja omaa menneisyyttään arvostavassa kaupungissa, on hyvä tottua laajaan yhteistyöhön yli kaikenlaisten kuviteltujen raja-aitojen.
Aimo Nyberg
Näistä kysymyksistä, ja kaikesta muustakin tullaan varmasti keskustelemaan asukasyhdistyksemme 20-vuotisjuhlassa Ravintola Waskiassa 6.9.2014 klo 18 alkaen.
Ilta on avoin kaikille, mutta edellyttää illalliskortin lunastamista etukäteen. Katso ohjeet tästä blogista tätä aikaisemmista kirjoituksista.
