Pullakansaa

e

Teksti ja kuvat: Ansku

Suomalaiset ovat pullakansaa, ja kardemummalta tuoksuva pulla on osa suomalaista kulttuuria ja vieraanvaraisuutta. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin on myös pullalla.  Nisu, ankkastukki, pullalenkki, pitko, käntty (kuiva pulla) jne. Jos somea on uskominen, jokainen kunnon kansalainen osaa tehdä korvapuusteja.   

Mutta entä sitten laskiaispulla? Laskiaispulla on alun perin kotoisin Ruotsista, jossa sitä kutsutaan nimellä semla.  Ruotsiin laskiaispulla lienee tullut Saksasta. Keppiä on tarvittu, kun laskiaispullaa keksittiin. Ylen verkkosivulla mainitaan, että ruotsalainen leipurioppilas säästyi mestarin kepitykseltä, kun loihti mestarille uuden herkullisen myyntituotteen arkisista aineksista. Leipurioppilas laittoi pullan väliin mantelimassaa. Laskiaispullan syömisessä kannattaa muistaa kohtuus, ettei käy niin kuin kuningas Adolf Fredrikille, joka laskiaisena 1771 söi 14 laskiaispullaa ja kuoli ruoansulatushäiriön aiheuttamaan halvaukseen. (https://yle.fi/a/3-5509345)

Suomessa varakkaat kaupunkilaiset söivät laskiaispullaa mantelilla, kun taas maalla oli tapana syödä pullaa kuuman maidon kanssa. Myöhemmin suomalaiset alkoivat syödä laskiaispullaa myös hillolla. Nykyään ihmiset kinastelevat siitä, kumpi on parempaa, laskiaispulla hillolla vai mantelilla.  Erilaisia laskiaispullareseptejä on tarjolla iltapäivälehdissä ja somessa. Ohjeissa on varsin villejä täytteitä esim. lakritsa, popcorn-, geishasuklaa- tai pistaasitäyte.  Kauppojen kylmäkaapeissa on ollut laskiaispullia jo viikkoja!  

 

Laskiaista on vietetty 600-luvulta asti. Kirkollisessa perinteessä laskiaista vietetään seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä, mutta varsinaista laskiaista vietetään vasta laskiaistiistaina, josta ennen vanhaan alkoi pääsiäiseen kestävä paasto. Nimitys laskiainen on johdettu verbistä laskea, laskeutuminen paastoon.

Laskiaisen kansanperinteeseen liittyy paljon uskomuksia, tapoja ja taikoja. Varsinkin naisten töihin on liittynyt paljon vaatimuksia esim. kehruut piti saada valmiiksi ennen laskiaista. Ruuan piti sisältää paljon rasvaa. Tarjolla on ollut rasvaista hernerokkaa ja rasvaisia rieskoja eli läskirieskoja. Pöydän piti notkua koko päivän rasvaisia ruokia, sillä se takasi runsauden koko vuodeksi. Laskiaistiistaita onkin nimitetty rasva- eli lihatiistaiksi. Vielä nykyäänkin hernekeittoa tarjotaan laskiaisena. Kustaa Vilkunan Vuotuisessa ajantiedossa on paljon muitakin laskiaiseen liittyviä perinteitä. 

Laskiaisena otettiin ilo irti mäessä ja kelkalla jäällä.  Mäkeä laskiessa huudettiin: ”Pitkiä pellavia!” Mitä pidemmälle kelkka lipui, sitä pidempiä tuli pellavista. Jos mäenlaskussa kaatui, niin se merkitsi sitä, että pellava menisi kesällä lakoon. Ainakin vielä 60-luvulla maalla iloiset pellavahuudot raikuivat mäessä, vaikka pellavaviljelmiä ei enää ollutkaan. 

Onneksi pitkästä aikaa on talvista ja mäenlasku onnistuu mainiosti. Vaan mitä me huutaisimme, kun pulkka kiitää hurjaa vauhtia alas?

Mukavaa laskiaista!