MAISA
Lukusuositus
Jenni Räinä: Veden ajat – Matka läpi muuttuneen maiseman
Like kustannus
OTAVA 2025
Olen kauan ihmetellyt, miten akateemisesti koulutetut
ihmiset, jotka luottavat tieteeseen, ovat niin välinpitämättömiä
ilmastonmuutoksen suhteen omassa elämässään. Jenni Räinä paljastaa kirjassaan,
että syynä on TOTTUMINEN. Totumme nopeasti muuttuneisiin olosuhteisiin,
huonoihinkin. Se tapahtuu jo yhden sukupolven aikana.
Kirjassaan Räinä käsittelee vesistöaluetta eli kertoo
virran, lähteen, puron, ojan, kosken, järven, sivujoen ja suistoalueen merkityksestä.
Muinaisesta merestäkin on oma lukunsa.
Oli kiva miettiä, mitä olen sanonut puroksi ja mitä ojaksi.
Mikä ero niillä on? Mielestäni puro lirisee ja ojassa vesi voi seistä
paikallaan. Kysyin myös mieheltäni, mitä eroa purolla ja ojalla on. Hän
vastasi: Purossa vesi virtaa omaa itse löytämäänsä reittiä. Oja on lapiolla tai
kaivinkoneella kaivettu. Minun mielestäni parhaiten mielikuva purosta syntyy
tuntureiden ylärinteillä, jossa vesi kerääntyy pieniksi soliseviksi ja
liriseviksi noroiksi.
Kauneimmat lähteet olen nähnyt Kankaanpäässä, niissä
pohjavesi ajoittain pulppusi ja pyöritti lähteen pohjalla hiekkaa saaden
lähteensilmät ikään kuin eläviksi.
Pohjois-Pohjanmaan Kuivajoki on Jenni Räinän kotijoki.
Suurin osa seudun joista on valjastettu, mutta kun keskustelu Kuivajoen valjastamisesta
alkoi, hanketta ryhdyttiin vastustamaan. Pienestä paikallislehden mielipidekirjoituksesta
(Mauri Hakala) lähti liikkeelle laajan joukon kamppailu joen valjastamisen
estämiseksi. Lopulta vuonna 1983 joki päätyi koskien suojelulain huomaan, joka
vahvistettiin neljä vuotta myöhemmin. Kamppailu kannatti.
Oulunjoella on selvitetty, kuinka Merikosken voimalaitoksen
virrasta päästettäisiin pysyvästi virtaamaan viidennes voimalaitoksen ohi ja
Oulu saisi takaisin koskensa. Samalla ohivirtaamasta muodostuisi luontainen
nousuväylä kaloille.
Vesiä ja metsiä ei voi irrottaa toisistaan. Kaikki vaikuttaa
kaikkeen. Jos haluamme kirkkaan virran ja kalaisat vedet, joudumme muuttamaan
tapojamme toimia purojen, lähteiden ja ojien varsilla – eli myös metsissä.
Kirjan teksti on helppolukuista. Mustavalkokuvat ovat
minusta tekstiin sopivat. Kuviin joutuu keskittymään enemmän kuin värikkäisiin
kuviin. Ne sopivat hyvin tekstiin. Mihin sinulla on kiire? Katso kuvaa
huolellisesti ja ajattele mitä kuva kertoo. Tuleeko sinulle mieleen jotain?
Oletko mahdollisesti nähnyt vastaavaa esim. koskien kuohuntaa vai etkö ole
nähnyt kotimaassa upeita isoja kuohuvia koskia koskaan? Oletko liian nuori,
että olisit voinut nähdä kotimaamme upeita kuohuvia koskia?
Luonnossa erilaiset osat, metsät, vedet, kalliot ovat
vuorovaikutuksessa eli vaikuttavat toinen toisiinsa. "Vaikuttava teos luonnon
katoamisesta, joka tapahtuu silmiemme edessä, mutta jota emme huomaa.”
Kuvituskuvat: kirjan etu- ja takakansi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti