Vaasan Taidehallissa Paulan näyttelyssä (esillä 20.4.2025
asti) ihastelin hänen viimeaikaista tuotantoaan, keramiikkaa ja maalauksia. Paula
Blåfieldin 40 vuotta taiteilijana juhlanäyttelyssä ajatukseni liitelivät
ajassa taaksepäin – omaan elämääni vuonna 1985.
Tuo vuosi on monessakin mielessä minulle merkityksellinen. Tuolloin
kolmikymppisenä olin ollut jo muutaman vuoden täällä kuvataiteen opettajan
virassa. Harry Huhdan ja Sakari Kukkosen kanssa oli laitettu
pystyyn lasinpuhallushytti. Lasinpuhalluksen mestarina, Amerikkaa myöten oppia
saaneena ja suurimman taloudellisen satsauksen tehneenä tiimin ”pomona” toimi mestari
Harry. Kemiran teollisena muotoilija (mm. suojaimet) tuolloin toiminut Sakari
oli myös opinnoissaan tutustunut lasipuhalluksen tekniikoihin. Oma roolini oli
olla kuvisopen osaamistasolla mestareiden apuna, ”kisällinä” ja tehdä
kaikenlaista, jotta homma sujuivat.
Lasinpuhallus on ryhmätyötä, yksin se on
lähes mahdotonta. Epäonnistumisiltakaan ei tietenkään vältytty. Aivan viime
vaiheissakin saattoi upealta näyttävä maljakko, pikari, lautanen ym. pudota
lattialle tuhansiksi sirpaleiksi. Valmistakin toki tuli, melkoiset määrät.
Töitä tehtiin lähes joka viikon loppu usean vuoden ajan. Syntyi ainutlaatuista, yksilöllistä
lasitaidetta, pääasiassa värillistä abstraktista kuviointia, muutaman värin ”sattumanvaraista
leikkiä”. Lasi, jonka sulatimme, saatiin lasipulloista ja purkeista, mm. lastemme
Piltti-ruokapurkeista.
Lehtileike Harryn arkistoista, alkuperäiset kuvat Pentti
Paschinsky
Muutama kuva Harryn lasitaiteesta
Kuvat Harry Huhdalta
Harrylla oli 5.11. 2024 kansalaispisto Almassa esitys
lasinpuhalluksesta Vaasa-piirissä. Diakuvia ja vanhoja videoita katselemalla
tehtiin aikamatka vuosikymmenten taakse.
Aihe kiinnosti kovasti ja keskustelu oli todella antoisa. Itselleni
tuli ihan nostalginen olo. Tuo aika oli ainutlaatuista, ja vaikka siinä sitten
kävikin niin, että Harry jäi yksin jatkamaan lasitaiteilijana ja keraamikkona,
ovat nämä 80-luvun muutamat vuodet upea periodi vaasalaista ja suomalaistakin
lasitaiteen historiaa.
Harryn merkitys, asema suomalaisen taiteen kentällä
on arvostettu. Hän on työskennellyt lasitaiteen parissa vuodesta 1984 lähtien. Ensin
Palosaaren yrityskeskuksessa (ent. Finlaysonin puuvillatehdas) yhdessä Sakari
Kukkosen ja Aimo Nybergin kanssa perustetussa lasinpuhallushytissä, tämän jälkeen
Harry työskenteli pitkään ent. Saippuatehtaan tiloissa, ja kun muutto sieltäkin
tuli eteen hän on jatkanut mm. kotinsa yhteydessä olevassa työtilassa. Lasinpuhallusta
Harry jatkoi viikonloppuisin vuoteen 1996 asti, jolloin silmäsairaus esti
jatkamisen. Jo sitä ennen hän oli kehitellyt tekniikan, joka mahdollisti
keramiikkauunissa ns. lämpölasin muovaamisen. Tekniikalla Harry teki ja on
tehnyt edelleenkin lasireliefejä. Suosio on ollut suuri (mm. Islannin
presidentti Vigdís Finnbogadóttir Vigdis vastaanotti Vaasan vierailullaan
kaupungin lahjana Harryn tekemän lasiteoksen). Harry on toteuttanut joitakin suurehkoja
tilateoksia, jotka ovat muodostuneet useista sadoista lasiosista. (esim."
Suomen lasi elää", Suomen lasimuseo 2000 ja 2005, "
Lasifantasia", Iittalan lasikeskus, 2003–05).
Jatketaan näitä ”nostalgisia muistoja” toiste lisää.
Hyvät vaasalaiset taiteilijat!
Haluatko Sinä esitellä vanhempaa tai uudempaa taidettasi?
Kerro itse, tai tehdään pienimuotoinen haastattelu sinusta ja taiteestasi.
Mielestäni paras tapa vastata tämän ajan kaikenlaiseen
kulttuurista leikkaamiseen on olla lannistumatta ja päinvastoin ryhtyä
aktiiviseen toimeen – siis piristyä ja lähteä ilolla yhdessä muiden kanssa
tekemään kaikenlaista taidetta näkyväksi!
Aimo Nyberg
Kuvataiteen lehtori, eläkkeellä
aimonyberg(at)gmail.com
