Tangon tahdissa

 Heidi Köngäs, Tango Frisk. Otava, 2024.

Teksti ja kuva: Ansku 

Merenkurkku

Jalka osuu jäähän, potkaisee eteenpäin, toinen jalka taiteilee jalaksen päällä, kun potkukellkka liukuu pitkin kovaa, röpöliäistä jäätä. Pakkasta on parikymmentä astetta., viima liikuttaa lumihyhmää pitkin Merenkurkun jäistä pintaa. Pitkä nuori mies etenee jäätä pitkin, luistavin potkuin kohti Valassaarta. Hän lähti liikkeelle Ruotsin puolelta jo ennen kuin talviaamu edes valkeni ja hän aikoo jatkaa niin pitkälle kuin suinkin näkee.

Näin alkaa Heidi Köngäksen Tango Frisk, joka on avioliittokuvaus Pohjanmaalta. Jalmar Frisk on komea ruotsalaismies, joka saa töitä setänsä tehtaan konttorista Vedenojalta. Tansseissa Jalmar kohtaa nuoren saarijärveläisen karjakon, Alinan. Yhteistä kieltä tanssijoilla ei ole mutta kipinä syttyy. Häät vietetään, ja lapsia syntyy nopeassa tahdissa kuusi. Jalmar ei ole mikään ihanneaviomies. Alina hoitaa kaiken, lapset, kodin, sairaan anopinkin. Sota tuo uusia murheita, kun pojat lähtevät rintamalle ja tytär lääkintälotaksi.

Romaanin nimi Tango Frisk viittaa Jalmar ja Alina Friskin parisuhteeseen ja avioliittoon, jossa mies vie ja nainen taipuu. Kirjan edetessä tangon tahti vain kiihtyy ja avioparin tanssista tuleekin yksintanssi. Friskien tarinaa reunustavat ilot ja surut sekä sodan kauhut mutta Jalmar vain kulkee mirri kaulassa, solkkaa omaa suomen- ja ruotsinkielen sekoitustaan ja naukkailee viinaksia. Alina tekee oman ratkaisunsa, kun voimat loppuvat.  Heidi Köngäs kirjoittaa hienon aikamatkan ja vie lukijan sodanajan Vähäkyröön. 

Kirjailija kertoo Friskien avioliiton ja perheen tarinan Alinan ja kolmen keskimmäisen lapsen Uskon, Kristiinan ja Aatoksen kertomina. Jalmarin näkökulmasta kerrotaan vain prologi, jossa Jalmar Frisk tulee potkukelkalla Suomeen Merenkurkun yli. Kirjailija kuvaa Vaasaa Alinan silmin, kun Alina ja hänen ystävänsä Lahja lähtevät Vaasan syysmarkkinoille. He kiertelevät kaupungilla ja Alina toivoo löytävänsä Friskin talon. 

Vaasa olikin sitten vallan erityinen kaupunki, jotenkin paljon rehevämpi kuin Jyväskylä, jota olin koko ikäni pitänyt hienouden huippuna. Rautatieasemalla meitä vähän hymyilytti se kaupungin nimi Nikolainkaupunki, jota kukaan ei käytä, vaikka se on ollut venäläisten määräämä nimi jo pitkään. Siellähän se aseman seinässä luki. Kun lähdimme kävelemään asemalta kohti toria ja näin ne leveät bulevardit ja komeat vallasväen talot, niin melkein päästä huippasi. 

 

 

Lukija ei voi olla vertaamatta Heidi Köngäksen romaania Orvokki Aution Pesärikko-trilogiaan.  Pohjanmaalla naisen on hillittävä ittensä. Pidän Heidi Köngäksen kirjoista ja Tango Frisk viehätti paikallisuudellaan. Köngäs on erityisesti naisten kuvaaja ja kirjoissa liikutaan lähimenneisyydessä. Kustannustoimittaja olisi voinut korjata muutamat toistokohdat.

Heidi Köngäs kertoo Ilkka-Pohjalaisessa (verkkolehti 19.9.2024) olevansa tyttönimeltä Myntti mutta hän tähdentää, että on eri sukuhaaraa kuin Vaasan Myntit. Heidi Köngäs on työskennellyt myös ohjaajana. Elokuva Liian paksu perhoseksi (1984) on hänen ohjaamansa.