TERVETULOA - VÄLKOMMEN!

Blogi on avoin kaikille asiallisille kuville ja kirjoituksille, suomeksi, ruotsiksi ja millä kielellä tahansa! Kaikki tekijäinoikeudet juttujen kirjoittajilla ja kuvien kuvaajilla! Yhteystiedot saa sivuston ylläpitäjältä.




maanantai 27. helmikuuta 2017

Mustavalkoista katsottavaa




Kuvat: Ylempi on skannattu arkistokuva, alempi AN, 23.2.2017

Jotain samaa kuvissa on. Toinen on piirros, ja alempi hyvin tumma valokuva. Eri vuodenaika, ja eri vuorokaudenaika, eri vuosisatakin, jopa eri vuosituhat!

Aivan erilainen tunnelmakin kuvissa on.

Erikoinen ennen ja nyt kuvapari siis. Piirros on arkkitehtikilpailun luonnos vuodelta 1939, ja valokuva taas kuvattu pakkasiltana muutama päivä sitten. Paikan vaasalaiset toki helposti tunnistavat. Hietasaari ja rannan rakennus.

Hieno kohde tarkempaankin tutustumiseen. Ehkä kuitenkin vasta valoisaan aikaan, ja aurinkoisena kesäpäivänä!

Tähän rakennukseen, Hietasaareen kaiken kaikkiaan, liittyviä muistoja, faktoja julkaisen mielelläni tässä blogissa. Jakaminen on tätä aikaa! Ota yhteyttä aimonyberg(at)gmail.com


Mietin monesti rakennettua kaupunkikuvaa katsellessani miksi juuri tämä rakennus on tässä? Ja miksi se on tämän näköinen? Tietenkin ajatuksiin nousee myös mietteitä millä tavalla talo tai jopa korkea kerrostalo on aikoinaan pystytty rakentamaan. Siis ilman nykyaikaisia koneita, nostureita ym. ja jopa ennen sähköä?

Mielikuvitustaan voi vauhditta myös pohtimalla, että joku toinen arkkitehti, talontekijä olisikin saanut ko. urakan. Monin paikoin kerroksellisessa kaupunkikuvassa on ymmärrettävä myös tosiasia, että nykyisen rakennuksen paikalla on ollut aiemmin toinen, usein pienempi ja matalampi talo.

Tällaisiltakaan pohdinnoilta en välty. Mietin silloin tällöin, mistä ideat tehdä uutta, rakentaa koteja, toimistoja, tehtaita, teattereita, muistomerkkejä jne. syntyvät? Monenlaisista tarpeista, perusturvasta, paremman elämän toivosta, nautinnonhalusta, perheestä huolehtimisen tarpeesta, halusta menestyä, saada voittoa, - kyllä. Tämä on sitä ns. eteenpäin menoa, parhaimmillaan siis kehitystäkin.

Mutta mistä saadaan ajatukset, mielikuvat, joita lähteä toteuttamaan? Mistä arkkitehti hakee ideansa, joilla osallistuu esim. arkkitehtikilpailuihin? Miten hän vakuuttaa, että juuri hänen/tiimin mallit ovat muita toimivampia ja kauniimpia, parempia?

Moni vastaa, että ideat löytyvät vain kovasti työtä tekemällä, että luovuus on 99 % raakaa raadantaa, tuhansia työtunteja. Hetkiä, jolloin ns. välähtää, niitäkin todistetusti meillä kaikilla on. Voimme sanoa käyneemme inspiraation lähteellä, tai että kuljimme kotiin, kaikkeuden, kosmoksen kotipesään… vertauskuvia on monia.

Aina ei huomata ajatella, että ennen kuin meillä on kodit ja autot, vaatteet ja rakennettu maailma ympärillämme, jonkun on täytynyt tämä kaikki miettiä, suunnitella, tehdä tarkat työpiirustukset, laitteet ja koneet työn tekemiseen, ja vasta sitten monien ammattilaisten osaamisen ja ahkeruuden jälkeen todellisuus alkaa näyttää nykyajalta. Kunnes taas on tarve uudistua.

Minun lapsuudessani isät osasivat tehdä rintamamiestalojaan aika lailla siitä vaan. Tarvittiin klupiaski, tupakkalaatikon takakansi, ja timpurin kynä. Ja siitä vaan tekemään, jälleenrakentajien lujalla uskolla lähdettiin mitään pelkäämättä rakentamaan kotia omalle perheelle.

Olkaamme kiitollisia isiemme työlle.


Ps. koska tuo mustavalkoinen valokuvani tuossa alussa on niin mahdottoman tumma, kävin kuvaamassa kohteen vielä päiväsaikaan.


Valokuvat ja teksti: Aimo Nyberg