Olipa tänään suorastaan ihanteellinen sää tehdä lähiluonnossa pienimuotoista luonnonhavainnointia.
Vaimon luonnon asiantuntemusta hyödyntäen katselimme Hietalahden Villan puistossa, ja sen vieressä pienessä metsikössä tietenkin lintuja, mutta tällä kertaa myös kevään ensimmäisiä hyönteisiä sekä perhosia.
Myös tammikuun alun myrskyn jäljet, kaatuneet puut, ja korjuutöiden jälkeen jättämät kannot, houkuttelivat meitä arvioimaan metsikön suurimpien mäntyjen ikää.
Kuvat: AN, 24.4.2019. Hietalahden Villan metsikkö kärsi suuria tuhoja, kun Aapeli myrsky 2.1.2019 puhalsi yli Vaasan rannikon.
Kaatuneen puun kannosta vuosirenkaita laskien, voidaan olettaa alueella olevien suurimpien puiden olevan jopa noin 200 vuotta vanhoja.
Kuva: AN, 24.4.2019, Neitoperhonen heilutteli siipiään auringon lämmössä.
Mistä nämä perhoset tänne näin yhtäkkiä ilmestyvät lentelemään?
Kyselin, ihmettelin tätä vaimolleni.
– Nyt lentelevät perhoset ovat aikuisina talvehtineita yksilöitä. Nämä eivät siis ole vielä tänä keväänä käyneet läpi perhosen muodonmuutosta munasta toukaksi, ja siitä koteloksi, ja kuoriutumista perhoseksi. Nämä nyt lentelevät perhoset kyllä sitten ”hoitavat homman”, ja kesän aikana syntyvistä perhosista kasvaa taas uusi talvehtivien yksilöiden joukko.
Elämänkulku, vuodenkierron rytmit, on se vaan niin ihmeellistä.
Kuvat: Aimo Nyberg, teksti: Maisa ja Aimo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti