Kirjankansi. Skannaus AN
Tämä kirja tuli luettua. Oli sopivan ohut – parissa illassa luettavaksi. Ihan kevyttä lukemista kirja ei kuitenkaan ollut.
Meillä on kirjahyllyssämme lähes täydellinen, muutamaa kirjaa vaille koko Antti Tuurin kirjojen kokoelma. Itse kerättynä ja perinnöksi saatuna.
Kun otin kirjan käteeni viime viikolla kesän toistaiseksi kuumimpana päivänä, tajusin etten ole tätä teosta koskaan aikaisemmin lukenut. Niinpä, - kaikilla meillä, joilla on asunnoissamme vielä kirjahyllyjä, säilytämme niissä toden totta lukemattomia kirjoja.
Tämä teos on Antti Tuurin varhaistuotantoa. Kirja on vuodelta 1981. Vuonna 1944 Kauhavalla syntynyt kirjailija kertoo tässä kirjassa hienosti omista lapsuuden ajan vuosistaan, kesienvietoista Lappajärvellä. Ja siinä ohessa koko tarinan Lappajärven vuonna 1939 alkaneesta hankkeesta säännöstellä tätä Etelä-Pohjanmaan suurinta järveä ja vesistöä. Noihin aikoihin järveä pidettiin vielä tulivuorikraatterin aikaansaamana. Nyt tiedetään enemmän, järven on maastoon synnyttänyt meteoriitti.
Mutta aiheeseen. Vesien säännöstelyyn on ollut tarve etenkin vesivoimalla sähköä tuottavien voimalaitosten puuhamiehillä, ja myös järveltä lisää maata saavien maanomistajien keskuudessa. Myös valtion intressit olivat samansuuntaiset ja virkamiehet olivat kovinkin innokkaita säännöstelyratkaisuja ajaessaan.
Tuuri kuvaa kirjassaan yksityiskohtaisen tarkasti hankkeiden etenemistä monin pöytäkirjaottein ja aikalaisten ajatuksista kertomalla. Kirja huipentuu vuoteen 1979, kun asukkaiden ”mitta tuli täyteen” ja puhkesi oikeaksi kapinaksikin poliisin kuulustelukirjoihin kirjattu tapahtumasarja, jossa Vapun jälkeen satoja ihmisiä osallistui padon tekemiseen Lappajärven laskujokeen Niskalle. Tässä rakentamisessa olivat mukana lähes kaikki seudun asukkaat. Heidän tavoite oli saada viimeinkin sulku Lappajärven vedenpinnan laskulle. Jokeen kipatut kivet, kilometrien traktorijonojen tuomat lastit, nostivat veden korkeuden toivotulle korkeudelle. Virkavallan toimesta, tai oikeammin urakan ottaneen laihialaisen urakoitsijan toimesta tämä laiton pato purettiin ja joenpohja tasattiin ainakin lähes entiselleen.
Tämä Antti Tuurin kirjoittama kirja neljän vuosikymmenen takaa on hieno kuvaus siitä, miten Suomessa on koko itsenäisyytemme ajan muutettu luonnontilaisia vesistöjä energiateollisuuden tarpeita vastaaviksi. Kirjasta saa myös hyvän käsityksen siitä, millaisia menetelmiä on käytetty ja mitä vaikutuksia tällä toiminnalla on ollut paikallisiin asukkaisiin ja mm. kalakantoihin.
Kirjaa voi suositella edelleenkin luettavaksi. Sen ajankohtaisuus ei ole hävinnyt minnekään. Oikeastaan päinvastoin. Tuurin kaltaisia selkeäsanaisia ja ajatuksissaan johdonmukaisia ajattelijoita ja toimijoita tarvitaan myös tänään, ja tulevinakin vuosina edessämme olevien ympäristömuutosten aikoina.
Aimo Nyberg
eläkkeellä oleva kuvisope
asukasyhdistysaktiivi Vaasan kantakaupunki
aimonyberg{at)gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti