Hulevesiratkaisut rakennetussa ympäristössä – alueellinen seminaari järjestetään huomenna torstaina Vaasan ammattikorkeakoulussa. Tilaisuuteen piti ilmoittautua etukäteen, onneksi mahduin mukaan! Paikalle on tulossa suuri määrä erialojen ammattilaisia, virkamiehiä ja kuntien edustajia pohtimaan itse hulevesi-ilmiötä ja mm. lainsäädännön kunnille asettamia vaatimuksia, nyt ja tulevaisuudessa.
Seminaarissa pyrin perehtymään asiaan niin sanotusti asukasnäkökulmasta. Kuntalaiset, asukkaat, veronmaksajat ovat hulevesirakentamisen maksumiehiä, ja tietyssä mielessä myös asiakkaita, joiden parasta kohtelua suunnittelijoiden tulee yrittää tavoitella. Asukaat ovat asianosallisia mitä suurimmassa määrin. Asioiden ollessa hyvin, koko asiaa ei yleensä edes mietitä, mutta ongelmien ilmestyessä vahingoista kärsivät nimenomaan yksittäiset ihmiset, perheet, tai jopa laajemmin jonkun alueen asukkaat ja yritykset, ja tietysti kunnantalouskin (eli me kaikki)
Sana HULE saattaa olla monille outo, tai se kaipaa ainakin lisäselvennystä. Tässä yksi hyvä hulevesi määritelmä, jonka löysin asiaa käsitteleviä opinnäytetöitä selatessa.
” Hulevesi on sade- ja sulamisvettä, joka ei pääse imeytymään luonnollisella tavalla maaperään kovista ja läpäisemättömistä pinnoista johtuen. Hulevesiin kuuluvat myös perustusten kuivatusvedet. Hulevettä muodostuu pääasiassa rakennetuilla kaupunkialueilla mm. rakennusten katoilta ja tieosuuksilta. Sen laatuun vaikuttavat heikentävästi ilmansaasteet sekä maasta huuhtoutuvat haitta-aineet, kuten öljy, typpi, fosfori ja raskasmetallit.
Hulevesitulvat aiheutuvat yleensä lyhytkestoisen paikallisen rankkasateen tai keväisin lumen sulamisen seurauksena. Hulevesitulvan erottaminen vesistön ja merenrannikon tulvimisesta ei aina ole helppoa ja yksiselitteistä. Varsinkin keväisin on mahdollista, että samanaikaisesti esiintyy sekä hulevesi- että vesistö- ja meren-rannikkotulvia. Kunnan vastuulle kuuluvat vain hulevesitulvat, muista tulvista vastaa ELY-keskus.
” Hulevesien hallinta on tähän asti perustunut pitkälti hulevesien nopeaan keräämiseen ja johtamiseen pois alueelta, jossa ne ovat syntyneet. Ilmastonmuutoksen ja kaupungistumisen aiheuttamien haasteiden vuoksi hulevesien perinteisen käsittelyn rinnalle on tullut tarvetta kehittää myös muita ratkaisuja.
Luonnonmukaisen hulevesien käsittelyn ideana on käsitellä hulevedet niiden syntyalueella luonnon omien prosessien, kuten imeyttämisen, avulla. Luonnonmukaiseen hulevesien käsittelyyn kuuluu oleellisesti erilaisten vettä läpäisevien päällysteiden, kosteikkojen, painanteiden ja lammikoiden käyttäminen hulevesien hallinnassa. Luonnonmukaisella huleveden käsittelyllä voidaan säilyttää ja rikastaa maiseman vesisuhteita sekä parantaa veden laatua koko valuma-alueella.”
Seminaarin päätteeksi myös minulta on pyydetty kommenttipuheenvuoroa, lähinnä siis asukasnäkökulman kannalta.
Asiantuntijakommentoijat ovat:
Ole Wik, pelastuspäällikkö, Pohjanmaan pelastuslaitos
Jan-Ole Bäck, stadsträdgårdsmästare, Jakobstads stad
Pertti Reinikainen, toimitusjohtaja, Vaasan Vesi
Aimo Nyberg, puheenjohtaja, Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys
Jyri Mursula, suunnitteluinsinööri, Vaasan kaupunki
Martti Norja, asemakaava-arkkitehti, Seinäjoen kaupunki
Mielestäni on selvää, maailma ei voi pysyä entisellään, ei tämän hulevesi asiankaan suhteen. Jatkaminen ”vanhaan malliin” eli ei sitä ennenkään ole tarvinnut hulevesille mitään tehdä, ei ole enää järkevä asenne, eikä mahdollinen toimintamalli.
Näin siksi, että
• Luonto ympärillämme, myös kaupungeissa on näyttämässä enenevässä määrin merkkejä siirtymisestä monenlaisiin ääri-ilmiöihin, joista on vakavia seuraamuksia. Ennalta varautuminen on välttämätöntä, mahdollisten isompien tai pienempien katastrofien vahinkojen minimoimiseksi.
• Lainsäädäntö EU:ssa ja Suomessa on jo nyt merkittävästi täsmentynyt mm. vesihuollon, ympäristönsuojelun, pelastustoimen jne. osalta verrattuna tilanteeseen ennen vuotta 2000. Viranomaisvastuut ovat kasvaneet, ja pakottavat osaltaan myös ennakoiviin toimiin.
• Kaupunkien asukkaat ovat tänä päivänä vaativimpia, mutta myös valmiimpia kohtaamaan nykytilanne, ja ottamaan osaa vastuulliseen ratkaisujen etsimiseen ja löytämiseen, ts. yhteistyöhön viranomaisten kanssa, mielellään jo suunnittelun alusta asti, eli tuomaan esiin omia paikalliseen kokemukseen nojaavaa mutu-kokemuksia ja myös faktoja, ja sen jälkeen olemaan mukana valitsemassa sellaisia vaihtoehtoja, jotka oikeasti ovat taloudelliselta ja muiltakin mitoituksiltaan järkeviä ja kestäviä ratkaisuja.
Vaasassa on kaupunkisuunnittelussa ollut nähtävissä jo muutaman viime vuoden ajan uusia positiivisia tuulia, eli täällä on otettu käyttöön toimintatapoja ja uusia välineitä mahdollistamaan entistä parempi vuorovaikutus päättäjien ja kaupunkisuunnittelun sekä vaasalaisten asukkaiden välillä. Tämän "trendin voi toivoa tarttuvan” voimallisesti myös tämän hulevesiteeman vaatimiin konkreettisiin toimiin eri toimialojen ja osapuolien keskuudessa.
Tarkoitan mm. näitä: Mansikkasaaren ja Palosaaren Sundin alueen vuosikymmeniä kestänyt pattitilanne on nyt kääntymässä monien tahojen yhteisesti toivomaan suuntaan, kun alueen ideakilpailu onnistuttiin järjestämään niin, että pohjatiedoksi saatiin hyvin monipuolinen kooste mielipiteitä ja ideoita erilasista kuulemistilaisuuksista, ja kaiken lisäksi vielä jopa netin kautta PehmoGis- menetelmällä. Miten asiat lopulta menevät, se on tietenkin lopulta poliitisten päättäjien toimista kiinni.
Kaupunki ja kaupunkisuunnittelu ansaitsevat kiitokset myös samalla tavalla käynnistyneistä Vaasan saariston suunnittelusta, ja nyt viimeisimpänä myös Vaasan keskustastrategian ideaseminaareista, nettikommentointimahdollisuuksista, ja vaihtoehtomallien esiintuomisesta kaikkien nähtäville.
Tämä on nähdäkseni sitä toimintakulttuuria, jota kannattaa tehdä ilolla ja innolla, eikä vain siksi, että lainsäädäntö menee koko ajan eteenpäin juuri tähän suuntaan. Jos ja kun tähän Vaasassa yhdessä sitoudutaan, niin uskon, että myönteiset saavutukset alkavat näkyä ja kuulua kauemmaksikin.
Huomisesta hulevesiseminaarista odotan paljon. Tilaisuudessa pitäydytään luultavimmin toisaalta yleisellä tasolla, mutta myös teknisellä ammatillisella tasolla. Yksityiskohtia, oikeita olemassa olevia kohteita voitaneen silti ottaa esille. Täältä Vaasasta niitä on helppo nostaa esille, sekä ongelmia, että onnistuneita ratkaisuja. Muistettakoon vaan vaikka Vital Vaasa projekti jo vuosikymmenen takaa. Sen siivittämänä on tapahtunut paljon, joskin tekemätöntä työtä varmasti vielä löytyy ihan loputtomiin.
Ajankohtaisia, ihan tämän päivän ongelmiakin Vaasassa on. En tiedä, olenko ainut jota ihmetyttää ja vähän harmittaakin se, etteivät hulevesimerkinnät kaavoissa ja kartoissa ole vieläkään selkeitä. Käsitteissä ja määräyksissä on myös tottakai itse kullakin opittavaa.
Vaasassa meillä on tälläkin hetkellä rakennustyömaita, jossa naapuritonttien kesken ei ole selvyyttä, mille korkeudelle piha-alueet on sallittu rakentaa eli nostaa maanpintaa täytemaalla. Pohjavesien tasosta ei aina saada tietoa, eikä hulevesien virtauksia haluta rakennusvalvonnassa määrätä, vaan vastuu pyritään siirtämään suunnittelijoille, ja piirustuksissa oleville merkinnöille / olemattomille merkinnöille. Kiistat ovat mielestäni harmillinen todiste vielä järjestelmässä olevista puutteista.
Vaasa on merenrantakaupunki, jolla on vuosisatainen kokemus maankohoamisen vaikutuksista kaupunkikuvaan. Maan ja veden rajapintaa osataan täällä käsitellä ja hoitaa. Meillä voisi tällaisissa asioissa olla hyvinkin tärkeä rooli, jopa mahdollisuus toimi suunnannäyttäjä siinä, miten ihmiset ottavat vastuuta omasta lähiympäristöstään, ja toimivat laajassa yhteistyössä vaativienkin haasteiden edessä, niin omilla omistamillaan tonteillaan, kuin myös laajemminkin asuinalueensa kokonaisratkaisuja laadittaessa.
Vaikka tulevaisuus olisikin entistä kovempaa, tai oikeammin juuri siksi, on meidän nyt uskottava toisiimme ja itseemme. Päättäjiltä, poliitikoilta on löydyttävä näkemystä, ja kykyä ymmärtää, johtaa kokonaisuuksia. Hyvät päättäjät ovat kullanarvoisia! Onneksi halukkaita päättäjiksi edelleenkin löytyy! Virkamiesten ja suunnittelijoiden asiantuntijarooli korostuu, heidän tietotaito, ammattiylpeyskin on tarpeen, kun mahdottomatkin ongelmat ja kehityshankkeet on osattava ratkoa niin, että ympäröivä maailmamme muuttuu askel askeleelta aina vaan paremmaksi ja toivottavasti myös kauniimmaksi.
Tavallisten ihmisten, joita päättäjät ja virkamiehetkin tietenkin ovat, on mielestäni pystyttävä tuntemaan itsensä ja yhteisönsä kuuluvaksi johonkin suurempaan, ja koettava olevansa mukana prosesseiissa, joissa on mahdollista olla tasavertaisena mukana vaikuttamassa kaikkien yhteisen hyvän puolesta. Näin toimintamme on järkevää, ja tulevaisuutta ennkoivaa, ja myös kestävää pidemmälläkin aikavälillä. Tällaiseen tulevaisuuteen minä haluan uskoa!
Aimo Nyberg, puheenjohtaja, VKA ry
Kuvat AN. Vaasassa sataa 1.7.2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti