Asukasillan tunnelmia

Eilinen asukasiltamme (18.11) alkoi kahvitarjoilulla. Muutakin pientä oli pöydässä pj:n tarjoamana saavutettujen tasavuosien kunniaksi.

Illan varsinainen aiheemme eli Joel Sellbergin esitys John Wickströmistä. Noin tunnin mittainen vuoropuhelumme oli todella hieno ja ainutlaatuinenkin mahdollisuus kuulla muistoja vaasalaisesta elämästä vuosikymmenten takaa. Tällä kertaa pääsimme hyvin inhimilliselle, henkilökohtaiselle muistelun tasolle.

Monen mielestä parasta oli esitystapa, eli henkilökohtaisten muistojen kertominen ilman mitään digitekniikkaa. Yleisö istui tiiviisti NNKY:n salin pöydissä, ja kuunteli tarkasti Joel Sellbergin muistoja omasta ukistaan, ja tämän perhe-elämästä. Molemmilla kotimaisilla tietenkin, ja vaasalaisittain, eli osa jutusita kerrottiin ruotsiksi, ja toinen puoli asioista suomeksi. Joitakin asioita tuli esille Amerikan vuosilta, mutta pääasiassa tiedot ja muistot olivat J. Wickströmin elämän viimeisiltä vuosikymmeniltä tehtaanjohtajana täällä Vaasassa.

Meillä oli ilo myös saada selata kolmea valokuva- ja lehtileikealbumia, historiasta, moottorimalleista, tehdasrakennuksista työntekijöineen jne. Tässä materiaalissa olisi ainesta uusiinkin projekteihin, kirjoihin tai kuvallisiin dokumentteihin.

Esitystä elävöittivät aidot esineet, todistuskappaleet, kuten seppien valmistama kuparinen kahvipannu ja ainut jäljellä oleva palanen John Wickströmin valmistamasta polkupyörästä. Tämä rautainen ja tietenkin ilman kumia käytössä ollut pyörä vanteineen, pinnoineen oli todella painava! Saimme kaikki kokeilla pyörän painoa. Kun sitä piti hetken omissa käsissään, tunsi todella maailman muuttuneen valtavasti 1800-luvun lopulta tähän päivään. Polkupyörät, moottorit, tekniikka, elämä kaiken kaikkiaan on muuttunut valtavasti sukupolvien saatossa.

Joel Sellberg kertoi myös yhteistyöstään kirjailija Antti Tuurin kanssa, ja Vaasan kaupunginteatterin ajankohtaisesta esityksestä. Näytelmän eri kohdista saatiin kuulla niiden olevan faktaa, hyvin suurelta osin. Fiktiotakin toki näytelmiin aina laitetaan, ja se tottakai kuuluu taiteeseen. Tuuri ja teatterin väki Kiviniemen johdolla ovat onnistunut oikein hyvin. Lähes kaikki paikalla olleet kertoivatkin jo käyneensä näytelmää katsomassa.

Joel Sellbergiltä ja teatterijohtaja Erik Kiviniemeltä on lähtenyt aloite jonkinlaisen muistolaatan tai isomman muistomerkin saamiseksi Vaasaan. Esim. J. Wickströmin kotitalon yhteyteen. Olemme asukasyhdistyksessämme ehdottomasti tukemassa tätä hanketta. Samansuuntaisesta ideasta olemme itsekin yhdistyksemme nimissä lähestyneet kaupunkia. Toivotaan asian etenevän, eikä unohtuvan kaupungin kirjaamon mappeihin.

Eilisillan tapaiset teemat ovat erinomaisia aiheita asukasiltoihin. Tietoa saadaan lisää omasta paikallisesta historiasta, ja kiinnostus omaan kotiseutuun kasvaa. Tätä voidaan kutsua aidoksi kotiseuturakkaudeksi. On syytä jatkaa tämän tapaista asukasyhdistystoimintaa tulevissakin asukasilloissa.

Suuret kiitokset Joel Sellbergille ja kaikille illassa mukana olleille.
Erityiskiitokset vielä Gunvorille illan taiteellisesta osuudesta (kolme kappaletta pianolla).

Aimo Nyberg