Musiikkitalo Waasaan – ehdotus vuodelta 1910

 

Katajiston Vesalta sain sähköpostiini tällaisen lehtileikkeen, eli digitoiduista arkistoista löytyneen melkoisen ”aarteen”.

Kirjoitin tekstin helpommin luettavaan muotoon, siis fontilla, jota nykyään käytämme ja pystymme lukemaan. Lehtileike on alun perin painettu lehteen, jonka nimi oli silloin Pohjanmaa.

 

1910–05–03 – POHJANMAA – Musiikkitalo Waasaan

Musiikkitalo Waasaan

Jos mikään, niin on laulu ja soitto Suomen kansan vanhoja kansallisominaisuuksia. Voisipa melkein sanoa, että laulun ja soiton harrastus on ollut toinen puoli Suomen kansan kansallisluonnetta. Yhtä paljon kuin tiedon valtaan luottivat muinaiset esi-isämme laulun mahtiin, eikä laulun ja soiton valtava vaikutus suinkaan ole kadottanut merkitystään suopeimpienkaan sukupolvien keskuudessa. Päinvastoin voidaan sanoa, että nykyisen sukupolven aikana on laulu ja soitto nousemassa uuteen kukoistukseen: sitähän todistaa viime vuosikymmeninä syntyneet lukemattomat laulu- ja soittokunnat ympäri maata, kuin myöskin se kansanlaulujen runsaus, jota keräilijät vasta tosin aivan viime aikoina ovat ruvenneet talteen ottamaan. Ulkomaiden laulu- ja soittoaarteita taas meille välittävät nuoret erikoiset taiteilijat, joiden ohella eli oikeammin kaiken laulullisen ja soitannallisen elämän huippuna esiintyvät orkesterit ja oopperat.

Etelä-Pohjanmaallakin on aina ollut kunnia olla tunnettu laulun ja soiton harrastuksestaan. Tämä harrastus on nähtävästi pulpunnut samasta lähteestä kuin eteläpohjalaisten tunnettu itsenäisyyden ja vapauden rakkaus. Kansanlaulujen alalla onkin Etelä-Pohjanmaa ollut keräilijäin luvattu maa, minkä ohella niin soitto- (viulu) kuin laulukappalten kokoilijoita on aina viehättänyt ja innostanut se voima ja pontevuus, mikä eteläpohjalaisten sävelmistä uhkuaa.

Vaasan kaupunki, joka on tämän laajan maakunnan liike- ja sivistyselämän keskus, on niin ikään koettanut pysytellä asemansa ja velvollisuuksiensa tasalla. Jo parikymmentä vuotta on täällä toiminut orkesteri ja muita soitto- ja laulukuntia on täällä kaiken aikaa ollut toimessa useampikin. Jo kuusitoista vuotta takaperin sai Vaasa kunnian pitää koko maata käsittävän soitto- ja laulujuhlan, jonka jälkeen Vaasa on tullut sekä koti- että ulkomaalaisten etevimpien laulu- ja soittotaiteilijoiden puolelta hyvin huomatuksi käyntipaikaksi. Ja nyt vihdoin viime talvena oli meillä ilo ja onni nähdä kokonainen ooppera täällä esitettävän. Tämä oli maakunta oloissamme harvinaisuus, joka samalla oli todistus mitä monipuolisimmasta musikaalisesta kypsyneisyydestä paikkakunnalla.

Mutta – juuri tämän oopperaesityksen aikana varsinkin heräsi väkisinkin kysymys: onko meillä tämänkaltaisille esiintyjille tarkoitustaan vastaavaa huoneistoa, huoneistoa, jossa sävelmällinen taide pääsee täysiin oikeuksiinsa. Sillä kertaa ainakin täytyi kysymykseen vastata ehdottomasti kieltävästi. Täytyi myöntää, että Palokunnan talo, jossa tämä taiteellinen kalleus esitettiin, jossa esiintyivät maamme kuuluisimmat solistit, hieno orkesteri ja erinomaisesti harjoitettu kuoro, että tämä huone korkeaan tehtäväänsä nähden enemmän muistutti luhtataloa kuin oopperasalia.

Mutta onhan meillä kaupungintalon juhlasali, vastattaneen. On, mutta jokainen tietää, että ainakaan oopperaesityksille ei sekään sovellu. Ja mitä senkin muuten kylläkin suureen kokoon tulee, niin jos musikaalinen elämä paikkakunnallamme suuremman vauhdin saa, jota muutamista merkeistä päättäen on syytä edellyttää, on epäiltävä, tokko sentään tilat tulevat riittämään edes tavallisiin orkesteriesityksiin. Että kaupungintalon juhlasali on riittämätön yleisempiin kansankokouksiin, se on jo monesti nähty. Ja niin hyvin ja tarkoituksenmukaisesti kuin kaupungintalon juhlasali on rakennettu, niin ei silti voitane väittää sitäkään rakennetun varsinaisesti musiikkihuoneeksi, jossa äänen suhteet ja kaikuvaisuus (akustiikka) olisi nykyajan vaatimusten mukaisesti huomioon otettu.

