Mietteitä VB-museossa

Kulttuuriretkellämme Kuopiossa ja Lapinlahdella yksi kohteistamme oli VB-valokuvakeskus.

Siellä on esillä kesänäyttely 29.8. 2021 asti Life`s a Beach

Lainaus sivulta

Rantaelämää ja globaalia turismia VB-valokuvakeskuksen kesässä

Tunnetun englantilaisen valokuvaajan Martin Parrin (s. 1952) kokoelma Life`s a Beach tuo esille elämää maailman rannoilta. Sisällössä korostuu, että juuri rannoilla ihmisen todellinen persoonallisuus pääsee näkyville. Värikylläiset kuvat mm. öljytyistä auringonottajista ja hiekkaisista piknikeistä kokoavat kiehtovia persoonallisuuksia oman henkilökohtaisen paratiisinsa ääreltä yhdeksi eksentriseksi kokonaisuudeksi. Länsimaiseen tapaan viettää aikaa rannoilla pureudutaan sekä ilon että ironian kautta.

Life`s a Beach on sisällöltään yksi Parrin tuotannon tärkeimmistä aihepiireistä. Arvostetun kuvatoimisto Magnumin kuvaaja Parr on tehnyt yli 40-vuotisen merkittävän kansainvälisen uran ja työskennellyt myös Suomessa.

Elokuvataiteilija Mika Mattilan (s. 1974) kolmikanavainen videoinstallaatio Elsewhereland tutkailee globaalin turismin rituaalista luonnetta. Materiaalia on kuvattu lähes 30 ikonisessa matkakohteessa ympäri maailman. Teos johdattaa katsojan ikään kuin kiertoajelulle mm. Disneylandista Auschwitzin ja Jerusalemin kautta Benidormin hiekkarannoille. Tuokiokuvat linkittyvät temaattisesti ja esteettisesti luoden kuvan maailmanlaajuisesta teemapuistosta, jossa vuorottelevat flow-kokemukset ja karnevalistinen riemu. Lomamatkan rituaalisuus avautuu katsojalle kerroksellisena, moniulotteisena ja syventävänä.

Martin Parr: Life’s a Beach
Mika Mattila: Elsewhereland

4.6.-29.8.2021 | VB-valokuvakeskus, Kuopio
avoinna: ma-pe 12-18, la-su 10-16.

Lainaus päättyy

Katsoin ja nautin kuvista

Aiheena siis rantaelämä. Me, ihmiset. Sinä ja minä, sellaisina kuin olemme lomillamme nauttiessamme rantaelämästä, kaikesta siihen kuuluvasta. Tilannekuvia, tapahtumia ihmisten välillä, yksityiskohtia niin rantaviivan luonnosta kuin myös ihmisisten asuista, ihosta, ilmeistä, - vapaa-ajan vietostaan yksin tai yhdessä muiden kanssa.

Näyttelyn kuvien lumoava aitous ja niistä välittyvä kuvaamisen helppous hämmästyttää minua.

Oletan, että kuvaajan ja kuvattavien välillä on ollut sopimus, eli kuvattavat ovat kuvaushetkellä olleet tietoisia valokuvaajan läsnäolosta ja ilmeisesti myös laajemmasta projektista koota kuvista myös näyttely.

Koottu näyttelyaineisto on myös erinomainen näyte valokuvauksen mahdollisuuksista kertoa todellisuudesta. Ammattivalokuvaaja tekee tämän kuvarajauksin, kohteiden yksityiskohtia tarkentamalla ja toisaalla sumentamalla, kuvakulmilla ja erilaisia kuvakokoja vaihtelemalla: erikoislähikuvia, kuvia, jossa ihmiset näkyvät kokonaan ja näyttämällä myös laajempia yleiskuvia ko. ranta-alueesta.

Mitä mietteitä minulle näyttelystä jäi?

Kuvaan paljon itsekin, mutta harvemmin aiheita, joissa pääosassa ovat ihmiset.

Miksi en ole heittäytynyt mukaan tämän ajan ilmiöiden, tapahtuminen kuvaamisen meidän ihmisten kokemusten, tuoden esiin meidän näkökulmiamme?

Ainakaan toistaiseksi en ole tähän haasteeseen tarttunut. Isompia teemojani on ollut kaupunkikuvaaminen ja luontoaiheet ts. rakennettu- ja luonnonmaisema. Kokonaisuuksia ja yksityiskohtia ympäri vuoden ja erilaisissa valaistus- ja sääolosuhteissa.

Tuttujen ja etenkin tuntemattomien kuvaaminen on vaikeaa. Myös pyynnöstä, mutta etenkin tuntemattomien ja reaaliaikaisesti kaduilla tai tapahtumissa. Tähän on syynsä. Valokuvaaminen vaatii valmisteluja, suunnitelmia, olosuhteiden tunnistamista jne. Spontaanikuvaaminenkin on aina toki kivaa, mutta silloin lopputulos voi toki olla mestariteos mutta usein ”käyttökelvotonta” muistikorteilta saman tien poistettavia tiedostoja.

Julkisella paikalla kuvaaminen on sallittua, myös ihmisten näkyminen kuvissa. Kuvien jakamiselle eteenpäin esim. somessa ja blogeissa on huomioitava ainakin joitakin seikkoja. Kuvattavalta voi aina pyytää lupaa myös julkaisemiseen ja kertoa onko kyseessä ei-kaupallinen/kuvaajan ansiomielessä tekemä kuvauskeikka.

Kuvaajan oikeudet ja kuvassa näkyvän oikeudet ovat aika huonosti meidän päivittäin kuvia someen jakavien tiedossa. Näistä käydään keskusteluja myös somessa, ja näkökantoja on paljon. Ihan selvää ei ole esim. fb:ssa minkä maan lakeja noudatetaan, kun jaamme vanhoja valokuvia koululuokista jne.

Kuvien jakaminen on tätä päivää. Siinä on valtavan paljon iloa tuottavaa, tiedon ja kokemusten välittymisen hyviä puolia. Ongelmia syntyy kuitenkin siitä, että kerran nettiin jaettu kuva on kenen tahansa löydettävissä ja käytettävissä globaalisti ja mihin tarkoitukseen tahansa.

Ainakaan tietoisesti ei siis kannattaisi rikkoa kuvaoikeuksia, vaikka ei omalle ottamalleen kuvalle isompia taiteellisia tai kaupallisia arvoja antaisikaan.

Kuvattavien osalta eli kuvissa näkyvien henkilöiden oikeuksien kannalta on syytä ainakin omasta mielestäni aina kysyä lupa, tai jos henkilö ei ole merkittävässä roolissa kuvan aihetta, niin ainakin ennen julkaisua varmistua siitä, ettei tästä henkilöstä voi saada hänelle mahdollisesti koituvaa haitallista mielikuvaa.

Näihinkin ohjeisiin voi koittaa perehtyä

Kuvaoikeuksien ABC

https://kuvasto.fi/kuvaoikeuksien-abc/

Ihmisten kuvaaminen ajassa, tässä ja nyt on ollut aina, ja on tänäänkin tärkeää!

Tätä teki erityisen hyvin Victor Barsokevitsch, jonka nimestä Kuopion VB-valokuvakeskus on saanut nimensä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Victor_Barsokevitsch