Who was Kilroy?

Kuva: AN 24.7.2019. Tiilitehtaankujalta löytyviä Kilroy ym. töherryksiä.


Googlettamalla löytää tänä päivänä vastauksia lähes mistä aiheesta tahansa, ainakin jonkinlaista tekstiä ja kuvia. Ovatko halutulokset luotettavaa tietoa tai ei, siitä ei kylläkään voi olla varma. Eli vastuu faktojen paikkaansa pitämisen arvioinnista on meillä itsellämme. Lähdekritiikkiä tarvitaan ihan kaikessa mitä silmiemme eteen tulee luettavaksi, katsottavaksi, kuten myös korviemme kuultavaksi erilaisista medioista.

Ennen kuin googletan nimen Kilroy (Kilroy was here), havahdun vielä ihmettelemään tätä käsittämätöntä muutosta, jota me tämän päivän eläkeläiset olemme saaneet todistaa. Omana elinaikanamme, etenkin tämän uuden vuosituhannen puolella, on tiedonhankinta ja perehtyminen asioihin muuttunut valtavasti.

Ajatusleikkinä jotkut tulevaisuudentutkijat ovat käyttäneet juuri sanaa googlettaminen/ Google. Internetin hakukone, jota käytämme jokainen lähes päivittäin kaikenlaiseen tiedon etsimiseen, olisi ollut aivan mahdoton ilmiö selitettäväksi vielä opiskeluaikoinammekin. Emme mitenkään olisi löytäneet sanoja kuvaamaan tällaista koko ajan jopa mukanamme kulkevaa, ja vieläpä ilmaista ”vastauskonetta”.

Nykylapsille, nuorille, meille kaikille internet, kaikkine mausteineen, on jo ”saavutetulta edulta” maistuva herkku, josta olisi todella tuskallista luopua. Karttapalvelut, sijaintipalvelut, kielestä toiseen kääntämiset, kasvojen tunnistamiset ym. viimeisimmät sovellukset, kuten myös jo vanhemmatkin keksinnöt, teksti- ja kuvaviestit, olivat vielä parikymmentä vuotta sitten mahdollisia vain fantasiakirjallisuudessa. Kuten Harry Potter -kirjoissa, joita kilpaa lastemme kanssa aikoinaan luimme.

Nyt hallitusohjelmissakin ylistetty ajan kärkiteema, digiloikka, on toden totta hyppy uuteen aikaan, historialliseen ajanjaksoon. Paluuta entiseen ei todennäköisesti ole. Vuosisatojen perinteet muovautuvat varmasti ainakin osittain uusiksi, kun työn muodot, ammatit, vauraus eri muodoissaan väistämättä kokevat suuria muutoksia tulevaisuudessa. Historiankirjoittajat tulevat kuvaamaan vuotta noin 2000 aikainkäänteeksi, jolle lähin vertauskohta muutosten merkittävyydellä mitattaessa on ollut renessanssin synty yli 500 vuotta sitten.

Google on meillä Suomessa hyvin suosittu hakukone. Muitakin hakukoneita on, mutta nimenomaan Google hallitsee markkinoita ainakin länsimaissa. Sensuuria harjoittavissa maissa Google ei ole saavuttanut samanlaista asemaa.

Google on perustettu 7.9.1998. Kymmenessä vuodessa se valtasi internetin, ja on nyt haalinut itselleen monia maailman johtavia tuotemerkkejä täydentämään palvelujaan. Mikä mahtaa olla tilanne 5 – 10 vuoden kulutta, sitä ei oma mielikuvitukseni mitenkään riitä arvuuttelemaan.

Googlea on pidetty varsinkin sen alkuaikoina ”messiaanisena” yhtiönä, bittiaikakautemme ”jumalana”, jolla on kyky parantaa ihmiskunnan elämänlaatua ihmisten tiedonmäärää lisäämällä. On sanottu kyseessä olevan jopa tiedon demokratisoinnista: ”Haluamme järjestää maailman kaiken tiedon maailman kaikkien ihmisten saataville” (Philipp Schindler, kesäkuu 2008 / Helsingin Sanomat 31.9.2008)

Ihan kritiikittömästi tätäkään lausuntoa ei pidä todesta ottaa. Määrän lisäksi merkittävää on tietenkin aina myös laatu. Aika näyttänee, kuinka tässä digivallankumouksessa jatkossa käy?


Mutta nyt siis googletan: Who was Kilroy?

Wikipediasta ei saa ”lopullista” tietoa. Jotain kuitenkin.
 
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kilroy_was_here

Lainaus ”Kilroy was here (suom. Kilroy oli täällä tai Kilroy kävi täällä) on yleinen graffiteissa käytetty englanninkielinen ilmaus, joka on lähtöisin Yhdysvalloista. Sen yhteydessä esiintyy usein tyylitelty piirros aidan takaa kurkistavasta ihmishahmosta. Lauseen kirjoittaminen yllättäviin paikkoihin muodostui suosituksi toisen maailmansodan aikana, mutta sen alkuperää ei tunneta varmuudella.”

Englanninkielellä wikipediasta, ja muualtakin voi yrittää saada lisäselvyyttä asiasta. Totuus taitaa jossain määrin elää, uusiakin variaatioita varmaankin yhä edelleen syntyy.


Loppuun totean vielä tämän

Itselleni, ja olen vakuuttunut, että hyvin suurelle joukolle ainakin meitä yli viisikymppisiä, graffitit, tagit, erilaiset seinätöherrykset (mukaan lukien Kilroy was here tekstit ja kurkisteleva Chad-hahmo) ovat ei-toivottavaa ”katutaidetta”. Niitä ei tarvita kaupunkejamme elävöittämään.

Kuvataidetta 34-vuotta opettaneena, ja kuvien tärkeyden hyvin ymmärtäen, rohkaisen kaikkia toki tekemään kuvia, eri tekniikoilla, ja vaikkapa graffitejakin, mutta vain luvallisiin paikkoihin. Ts. omille papereille, kankaille, maalauspohjille, digitaalisesti koneilla jne. mutta ei rakennusten ym. seiniin, luonnonkiviin, puidenrunkoihin ym. sopimattomiin paikkoihin.

Omaisuudelle aiheutettujen vahinkojen korvausvelvollisuus, merkinnät poliisien rekistereissä, pelko kiinni jäämisestä, salailun ja valehtelun kierteeseen joutuminen, näiden ei luulisi olevan vähäpätöisiä seikkoja, kun nuori tai vähän vanhempikin miettii omia harrastusvalintojaan.

Kaunista, hyvää kesän jatkoa kaikille,

t. Aimo, kuvisope, eläkkeellä