Vaasan Taidehallissa Paulan näyttelyssä (esillä 20.4.2025 asti) ihastelin hänen viimeaikaista tuotantoaan, keramiikkaa ja maalauksia. Paula Blåfieldin 40 vuotta taiteilijana juhlanäyttelyssä ajatukseni liitelivät ajassa taaksepäin – omaan elämääni vuonna 1985.
Tuo vuosi on monessakin mielessä minulle merkityksellinen. Tuolloin kolmikymppisenä olin ollut jo muutaman vuoden täällä kuvataiteen opettajan virassa. Harry Huhdan ja Sakari Kukkosen kanssa oli laitettu pystyyn lasinpuhallushytti. Lasinpuhalluksen mestarina, Amerikkaa myöten oppia saaneena ja suurimman taloudellisen satsauksen tehneenä tiimin ”pomona” toimi mestari Harry. Kemiran teollisena muotoilija (mm. suojaimet) tuolloin toiminut Sakari oli myös opinnoissaan tutustunut lasipuhalluksen tekniikoihin. Oma roolini oli olla kuvisopen osaamistasolla mestareiden apuna, ”kisällinä” ja tehdä kaikenlaista, jotta homma sujuivat.
Lasinpuhallus on ryhmätyötä, yksin se on lähes mahdotonta. Epäonnistumisiltakaan ei tietenkään vältytty. Aivan viime vaiheissakin saattoi upealta näyttävä maljakko, pikari, lautanen ym. pudota lattialle tuhansiksi sirpaleiksi. Valmistakin toki tuli, melkoiset määrät. Töitä tehtiin lähes joka viikon loppu usean vuoden ajan. Syntyi ainutlaatuista, yksilöllistä lasitaidetta, pääasiassa värillistä abstraktista kuviointia, muutaman värin ”sattumanvaraista leikkiä”. Lasi, jonka sulatimme, saatiin lasipulloista ja purkeista, mm. lastemme Piltti-ruokapurkeista.
Lehtileike Harryn arkistoista, alkuperäiset kuvat Pentti Paschinsky
Muutama kuva Harryn lasitaiteesta
Kuvat Harry Huhdalta
Harrylla oli 5.11. 2024 kansalaispisto Almassa esitys lasinpuhalluksesta Vaasa-piirissä. Diakuvia ja vanhoja videoita katselemalla tehtiin aikamatka vuosikymmenten taakse.
Aihe kiinnosti kovasti ja keskustelu oli todella antoisa. Itselleni tuli ihan nostalginen olo. Tuo aika oli ainutlaatuista, ja vaikka siinä sitten kävikin niin, että Harry jäi yksin jatkamaan lasitaiteilijana ja keraamikkona, ovat nämä 80-luvun muutamat vuodet upea periodi vaasalaista ja suomalaistakin lasitaiteen historiaa.
Harryn merkitys, asema suomalaisen taiteen kentällä on arvostettu. Hän on työskennellyt lasitaiteen parissa vuodesta 1984 lähtien. Ensin Palosaaren yrityskeskuksessa (ent. Finlaysonin puuvillatehdas) yhdessä Sakari Kukkosen ja Aimo Nybergin kanssa perustetussa lasinpuhallushytissä, tämän jälkeen Harry työskenteli pitkään ent. Saippuatehtaan tiloissa, ja kun muutto sieltäkin tuli eteen hän on jatkanut mm. kotinsa yhteydessä olevassa työtilassa. Lasinpuhallusta Harry jatkoi viikonloppuisin vuoteen 1996 asti, jolloin silmäsairaus esti jatkamisen. Jo sitä ennen hän oli kehitellyt tekniikan, joka mahdollisti keramiikkauunissa ns. lämpölasin muovaamisen. Tekniikalla Harry teki ja on tehnyt edelleenkin lasireliefejä. Suosio on ollut suuri (mm. Islannin presidentti Vigdís Finnbogadóttir Vigdis vastaanotti Vaasan vierailullaan kaupungin lahjana Harryn tekemän lasiteoksen). Harry on toteuttanut joitakin suurehkoja tilateoksia, jotka ovat muodostuneet useista sadoista lasiosista. (esim." Suomen lasi elää", Suomen lasimuseo 2000 ja 2005, " Lasifantasia", Iittalan lasikeskus, 2003–05).
Jatketaan näitä ”nostalgisia muistoja” toiste lisää.
Hyvät vaasalaiset taiteilijat!
Haluatko Sinä esitellä vanhempaa tai uudempaa taidettasi?
Kerro itse, tai tehdään pienimuotoinen haastattelu sinusta ja taiteestasi.
Mielestäni paras tapa vastata tämän ajan kaikenlaiseen kulttuurista leikkaamiseen on olla lannistumatta ja päinvastoin ryhtyä aktiiviseen toimeen – siis piristyä ja lähteä ilolla yhdessä muiden kanssa tekemään kaikenlaista taidetta näkyväksi!
Aimo Nyberg
Kuvataiteen lehtori, eläkkeellä
aimonyberg(at)gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti