Kuvat: Ansku, Jorma Mikola ja Museovirasto
Kuka oikein oli tämä naistaitelija, joka maalasi lähes 70 alttaritaulua ja piirsi kuvat Suomen ensimmäiseen sarjakuvajulkaisuun Turmiolan Tommiin (1858)? Kuka oli tämä tuottelias vaasalainen naistaiteilija?
Alexandra Frosterus-Såltin syntyi Inkoossa 6.12.1837. Benjamin-isä työskenteli kirkkohistorian professorina mutta Alexandran ollessa yksivuotias perhe muutti Haga-pappilaan. Isä oli Mustasaaren seurakunnan (Mustasaaren kunta ja Vaasan kaupunki) kirkkoherra. Alexandra sai kasvaa kulttuuriperheessä, joka herätti Alexandran kiinnostuksen kuvataiteisiin jo nuorena. Vaasassa ei ollut koulua tytöille, joten Alexandra kävi kotikoulua. Oppiaineet olivat lukeminen, kirjoitus, laskento, piirustus, pianonsoitto, laulu, ruoanlaitto ja leivonta sekä vaateompelu ja kirjonta.
Mustasaaren kirkkoherra Benjamin Frosterus oli todella edistyksellinen. Hän kannusti tytärtään ja lähetti Alexandra 14-vuotiaana Turun piirustuskoulun. Koulu oli yksi Euroopan ensimmäisistä taidekouluista, joka otti tyttöjä ja naisia oppilaiksi. Alexandra opiskeli Turussa Robert Wilhelm Ekmanin yksityis-oppilaana 1852-1857. Myöhemmin hän sai mahdollisuuden opiskella Düsseldorfissa ja Pariisissa. Alexandrasta tuli ensimmäinen suomalaisnainen, joka opiskeli kuvataidetta Pariisissa. Näinä vuosina hän teki uskomattomia upeita maalauksia mm. Nuori neiti, Veneretki hautausmaalle, Pieniä suruja, Luutapoika, Äiti nukkuvan lapsensa kanssa, Savoyard-poika ja Mathilda Bonnevien muotokuvia.
Alexandra avioitui 1866 vaasalaisen lääkärin Fredrik Vikror Såltinin kanssa ja muutti takaisin Vaasaan. Viktor Såltin teki paljon töitä ja Alexandran vastuulle jäivät kotityöt ja lastenhoito. Maalaaminen sai jäädä, kun lapsia syntyi lyhyessä ajassa neljä. Aviopuoliso kuoli äkillisesti 1873 sydänkohtaukseen. Gerda-tytär kuoli 1877. Alexandra muutti kolmen lapsensa kanssa Turkuun ja aloitti sekä taidekoulun että Heurlinin tyttökoulun opettajana. Alttaritaulujen maalaaminen antoi Alexandralle taloudellisen riippumattomuuden. Hän kykeni elättämään itsensä ja lapsensa.
Vaasaan Alexandra muutti 1900. Hän eli Kirkkopuistikolla ja katsoi kotinsa ikkunasta näkymää Onkilahdelle ja pohjoiselle kaupunginselälle. Kesät hän vietti usein poikansa luona Inkoossa tai hän kävi ystäviensä luona Helsingissä, Porvoossa ja Turussa. Vaasassa hän kaipasi ihmisiä, jotka olisivat olleet kiinnostuneita taiteesta. Hän oli yksinäinen, menetykset olivat myös jättäneet jälkensä. Alexandra kuoli 1916 Vaasassa. Hänet haudattiin Vaasan vanhalle hautausmaalle.
Alexandran alttaritaulut Vaasassa ja Mustasaaressa
Mustasaaren kirkon alttarilla oleva maalaus vuodelta 1863 on luonteeltaan predellakuva eli vaakasuora maalaus, joka on sijoitettu isomman, ruotsalaisen Johan Gustaf Sandbergin Jeesus Getsemanessa alttaritaulun alle. Maalaus Ristiltä otto ei kuulu Alexandra Frosterus-Såltinin varsinaiseen vuosikymmeniä jatkuneeseen alttaritaulutuotantoon. Alttaritauluja Alexandra alkoi maalata 1877. Ensimmäinen alttaritaulu on Seinäjoella Törnävän kirkossa. Anne Puumala toteaa Ilkka-Pohjalaisessa:”Teos merkitsi käännekohtaa, ei ainoastaan tekijälleen, vaan suomalaiselle kirkkotaiteelle.”
Vuodelta 1912 ovat Palosaaren kirkon alttaritaulu Jeesus Martan ja Marian luona ja Björkön kirkon alttaritaulu Jeesus rannalla. Näitä aiheita Frosterus-Såltin käytti vain kerran. Poikkeuksellisen suuressa tuotannossaan Frosterus-Såltin maalaa kaikkiaan 19 eri aihetta, joista mieluisimmat hän löytää heti ensimmäisten vuosien aikana. Viittä aihetta hän käytti usein: Kristuksen kirkastuminen, Tulkaa minun tyköni, Jeesus otetaan taivaaseen, Jeesus ilmestyy Magdalan Marialle ja Getsemane.
Jeesus otetaan taivaaseen -alttaritaulun Frosterus-Såltinin lahjoitti Vaasan metodistikirkkoon 1908. Vuoden 1918 taistelujen aikana kirkossa ammuttiin ja taulussa on edelleen kiväärinluodin aiheuttama reikä. Metodistikirkko oli Alexandran "kotikirkko".
Alexandra Frosterus-Såltin on epäilemättä Suomen katsotuin taiteilija mutta kovin vähälle huomiolle hän on jäänyt. Vaasassa ei ole muistomerkkiä eikä taiteilijalle nimettyä katua. Onneksi hänestä on kirjoitettu kaksi kirjaa. Syksyllä 2022 ilmestyi Peter Kankkosen Då jag målar saknar jag intet (suom. Kun maalaan, en kaipaa mitään) ja 2023 Hans Björknäsin Alexandra Frosterus-Såltin och hennes tavlor.
Jorma Mikolan väitöskirjassa Alttarilta alttarille : Alttaritaulumaalaus Suomessa autonomia-ajan loppupuolella kerrotaan lyhyesti tekstistä, joka on kirjoitettu 1892. Elämäkertamaisen tekstin on kirjoittanut G.C. (nainen?). Kirjoittaja esittelee Alexandra Frosterus-Såltinin ansioituneena alttaritaulumaalarina, jonka työ olisi syytä huomata, ja jonka työlle olisi syytä antaa sen ansaitsema arvostus. G.C. kirjoittaa, että hän käyttää taiteessaan kieltä, jota laajat ihmisjoukot ymmärtävät. G.C:n selitys Frosterus-Såltin suosiolle alttaritaulumaalarina oli, että hän maalasi kuvia, joita suuri yleisö ymmärsi. Hän ”puhui” riittävän yksikertaisesti ja selkeästi. Maalauksillaan hän ilmaisi kristinuskon tapahtumia tavalla, jonka katselijat tajusivat.
