Ensimmäisten joukossa tämä "kauhea patsas".
Kuva: AN. 15.7.2014. Tiklaspuiston Peikko ja Impi -veistos. Tämä veistos on yksi kunnostukseen päässeitä patsaista Vaasassa.
Asukasyhdistyksemme teki kevätkokouksessa 15.5.2014 mm. tämän kannanoton:
Julkisten veistosten ja muistomerkkien puolesta
VKA ry esittää aloitteen varainkeräyshankkeen käynnistämiseksi Vaasan julkisten veistosten ja muistomerkkien kunnossapitämisen puolesta. Yhdessä muiden mukaan tulevien tahojen kanssa toteutetaan vuoteen 2018 asti kestävä haastekampanja, jonka tavoitteena on saada yhdistyksiä ym. tahoja tekemään lahjoituksia ko. tarkoitukseen. Vaasalla tulee olla merkittävä asema ja myös vastuu Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhliin liittyvissä toimissa.
Tämä hanke on pitkäkestoinen, vuosien projekti. Emmekä usko pelkästään omin voimin tähän pystyvämme. Yhteistyötä tarvitaan tulevien vuosien aikana kaikkien mahdollisten tahojen kanssa.
Toivotaan, että vuosina 2017-2018 on saatu jotain näkyvää aikaan!
...
Aloitteita samasta asiasta ovat muutkin tehneet, ja jo meitä aikaisemmin. Ainakin nämä kaksi tulevat ensimmäisinä heti mieleen:
Päivi Moisio (vas.) ja neljä muuta kaupunginvaltuutettua ehdottivat valtuustoaloitteessaan Vaasan kaupungin lähes 200 patsaan ja muistomerkin puhdistamista Karl ja Elin Hedmanin rahaston turvin.
Kaupungin hallitus on myöntänyt 25 000 euroa patsaiden kunnostamiseen Pohjanmaan museon esityksen mukaisesti. Rahoilla on tänä kesänä kunnostettu jo ainakin Palosaaren torilla olevaa Eero Hiirosen Merituuli-patsasta, ja Tiklaspuistossa olevaa Elias Ilkan Peikko ja Impi-veistosta. Mihin tällä kertaa myönnetyt 25 000 euroa riittävät, jää nähtäväksi. Ainakin Pohjanmaan museon pronssiovet on mainittu kunnostusta tarvitsevana kohteena, samoin Rewell Centerin pohjoispäädyssä sijaitseva Jaakko Niemelän Gridlock-valoteos.
Risto Helin (sit.) on ehdottanut aloitteessaan Suomen Vapaudenpatsaan aitaamista, ja ympäröimistä mm. penkeillä. Patsaan arvostuksen nostaminen on muistomerkin kunnossa pysymisen ohella Helinin motiivina. Tämän aloitteen suhteen en tiedä eteneekö se mitenkään? Keskustelua aloite on ainakin aikaansaanut.
…
Kauppaneuvos F. Tikanojan aikoinaan kaupungille lahjoittama Tiklaspuistoon sijoitettu Peikko ja Impi veistos on edelleen entisellä paikallan. Jalustaa ei ainakaan vielä ole mitenkään suoristettu tai nostettu. Kaatumisvaara on toivottavasti tutkittu. Jo muutaman vuoden ajan on kuopassa oleva jalusta näyttänyt jäätyneen ja taas sulaneen kerta kerralta vinompaan asentoon?
Itse veistos on nyt asiaankuuluvalla tavalla puhdistettu. Peikko on saanut pitää ”likaisen olonsa”, ja Impi on iholtaan taas puhdas ja vaalea.
Tämä patsas on yksi niistä lähikohteista, joissa käyn oppilaitteni kanssa. Patsaan aihe on kovin haastava, ja siitä puhuminen on ollut toisinaan vaikeaa niin minulle kuin oppilaillenikin.
”Patsaat puhuvat” kunhan niitä jää kuuntelemaan! Sanoja, ajatuksia, mielleyhtymiä nousee esiin, eikä pelkästään historiasta, vaan myös meidän jokaisen omasta suhteestamme tämän ajan ilmiöihin. Mielestäni on tärkeää, hienoa kokoontua yhdessä patsaiden ja muistomerkkien äärelle, ja avautua henkilökohtaisistakin tuntemuksistaan. Kenenkään ei tietenkään tarvitse olla ns. oikeassa, tulkintoja olkoon yhtä paljon kuin tulkitsijoitakin.
Taustatietoja kohteesta:
Elias Ilkka, Peikko ja Impi 1917
”Patsaan sijaintipaikka on Tiklaspuistossa Vöyrinkadun ja uuden hautausmaan välissä lähellä Tiklaslampea. Patsaan on suunnitellut kuvaveistäjä Elias Ilkka (1889-1968 ). Teoksen on hakannut vaasalainen kivenhakkaaja Aleksanteri Harjunpää (1878-1940). Kaksi metriä korkea harmaagraniittinen veistos esittää peikkoa, joka ahdistelee kaunista neitoa. Jalustassa on uurrekaiverrettu kullattu teksti: Aihe on Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä, Aapon tarina kalveasta immestä: ”… Mies kuninkaallisessa puvussa muuttui äkisti hirmuiseksi peikoksi: sarvet tunkeusivat ulos hänen päästään, niskassansa kahisivat kankeat harjakset, ja kurja tyttö nyt tunsi kipeästi povessaan hänen terävät kyntensä. Ja siinä onneton impi huusi, reutoili ja tempoili tuskissansa mutta turhaan. Ilkeällä kiljunnalla raahasi hänet peikko syvimpään luolaansa ja imi hänestä veren aina viimeiseen pisaraan asti…”
Veistos on kauppaneuvos Frithiof Tikanojan (1867-1964) lahjoitus Vaasan kaupungille vuonna 1959. Valmistumisestaan saakka v 1917 oli veistos ollut Tikanojan kesäasunnon Meriniemen puistossa. Tiklaspuisto on syntynyt Oy Lassila & Tikanojan vuonna 1942 Vaasan kaupungille tekemän lahjoituksen ansiosta. Sodan johdosta hanketta alettiin toteuttaa vasta vuonna 1947. Puisto valmistui lopullisesti 1950-luvun alussa eli noin 10 vuotta lahjoituksesta. Puiston kunnossapitämiseksi lahjoitti Oy Lassila & Tikanoja määrärahan vuonna1968.”
Lainaus Vaasan Patsaat ja muistomerkit (pdf-tiedosto löytyy kaupungin sivuilta, tai etsi hakusanalla Vaasan patsaat ja muistomerkit)
Aimo Nyberg, kuvataiteen opettaja, Vöyrinkaupungin koulu, Vaasa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti