Toni Viljanmaa täysin oikeassa

Juuri näin se on.

Päätoimittaja Toni Viljanmaa toteaa tämän aamun (13.3.2018) Pohjalaisessa:

Lainaus (Päivän kulma kirjoitus kokonaan)

Vaasan pitää tohtia kertoa oma tarinansa 

TONI VILJANMAA, @i-mediat.fi, Twitter: @TSViljanmaa 

Professori Martti Häikiön piikki osuu kipeästi. Historioitsija kysyy kaupunginjohtaja Tomas Häyryltä, missä vaiheessa Vaasan itsenäisyyssenaatin historiankirjoittaminen on. 

Vaasa oli 100 vuotta sitten pääkaupunki. 

Häyry käänsi taannoisessa kaupungintalon jääkäriseminaarissa vastauksen huumoriksi: "työryhmä" asian tiimoilta on perusteilla, kuten kuntabyrokratiassa kuuluukin. 

Seurataan, kuinka selvittelyn käy. 

Moni kaupunki pitäisi pääkaupunkistatuksesta melkoista metakkaa. Olisi kiertoajelua ja karnevaalia. Voi olla, että tällaisia kaupunkeja löytyisi hyvinkin läheltä Vaasaa. 

On oikein arvostaa omaansa. Se perinteisesti jopa kuuluu pohjalaisuuteen. 

Tarinan merkitys maiden, kaupunkien ja paikkakuntien selittäjänä korostuu. Hyvä tarina tekee kaupungin kiinnostavaksi. Se ei ole valhetta tai jujuttamista, vaan aitoa asiaa, joka perustuu elettyyn elämään. 

Paljon tekemistä on työväenliikkeenkin puolella. Vuonna 1883 Vaasaan perustettiin Suomen toinen työväenyhdistys. Se sai alkunsa Vaasanpuistikko 19:ssä eli nykyisessä Halpa-Hallin talossa. 

Ensimmäisen työväenyhdistyksen perusti Helsinkiin mööpeliyrittäjä Julius von Wright. Myös Vaasan yhdistys oli ns. wrightiläinen eli työnantajat ja työntekijät yrittivät yhdessä kohentaa työväen oloja. Sellainen meininki olisi tervetullutta nyky-Suomeenkin. 

STTK:n vaasalaistaustainen pääekonomisti Ralf Sund kertoi minulle, että Vaasa perusti yhdistyksensä jopa ennen Helsinkiä. Stadilaiset vain ehtivät rekisteröitymään ensimmäisenä. Tästä yksi tarina voisi alkaa. 

Kaupunkien pitää tohtia kertoa oma tarinansa. Jos ne eivät sitä tee, sen tekee joku muu. Jääkäriseminaarin jälkipeleissä kuului irvistelyä: odottaako Vaasa sitä, että Seinäjoki tekee ensin oman opuksensa Seinäjoesta, tuosta vapaussodan sotilaspäämajasta? 

Historiasta kannattaa kertoa muille, jos kerrottavaa on. Muuten on vaarana se, että kaupunki jää pelkäksi sivuosan esittäjäksi. 

Lainaus päättyy
 

 

Kuva: AN, 6.3. 2018. Sillä että saadaanko Ylen kuvaa ja uutisia koko Suomen pääuutisiin Suomen ilmavoimien 100-vuotisjuhlista Vaasasta, tai jääkäreiden kotiinpaluun 100-vuotisjuhlallisuuksista, on toki merkitystä.

Olemmeko me olemassa, saammeko valtakunnan tason julkisuutta, on kyllä myös meistä itsestämme kiinni.

Meistä ei yksinkertaisesti tiedetä, eikä edes haluta tietää mitään, ellemme itse tee omaa tarinaamme näkyväksi ja kuuluvaksi!

Kaupunginjohtajan ohella on syytä toivoa poliittisten päättäjiemme viimeistään nyt ottavan kopin ”historiamme puuttumisesta” viimeisen 100 vuoden osalta.

Vietämme tänä vuonna vuoden 1918 tapahtumien muistovuotta. Alkaa olla päätöksen aika; on syytä tehdä suunnitelmat Vaasan historian viidennen osan toteuttamisesta. Aikataulu milloin on tarkoitus olla valmista, valita tekijät ja varmistaa myös Vaasan historiallisen merkityksen näkyväksi tekeminen joko Suomen mittakaavassa.

Itsenäinen Suomi ansaitsee Vaasan äänen kuulumisen ja näkymisen. Vaasan historian 5. osan lisäksi tarvitaan myös tasokkaita dokumentteja esim. juuri vuoden 1918 osalta. Toimeen vaan, mielellään pian, eikä joskus!


Jälkikirjoitus 

Yksi ”pointti” tähän liittyen, on antaa ääni, ts. sanallinen ja audiovisuaalinen kerronta Vaasaan pystytetyille muistomerkeille, patsaille ym. muistolaatoille. Niiden pystyttäjät ovat aikanaan tienneet, ymmärtäneet tosiasian, että heidän, aikalaisten, elämä menee ohi, heidät unohdetaan. Muistot tärkeiksi koetuista tapahtumista, asioista, säilyvät mahdollisesti, jos niille ehditään tehdä jonkinlainen pysyvä todiste, kuten patsas tai muistomerkki, tai edes muistolaatta.

Kun näille pysyville, näkyviksi tehdyille pronssisille ym. taideteoksille luodaan vielä säännölliset, vuosittain tai useamminkin toistuvat seremoniat, rutiinit, niin asian henkinen sisältö pysynee voimissaan, ja välittyy seuraavillekin sukupolville.

Meille ihmisille on vuosituhansien kuluessa kehittynyt tarve olla osa jatkumoa. On tärkeää tuntea oman suvun tarinaa, samoin oma kotiseutu merkitsee monille todella paljon.

Omat juuret luo pohjan kaikelle elämän arvostamiselle, yhteisille arvoillemme. Ilman niitä olemme enemmän tai vähemmän hukassa. Faktat, tapahtuneen ymmärtäminen, kyky oppia myös muilta, antaa meille jokaiselle mahdollisuuden löytää pätevät tienviitat eteenpäin. Näin näyttäisi aina historiassa olleen, ja uskon näin olevan jatkossakin.

Itseensä luottaminen, terve omanarvon tunteminen, on myös muiden kannalta tärkeää. Arvostuksen saaminen muilta on taitoa vuorovaikutukseen. Asiat eivät etene, uutta ei synny, jos emme saa jotain tehtyä. Tai jos kuvittelee, että muut tekevät kyllä, ja itse voimme olla sivustakatsojia.

Tarvitaan tahtotilaa, päätöksiä ja kykyä pitää niistä kiinni.

Esitän, että päätoimittaja Toni Viljamaan nyt esiin nostama puute, Vaasan historian 5. osan viipyminen, korjataan niin pian kuin mahdollista. Asialla ovat olleet jo aikaisemmin monet muutkin, yksityishenkilöt ja yhdistyksetkin (asukasyhdistyksemmekin). Suunnitelmia lienee tehtykin.

Olkaamme siis optimisteja.

Aimo Nyberg
Puheenjohtaja, Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry