”Runoilija ja klassisen kiinalaisen runouden suomentaja Pertti Nieminen, 86, kuoli sunnuntaina 8. marraskuuta Vantaalla. Hän oli syntynyt Vaasassa 29. kesäkuuta 1929.”
”Kansakoulunopettajan työn ohessa hän julkaisi lukuisia runokokoelmia ja kiinalaisen runouden ja taolaisen kirjallisuuden suomennoksia. Jäätyään eläkkeelle hän jatkoi työtään yhä intensiivisemmin.”
Kuva Pertti Niemisen kirjasta MANDARIINI KAINALOSSA.
(kuva-aiheena kulttuuriheerokset Fu Hsi ja Nú Kua; kivireliefi)
Otava 1989.
Omassa runokirjahyllyssäni on muutama Pertti Niemisen runokirja.
Ensimmäiseen hankintaani liittyy sattuma. Olen nimittäin voittanut kirjan Kirjailijakeskuksen arpajaisissa 17.4.1977 runoillassa Helsingin Ritarihuoneella. Viiden markan opiskelijapääsylippu on liimattuna ko. Pertti Niemisen kirjan suuri tuuli KIINAN RUNOUTTA 1 sisäkanteen. Kirjassa on myös Pertin omakätinen nimikirjoitus.
Pari viikkoa sitten, lokakuun lopussa kävin Helsingissä Temperan taidetarvikeliikkeessä, ja täydensin kiinalaisen tussimaalauksen tarvike- ja paperivarastoani. Tämän erityislaatuisen maalaustavan olen jo pitkään halunnut oppia, -alkeet ensin, ja tehdä harjoittelusta jopa säännöllistä.
Aloitin junassa, paluumatkalla Vaasaan, lukemaan Mandariini kainalossa -kirjaa. (14 artikkelia vanhan Kiinan kulttuurista, eritoten runoudesta). Miten kiehtovaa, ja myös vaikeaa kääntäjien, erityisesti kiinalaisten kuvamerkkien suomentajien työ onkaan!
Tästä saa hyvän kuvan esim. lainauksesta: (Mandariini kainalossa, sivut 190 -191)
Pertti Nieminen:
”En suinkaan edellytä enkä odota, että kiinalaisen runon käännös olisi ”sanamukainen”, niin kuin yleisönosastojen kirjoittajat vaativat uudelta raamatunkäännökseltä (saman ajattelutavan perusteella Gilesin käännökseen kiintyneet tuomitsisivat minun käännökseni harhaoppiseksi). Jokainen kääntäjä ja käännöstyöhön perehtynyt tietää, että tämmöinen vaatimus on mahdoton toteuttaa; että kääntämisprosessissa ei suinkaan käännetä sanoja vaan ajatuksia, kokonaisia ajatusrakenteitakin.
Edellytän ja odotan siis, että käännös välittäisi lähdetekstin kuvat ja ajatussisällyksen, tunteet, tunnelmat; eikä välttämättä alkuperäisinä kiinalaisina, vaan kohdekielisiksi idiomeiksi sovellettuina. Yllättävää kyllä, kiinalainen kuva on sangen usein kelvollinen myös länsimaisen kielikuvien seurassa. En minä millään ymmärrä, miksi Gilesin piti puhua ”sielusta”, ”taivaasta”, ”leijailusta” (vai kohoamisestako”?) ja ”uneksimisesta”, kun ei Li Po itsekään niistä puhunut. Eikä kiinan viisi- tai seitsentavuista runomittaa riimityksineen voi siirtää länsimaiden kieliin, joissa sana yleensä koostuu ainakin kahdesta tavusta, ja joissa ei tunneta sanan sävelkorkoa.
Eihän kääntäjän aina tarvitsisi olla väärentäjä.”
Katso lisää netistä: (elämänvaiheista, tuotannosta ym.)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pertti_Nieminen_%28runoilija%29
Pertti Niemisen omat upeat runot, kirjoitukset, ja valtava käännöstyö tulevat inspiroimaan suomalaista kirjallisuutta, kulttuuria aivan varmasti jatkossakin.
Pertti Niemisen elämäntyötä kunnioittaen
Aimo Nyberg, kuvataiteen opettaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti