Yleissivistävää kesälukemista historiasta ja urheilun historiasta kiinnostuneille
ILKKA VIRTANEN
Peruuntuneiden Helsingin 1940 kesäolympialaisten tilalle kahdet merkittävät ”varjokisat”
Suomen järjestettäväksi myönnettyjen, lopulta peruuntuneiden vuoden 1940 kesäolympialaisten haku- ja myöntöprosessi oli varsin monivaiheinen. Kisoja haki alun perin Helsingin lisäksi 10 muuta kaupunkia. Ennakkosuosikkeina pidettiin Roomaa ja Tokiota. Vain pari viikkoa ennen KOK:n Oslon päätöskokousta keväällä 1936 Italia luopui kisojen hausta Tokion hyväksi ja siirsi oman hakemuksensa vuoden 1944 kisoihin. KOK:ssa tällaista ratkaisua ei katsottu hyvällä. Vuoden 1940 kesäkisojen isäntäkaupungin valinta siirrettiin heinäkuulle 1936 Berliinin olympialaisten yhteyteen. Ehdokkaiksi tässä vaiheessa jäivät vain Tokio ja Helsinki. Viime hetkillä kisaan ilmoittautui vielä myös alkuperäisenä hakijana ollut Lontoo.
Kisakaupungin valinta tapahtui Berliinin Adlon-hotellissa. Ennen äänestystä Lontoo ilmoitti yllättäen vetäytyvänsä kisasta, jäljellä jäivät Helsinki ja Tokio. Äänestys tapahtui kaksiosaisena – paikan päällä annetut ja kokouksesta poissaolevien lähettämät postiäänet. Berliinin olympiakisoihin kokoontuneet äänestivät Helsingin hyväksi 27–20, mutta kaikki postitse toimitetut äänet menivät Tokiolle eli lopullinen tulos oli 36–27 Tokion hyväksi.
Tokion edellytyksiä järjestää kisat epäiltiin Japanin jouduttua sotaan Kiinan kanssa 1937. Järjestäjät kuitenkin vakuuttivat selviytyvänsä tehtävästä. Heinäkuussa 1938 järjestäjät joutuivat ilmoittamaan luopuvansa kisoista. Syynä oli kansainvälisen painostuksen lisäksi myös Japanin armeijan vastustus, sillä se piti kisojen myötä maahan tulevia ulkomaisia vaikutteita haitallisina japanilaiselle kulttuurille. Neljä päivää Japanin luopumisen jälkeen KOK myönsi kisat Helsingille.
Peruuntuneiden kisojen juliste (Ilmari Sysimetsä 1938). Julistetta käytettiin myöhemmin
Kesäolympiakisojen ajankohdaksi Helsingissä sovittiin 20. heinäkuuta – 4. elokuuta 1940. Järjestelytoimikunnan perustava kokous pidettiin 18. elokuuta 1938, jolloin sen puheenjohtajaksi valittiin pankinjohtaja, SVUL:n puheenjohtaja J. W. Rangell. Kisoihin kutsuttiin 64 kansakuntaa, joista 48 ilmoittautui 10. lokakuuta 1939 mennessä. Pääsylippuja sai tilata Suomessa syksystä 1938 helmikuuhun 1939, jona aikana kotimaisia lippuvarauksia tuli noin 200 000. Olympiastadion oli kisoja varten jo valmiina, mutta muiden suorituspaikkojen ja kisakylän rakentaminen aloitettiin kiireellisesti.
Vaikeudet kuitenkin jatkuivat. Syttyi toinen maailmansota ja Suomi joutui talvisotaan Venäjää vastaan. Kisojen järjestämisestä luovuttiin maaliskuussa 1940. Syynä oli talvisodan johdosta heikentynyt taloustilanne sekä sodan aiheuttama katkos kisojen valmisteluissa. Virallisesti kisat peruutettiin Suomen Olympiakomitean kokouksessa huhtikuussa 1940, jolloin sota Euroopassa oli laajentunut Saksan hyökkäyksillä Tanskaan ja Norjaan.
Olympiakisojen tilalle Kaatuneiden urheilijoiden muistokilpailut
Kaatuneiden urheilijoiden
muistokilpailut olivat talvisodassa kuolleiden suomalaisurheilijoiden muistoksi
Helsingissä 20.–22. heinäkuuta 1940 järjestetyt urheilukilpailut. Niiden
avajaiset olivat Olympiastadionilla samana päivänä, jolloin oli ollut tarkoitus
pitää sittemmin peruuntuneiden Helsingin kesäolympialaisten avajaiset. Kisojen
lajeihin kuuluivat yleisurheilu, pyöräily, paini, nyrkkeily, uinti ja
voimistelu, lisäksi pelattiin kaksi jalkapallo-ottelua.
Muistokilpailujen avajaisjuhlaan
osalistuivat marsalkka Mannerheim, Tasavallan presidentti Kallio ja SVUL:n
puheenjohtaja Rangell. Mannerheimin takana eduskunnan puhemies Hakkila.
Kaatuneiden muistokilpailujen avajaiset – ”Suomen kansalliset olympialaiset” – järjestettiin Olympiastadionilla yli 30 000 katsojan läsnä ollessa. Kisojen virallisena avaajana toimi tasavallan presidentti Kyösti Kallio ja hänen lisäkseen seremonioissa kuultiin muun muassa näyttelijä Eino Kaipaisen lausuma Yrjö Jylhän runo Vaienneet voittajat. Kisojen tuotto käytettiin sotainvalidien ja kaatuneiden omaisten hyväksi.
Kolmen maan maaottelu pienoisolympialaisina
Miesten Suomi–Ruotsi-maaottelu syyskuussa 1940 käytiin ensimmäisen kerran kolmoismaaotteluna, kun kisoihin osallistui myös Saksa. Ottelu käytiin Helsingin Olympiastadionilla ja sen voitti Ruotsi, toiseksi tuli Saksa ja kolmanneksi Suomi. Tapahtuma nähtiin merkkinä ajan muuttumisena eli Saksan lähentymisenä Suomen suuntaan. Tämä maaottelu aloitti aktiivisen urheilusuhteen Suomen ja Saksan välillä. Kolmoismaaottelua kutsuttiin aikanaan ”pienoisolympialaisiksi”.
Maaottelussa oli arvovaltaiset edustajat osanottajamaista. Saksasta saapui valtakunnan urheilujohtaja Hans von Tschammer und Osten ja tohtorit Karl Ritter von Ferdinand Halt ja Carl Diem. Ruotsista saapuivat johdon edustajina mm. Ruotsin perintöprinssi Kustaa Aadolf ja kreivi Folke Bernadotte. Maksaneita katsojia maaottelussa oli toisena kilpailupäivänä sunnuntaina ennätysmäärä 50 076. Ennätys rikottiin vasta Helsingin vuoden 1952 olympiakisojen yhteydessä.
Maaottelun kutsuvieraina mm. SUL:n puheenjohtaja Urho Kekkonen, sotamarsalkka Mannerheim, Ruotsin perintöprinssi Kustaa Aadolf, pääministeri Risto Ryti ja Saksan urheilujohtaja Hans von Tschammer und Osten
Teksti ja kuvalainaukset: IV