Kun vielä otetaan huomioon, että täällä on jo pitkät ajat kaivattu kaikille yhdistyksille yhteistä kokoushuonetta, sekä myöskin varsinaista teatteritaloa, johon siihenkään tarkoitukseen ei nykyinen Palokunnantalo lähimainkaan tyydyttävästi kelpaa, niin lienee riittävästi aihetta nostaa täälläkin päiväjärjestykseen kysymys varsinaisen musiikkitalon rakentamisesta, jota samalla voitaisiin käyttää sekä teatteri- että yleisenä kokoustalona. Tämän laatuista taloa lienee jo paitsi pääkaupungissa, muissakin suurimmissa maaseutukaupungeissa; mm. on Tampereen teatteritalon piirustukset aivan äskettäin hyväksytty.

Kestää luonnollisesti kauan, ennen kuin tällainen aate täällä voidaan toteuttaa. Mutta mielestämme ei ole liian aikaista herättää kysymys sellaisen sivistystarpeen tyydyttämisestä, jota kansa oman vaiston luonnolliselta pohjalta kerran on nouseva vaatimaan oikeutensa. Ja monen käytännölliset seikatkin puhuvat kysymyksen aikaisen herättämisen puolesta: mm. silmälläpitämään sopivia tonttipaikkoja niin kauan kuin niitä on kaupungin hallussa tai yksityisiltä mukavasti saatavissa. Hyvä on tämä kysymys herätettynä myöskin sen vuoksi, että sitä on ajoissa saavat sellaiset yhdistykset, jotka mahdollisesti aikovat ruveta rakentamaan itselleen omaa taloa, mutta jotka tästä tiedon saatuaan ehkä ovat valmiita yhtymään tähän yhteistaloon.

Että tietoisuus tällaisen laulupuun ja soittosuojakon valmistumisesta jo edeltäpäin mitä elähyttävimmin vaikuttaisi itse musiikin harjoittajiin ja harrastajiin paikkakunnalla, on itsestään selvää. Minkälaisen mullistuksen tällainen laulamo ynnä lausunto, puhe ja soittamo, josta laulu ja soitto kuuluisi kokonaan toisenlaiselta, kuin mitä tähän asti on totuttu näkemään ja kuulemaan, valmistuttuaan tulisi yhteiskuntamme sivistys- ja seuraelämässä aikaansaamaan, on turha lähteä edeltäpäin kuvailemaan. Että se tulisi paikkakuntalaisille kaikessa ja ainaiseksi oleskelupaikaksi vapaa-aikoina ja myöskin maalaisympäristöllemme vakinaisesti kilpakentäksi, lankee asian luonnosta.

Varsinaisen musiikkitalon rakentaminen kysyy luonnollisesti paljon varoja. Mutta kun kysymys koskee suuren sivistyskeskuksen ja vahvan ja edistyshaluisen maakunnan kallista tarvetta, ei laitoksen kalleuskaan saa olla esteenä asian toteuttamiselle. Juuri tämän laitoksen tarpeellisuuden ja kaukokantoisuuden tulee kannustaa uhrauksiin ja ponnistuksiin niin yksityisiä kuin yhteiskuntaa ja valtiota.

Jos sävelmaailman piiristä löydämme yhtymäkohdan rikkirevitylle kansallemme, niin luulemme, että yhtyminen on silloin lähtenyt oikeasta päästä, tapahtunut luonnollisella, puolueettomalla pohjalla. Ja että siitä voi lähteä voima, joka kykenee kansan koossa pitämään, siitä on todistuksena muinaisten esi-isiemme esimerkki, joiden varsinaisena, ettemme sanoisi ainoana keskinäisenä kiinnipitimenä, heimoja yhdistävänä siteenä oli laulun kaikkivalta ja soiton jumalainen voima. Silloin olisimme todellisuudella tulleet aikaan, jota runoilija tarkoitti, ennustaessaan, että laulumme oli kerran korkeamman kaiun saava. 

 

 

 

Kuva: Näyte yllä olevan tekstin alkuperäisestä loppuosasta.
Kenen nuo lopussa olevat nimikirjaimet ovat? Tämä olisi mielenkiintoista saada tietää.  

 

…

 

 

Kuvituskuviksi laitan vielä nämä

 

 

 

Kuvalainaus facebookissa julkaistuista kuvista: Sång- och Musikfesten i Vasa 1912

 

Vaasan historia, osa IV kertoo myös (sivulla 706) kesällä 1894 Vaasassa Hietalahdessa pidetystä Kansanvalistusseuran kahdeksannesta laulu- ja soittojuhlasta. Juhlien kunniavieraana oli Sakari Topelius ja esiintyjinä mm. Robert Kajanus, Armas Järnefelt ja Jean Sibelius, jotka johtivat juhlilla sävellystensä kantaesityksiä…

 

 ...

 

Musiikkitaloa Vaasaan on siis toivottu ja yritetty saada aikaiseksi jo pitkälti toistasataa vuotta!

Tältäkin vuosituhannelta asiasta on olemassa kaupungin päätös.

Wasa Station hankkeen kaatumisen jälkeen Musiikki- ja kongressitalon paikaksi on useissa lehtikirjoituksissa, yhdistysten kokouksissa ja eri tahojen toimesta ehdotettu Wärtsilältä vapautuneita teollisuustiloja, halleja ja jo olemassa olevaa ruokala/ravintolatiloja.

Toivotaan, että Musiikkitalo hanke etenee lopultakin – kenties jo tulevan vuoden aikana.

 

Aimo Nyberg
aimonyberg(at)gmail.com