Kuva: AN, 19.2.2011, Vaasan ns. Vanha Valkolinna ja As Oy Vaasan Valkolinna
Toimittaja Joonas Kuikan kirjoitus (Pohjalainen 19.9.2012) on realistinen katsaus siihen, mikä on tämän päivän tilanne ns. Vanhan Valkolinnarakennuksen osalta. Kohde on esillä tänä iltana myös rakennus- ja ympäristölautakunnan kokouksessa.
Kirjoituksen teksti on karua luettavaa. Aikoinaan suojelustatuksen saaneen rakennuksen nykytilanne on harmillinen todiste paitsi asianosallisten saamattomuudesta, niin myös järjestelmän puutteista. Konkurssin tehnyt rakennusliike on voinut jättää suojelukohteen täysin vaille huolenpitoa, eli odottamaan tuhoutumistaan, eikä tästä ilmeisesti ole ollut mahdollista saada ketään vastuuseen. Näin on, vaikka omistaja ei ole edes pystynyt pitämään ovia ja ikkunoita lukossa ja suljettuina.
Tämän vanhan, alkuperäisen Vaasan Vanhan Valkolinnan vieressä on nykyään uusi Valkolinna- niminen korkea kerrostalo (As Oy Vaasan Valkolinna). Siinä asuvien ja muidenkin lähialueiden asukkaiden kannat on helppo ymmärtää. Rappiolle päästetty arvorakennus on suorastaan vaarallinen ainakin uteliaille lapsille, ja korjauskelvottomana se on nykyään myös hyvin ruma, sekä todellakin alueen viihtyisyyttä ja taloudellisia arvoja alentava. Rakennus- ja ympäristölautakunta toivottavasti ohjeistaa nyt viranomaisia toimiin, joilla vaaratilanteet poistetaan, ts. ainakin pääsy rakennuksen sisään ja katoille on pystyttävä estämään.
Tulevasta rakennuksen purkamisesta, jos ja kun se on edessä, voisi alueen asukkaita, ja laajempaakin vaasalaista yleisöä informoida. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös, lupa purkaa kohde, on olemassa tältä keväältä. Purkutyö vaan on kallista, eikä omistaja ilmeisesti halua tehdä purkua erillisenä toimena, vaan työ onnistunee vasta kun tontti voidaan myydä maksukykyiselle rakennuttajalle. Tämä taas vaatii onnistuakseen tietenkin rakentamislupia ja hyväksyttyjä uusia piirustuksia.
Ns. Vanhan Valkolinnan rakennuksen omistajan, Hakorannan konkurssipesän tähänastiset toimenpiteet ovat olleet ”johdonmukaisia” eli on myyty kaikki arvokas ympäriltä, ja jätetty viimeiseksi palaseksi itse asian ydinkohde. Konkurssipesän tavoite ei ilmeisesti missään vaiheessa ole ollut mahdollistaa historiallisen suojeluskuntatalon pelastustoimia. Rakennuksen arvonmukaisesta kohtelusta ovat kantaneet huolta Museoviraston ja Vaasan kaupunkisuunnittelun virkamiehet, samoin rakennuksen alun perin vuonna 1939 rakennuttaneen ja omistaneen paikallisen suojeluskunnan perinteen vaalijat eli Entisten Sotilaspoikien Tukiyhdistys, ja myös arkkitehtonisia arvoja vaaliva SAFA (Suomen Arkkitehtiliitto)
Näistä tahoista kaksi viimeisintä (Entisten Sotilaspoikien Tukiyhdistys ja Suomen Arkkitehtiliitto) ovat ne valituksia tehneet tahot, joita Pohjalaisen toimittaja Joonas Kuikka kehottaa kirjoituksessaan häpeämään, ja vihdoin luovuttamaan asiassa. Tähän toimittajan näkökantaan en voi yhtyä. On liian helppoa sanoa näin katsomalla asiaa vain tämän päivän silmin.
Vaasan Vanha Valkolinna olisi ansainnut toisenlaisen kohtalon, sen historialliset viestit ja henkinen perintö eivät toki Vaasassa unohdu, vaikka yksi fyysinen kohde poistuukin. Arkkitehti Viljo Revell teki toki paljon muitakin merkittäviä funktionalistisia rakennuksia, myös kotikaupunkiinsa Vaasaan, eikä hänen elämäntyönsä arvo siitä vähene, vaikka yksi merkittävä kohde tuhotaan. Vaasan suojeluskuntatalossa oli erityisiä rakenneratkaisuja ja yksityiskohtia, jotka olivat ainutlaatuisia. On valitettavaa, että hänen kotikaupungissaan ei lopultakaan löytynyt todellista ymmärrystä ja arvostusta tämän kohteen suojelemiseen ja jonkinlaiseen uusiokäyttöön.
Asukasyhdistyksemme seuraa mielenkiinnolla Hakorannan konkurssipesän ja kaupungin rakennusvalvontatoimiston toimia jatkossakin. Palokunnan ja pelastusyksiköiden kutsumiselta paikalle toivon mukaan vältytään.
Aimo Nyberg, Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry:n puheenjohtaja
