Vaasan ammattikorkeakoulun lehtori, arkkitehti Vesa-Matti Honkanen on varmasti yksi parhaista asiantuntijoista kun puhutaan Merenkurkun maankohoamisesta ja esim. Vaasan Eteläisestä kaupunginlahdesta ja sen vaatimista tulevista hoitotoimenpiteistä.
Vesa-Matti Honkanen on ohjannut ja ohjaa opinnäytetöitä, joissa aiheina ovat olleet erilaiset selvitykset koskien mm. ruovikkorantojen hoitoa Eteläisellä kaupunginselällä.
Vaasan ruovikkorantojen hoito Eteläisellä kaupunginselällä. Joonas Aromaan opinnäytetyö
Opinnäytetyö, opas jossa annetaan käsitys siitä miten maisemarakenne tulee ottaa lähtökohdaksi maakäytön ohjauksessa ja suunnittelussa. Toni Lustilan opinnäytetyö
Vuosi sitten Vesa-Matti Honkanen piti esityksen Suomen luonnonsuojeluliiton koulutuspäivillä aiheesta
Maisemarakenne maankäytön lähtökohtana.sll.fi/uusimaa/maisemarakenneluennot
Aimo: Missä nyt mennään, kohoaako maa merestä täällä Vaasassa metrin sadassa vuodessa?
Vesa-Matti: Eteläisestä kaupunginlahdesta ja sen tulevaisuudesta on jo 1990-luvulla tehty selvitys, joka on erittäin ansiokas ja mallintaa koko ongelmatikan. Johtopäätös on, että maankohoaminen jatkuu, nykyään sen vaikutus lasketaan olevan muistaakseni noin 47...49 cm sataa vuotta kohti, koska tässä arvioissa on otettu huomioon ilmastonmuutoksen aiheuttama arvioitu merenpintojen maailmanlaajuinen kohoaminen (vesien lämpölaajenemisen ja jäätiköiden sulamisen seurauksena). Aiempaa arvoa on siis jokunen vuosi sitten laskettu aiemmasta noin vajaasta metristä tuohon arvoon.
Aimo: Sundominlahden pohjukka näyttää mataloituvan ihan silmissä. Näin väitän, sillä olen kuvannut aluetta parinkymmenen vuoden ajan, ja kuvat todistavat tapahtuneen tosiasian.
Vesa-Matti: Toinen suuri uhka ja maankohoamisen kanssa synerginen ja sitä prosessia nopeuttava seikka on Laihianjoen ja Tuovilanjoen vesien mukanaan tuoma kiintoaines (humus, savi ja muu maa-aines) sekä maanviljelystä veteen liukenevat ja edelleen kaupunginselälle kulkeutuvat lannoitteet. Edellinen vaikuttaa kaupunginselän pohjasedimentin kasvuun tai kiintoaineksen kerääntymiseen lahden pohjalle, jälkimmäinen edistää vesien voimakasta rehevöitymistä kaupunginlahdella. Yhteisvaikutuksesta näistä kolmesta (maankohoaminen, kiintoainekset ja lannoitteet) on suhteellisen nopea kaupunginlahden tilan huononeminen ja tuleva ruovikoitumisen edistyminen.
Luonto ei ole mikään ongelma. Ihminen voi varautua huomiseen, mutta huominen ei ole välttämättä varautunut ihmiseen.
Aimo: Mitä pitäisi tehdä? Mitä voidaan tehdä?
Vesa-Matti: Kaupunkihan on rakennettu reilut 150-vuotta sitten valinneen tilanteen mukaisesti silloin parhaalle mahdolliselle paikalle, kaupunginselän äärelle. Avoin vesialue lounaassa, parhaassa aurinkoisessa ilmansuunnassa, ja asunnot lämpimällä lounaisrinteellä (’aurinkopaneeliehto’) ja upea rantapuisto suojaamassa merituulilta. Tämä ratkaisu on turvannut upean miljöön meille asukkaille ja koko kaupungille merellisenä arvokkaana kulttuuriympäristönä. Jos kaupunginlahden em. prosessien annetaan vapaasti ilman mitään toimenpiteitä edistyä kuten tähän saakka, edessä on tilanne joka nyt vallitsee eteläisimmissä osissa kaupunginlahtea, Natura-luonnonsuojelualueella. Kahdesta lahteen laskevasta joesta jää jäljelle vain väylä (vrt. Vanhan Vaasan kanava) ja muu alue muuttuu ajan myötä kosteikoksi ja ruovikoksi. Pitää muistaa, että ruovikko rehevöityessään ei ole aivan ongelmaton, vaikka luonnon itsensä näkökulmasta kyse on mitä luonnollisemmasta ja tyypillisestä prosessista rannikolla; Glo-järvet ovat aina olleet osa prosessia maankohoamisen hitaasti edetessä ja 'vallatessa' maata aiemmasta merenpohjasta.
Luonnon vastustaminen on kallista ja suurta puuhaa. Ruovikoiden raivaaminen, jota eräät ovat esittäneet ratkaisuksi, kaatuu mahdottomuuteen että Vaasalla on noin 400 km rantaviivaa. Kuka maksaa säännöllisin väliajoin tehtävät raivaus- ja kunnostustyöt!? Samoin maankohoamisen vastustaminen on hankala. Se on tehtävissä ainoastaan siten, että tasainen merenpohja muokataan ruoppaamalla siihen syvänteitä ja kasaamalla ruopattu pohjasedimentti keinosaariksi. Eli tasainen pohja tehdään ' kumpuilevaksi' maisemaksi, jolloin saadaan edes osa vesialueesta säilymään. Toinen kysymys kokonaan on pohjan geologia. Savinen pohja ei ole ollenkaan paras mahdollinen tällaiselle läjitykselle. Periksi antava maa-aines merenpohjassa ennen pitkää johtaa maa-ainesten laskeutumiseen ja kun samaan aikaan eroosio huuhtelee kasattuja 'keinosaaria' takaisin mereen niin tuloksena on pahimmillaan pikku hiljaa entiselleen palaava prosessi. Tätä voidaan joillakin keinoilla estääkin, mutta ongelmatikka ei ole aivan yksinkertainen, saati halpa!
Aimo: Joitakin vuosia sitten keskustelin Suomen ympäristökeskuksen alan johtavan asiantuntijan maisema-arkkitehti Jukka Jormolan kanssa asiasta, ja hän sanoi tuntevansa aiheen ja arvostavansa vaasalaista osaamista näissä asioissa. Onko sinun mielestäsi meillä täällä Vaasassa riittävää tietotaitoa ja tahtoa hoitaa asia kaikin puolin kunnialla?
Vesa-Matti: Tuosta Eteläisen kaupunginselän problematiikasta Vaasan osalta, vastaa kaupunkisuunnittelun viheraluetiimi ja sen maisema-arkkitehtuuriosaaminen. Vaasassa on tehty jopa eurooppalaisittainkin merkittävää työtä kaupunkiympäristön tulevan kehityslinjan ohjaamisessa. Asiaa maisema-arkkitehtuurin tarjoamin keinoin lähestymällä on mahdollista ohjata maiseman tulevaa kehityslinjaa. Maisemarakenneteoria tarjoaa lähtökohdan ympäristönkäytön ohjaamiseen siten että luontoperusta ja sen prosessit ovat lähtökohtana maankäytön suunnittelussa. Ymmärretäänkö Vaasassa tulevaisuudessakin tämän osaamisen arvo. Vital Vaasa EU-projekti oli koko Euroopankin näkökulmasta innovatiivinen ja toteutettiin vuosina 1999...2002. Toimin projektissa Vaasan ammattikorkeakoulun edustajana. Vital Vaasa-projektin tehtävänä oli kaupunkiympäristön, Vaasan keskustan, luonnollisen vedenkierron elvyttäminen. Se oli erinomainen näyttö Vaasalaisesta monialaisesta yhteistyöstä ja huippuosaamisesta. Voisi sanoa, että emme ole ainoastaan energiaklusteri paikkakunta, vaan myös luontoklusteri. Itse asiassa sekä luontoperusta että energia ovat molemmat keskeisiä avaintekijöitä kestävän kehityksen edistämisessä. Tämä puolestaan vaatii jo koulutuksesta lähtien poikkitieteellistä, yhteistyössä tehtäviä toimivia kokonaisratkaisuja jossa lähtökohtana on luonto. Asiat voidaan nähdä oikein ainoastaan näkemällä ne kokonaisuutena! Vaasalla on erinomaiset lähtökohdat jatkaa näistä lähtökohdista eteenpäin ja kehittää imagoaan edelleen.
Aimo: Miten on, olisiko mielestäsi tarpeellista järjestää, esim. asukasyhdistyksemme toimesta tai yhteistyössä mahdollisesti muiden tahojen kanssa, jonkinlainen keskustelutilaisuus, informaatioilta tästä teemasta?
Vesa-Matti: Itse opetan tätä asiaa kurssilla Maisema ja maankäyttö, jossa perehdytään mm. tuohon kaupunginlahden problematiikkaan ja sen hoitoon. Vaasan ELY-keskuksen, alueen kuntien sekä Pohjanmaan liiton yhteistyöllä tätä asiaa on jo viety eteenpäin ansiokkaasti tuon Vaasan eteläisen kaupunginselän projektin pohjalta. Asukkaat, suunnittelijat ja miksei päättäjätkin vaan koolle samaan saliin tuomaan omia näkemyksiään asiasta, kertomaan missä nyt mennään sekä etsimään ja kehittämään yhdessä tulevaa kehityslinjaa!
Ja pitää muistaa, että tärkeintä ei ole se, kuka tietää eniten, vaan nyt pitää tietää mikä on tärkeintä!
Vaasan kaupunkisuunnittelun viheraluetiimin ansiokkaan työn pitää saada jatkua. Se toimii valtakunnan tasollakin esimerkkinä ja sitä on myös kansallisesti pidetty mallina.
Vaasassa tehdylle työlle on saatu myös tunnustus maailman johtavilta alan asiantuntijoilta, jotka tunnen myös henkilökohtaisesti ja jotka ovat vierailleet Vaasassa. Joukkoon kuuluvat mm. professori Manfred Köhler (maailman viherkattojärjestön presidentti) ja Herbert Dreiseitl (yksi maailman johtavista ympäristösuunnittelijoista) puhumattakaan maamme johtavista alan asiantuntijoista.
Vaasan Gerby on maamme ensimmäinen kestävään luontoperustaan tukeutuva asuinaluesuunnitelma, joka on arvossa arvaamattomassa ja edelleen hyvänä ja innovatiivisena esimerkkinä kaikille tuleville vastaaville hankkeille maassamme. Vaasassa jo Gerbyssä Jorma Panun kehittämä ratkaisumalli onkin jo otettu normaaliksi käytänteeksi. Toni Lustilan tästä maisemarakenneteoriaan tukeutuvasta suunnittelumenetelmästä Vaasan kaupungille laatima opas on hyvä lähtökohta jos haluaa tutustua tähän tarkemmin.
Aimo: Onko tässä kyse siitä, että kukaan ei ole profeetta omassa maassaan tai omalla paikkakunnallaan?
Vesa-Matti: Ei tarvitse ollakaan. Mutta viisaus alkaa tosiasioiden tunnistamisesta ja tunnustamisesta - tässä järjestyksessä. Nykyinen maailma on vaikea, tietoa on paljon, ja poikkitieteellisyys edellyttää laaja-alaista, monitieteistä lähestymistapaa. Lisäksi tarvitaan yhä enemmän yhteistyötaitoja, asioiden syvällistä ymmärtämistä sekä terävintä viimeisimmän tieteellisen tiedon seuraamista. Käytännön sovelluksissa myös asukkaiden osallistuminen on yhä tärkeämpää. Vastausten etsiminen kulloinkin ainutlaatuisen paikallisuuden haasteisiin lähtee siitä että kaikki tieto ja taito punotaan yhteen heti alkuvaiheessa. Yhteistyöstä kasvaa uudenlaista asiantuntemusta ja ymmärrystä. Kehittyvien käytänteiden ja uusien ajatusten myötä luodaan tavoitteita ja visioita, jotka ovat aikaansa edellä. Gerby on erinomainen esimerkki aikaansa edellä olleesta asuinalueratkaisusta. Tällä hetkellä se tarjoaa jo palautetietoa siitä miten alueen ympäristö on viimeisen 20…30 vuoden aikana kehittynyt.
Vaasan perinne ei saa katketa! Perinteessä ei ole kyse aiempien sukupolvien tekojen toistamisesta, vaan sen hengen löytämisestä, ylläpitämisestä ja edelleen kehittämisestä joka on mahdollistanut aiempien sukupolvien aikaansaannokset. Vaasan perinne suomalaisen puukaupunkikehityksen huippuna velvoittaa edelleen.
Tuosta Eteläisen kaupunginselän suunnitelmasta on olemassa oikein hyvä julkaisukin: Eteläisen kaupunginselän ja sen valuma-alueiden ympäristöyleissuunnitelma. Arkkitehdit Paunila & Rautamäki Ky yhdessä Pohjanmaan liiton, Länsi-Suomen ympäristökeskuksen, Vaasan kaupungin sekä Mustasaaren ja Laihian kuntien kanssa (Oy Fram Ab, Vaasa 1999).
Aimo: Tietoa ei siis ainakaan tunnu puuttuvan. Kiitos haastattelusta.
Vesa-Matti: Kiitos
Vesa-Matti Honkanen, ympäristösuunnitelun lehtori, Vaasan ammatikorkeakoulu
Kuva AN. Näkymä Ojbergetin laelta näkötornista 24.9.2011 klo 18. kohti Sundominlahden pohjukkaa.
Kuva AN. Munsmon rannasta kohti vastarantaa. 16.10.2011 klo 17.
Kuva AN. Vettäkin toki lahdella näkyy. Mutta matalaa on. Kuva on otettu 11.7.2008.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti