KENEN KAUPUNKI?

Asukasyhdistyksemme blogi julkaisee nyt suomenkielellä arkkitehti Hannu Vuolteenahon kirjoituksen, joka on aikaisemmin julkaistu Vasabladetissa ruotsiksi.

KENEN KAUPUNKI?
Arkkitehti Hannu Vuolteenaho

Peter Ehrström nostaa pääkirjoituksessaan 4.12. -11 esiin aina yhtä polttavan kysymyksen:
”En hurudan stad vill vi ha? Vems intressen får styra omvandlingen?” (Vbl 4.12. -11)

Muodollisesti katsoen kaikki on niin kuin pitääkin: kaupungilla on kaavoitusmonopoli ja kaavoista päättää viime kädessä demokraattisesti, julkisilla vaaleilla valittu kaupunginvaltuusto. Kaavoja valmistelevat luottamusmiesten valitsemat virkamiehet tai konsultit. Kaavojen eri vaiheista päättävät asianomaiset luottamusmieselimet. Asukkaille on varattu mahdollisuus tulla kuulluksi kaavoja valmisteltaessa ja valittaa lopullisesta valtuustonpäätöksestä.

Miksi sitten tyytymättömyys tehtyihin esityksiin ja päätöksiin on niin yleistä? Miksi asukkaat kokevat, että he eivät voi aidosti osallistua kaupungin kehitystä koskevaan päätöksentekoon?

Syitä on useita:

1) Suomi kuuluu tutkimusten mukaan maailman vähiten korruptoituneisiin maihin. Tutkimukset eivät ilmeisesti tunne Suomessa niin yleistä rakenteellista korruptiota. 1960-luvulta lähtien puolueet ovat jakaneet myös kunnalliset virat mandaatteihinsa. Sen seurauksena virantäytössä ”sopivat syrjäyttävät pätevät” ja itse viranhoidossa ryhmäedut syrjäyttävät kaupungin asukkaiden edut.

2) Valtakunnallisella tasolla edustuksellinen demokratia toteutuu puolueiden kautta. Nämä puolueet eivät välttämättä edusta kunnallisella tasolla ajankohtaisia intressejä. Asukasyhdistyksiltä ja vastaavilta ympäristöstä kiinnostuneilta ryhmiltä puuttuu edustus kunnan elimissä. Puolueiden välinen taktikointi ja kilpailu vallasta estää asioiden objektiivisen käsittelyn.

3) Kaupunkia rakennetaan pääosin yksityisin varoin ja usein myös yksityisille tonteille. Laki antaa kunnalle mahdollisuuden tällöinkin päättää mitä ja miten rakennetaan, mutta on luonnollista, että toteuttajien intressit otetaan huomioon. Myös tällä tasolla päättäjien ja yksityisten väliset suhteet saattavat saada rakenteellisen korruption luonteen. Nykyisin nimenomaan rakennusliikkeet, liikelaitokset ja vastaavat toimijat vaikuttavat päätöksentekoon enemmän kuin kuntalaiset kuntalaisina.

4) Kaupunkisuunnittelu, kaavoitus ja rakennussuunnittelu ovat kukin hyvin vaativa ammattiala. Kuitenkin koulutettu ammattikunta, arkkitehdit, ovat parin viime vuosikymmenen aikana menettäneet määräävää asemaansa sekä kunnallisissa että yksityisissä organisaatioissa. Vaasassa 1970-luvulla käynnistynyt ja parikymmentä vuotta voimakkaana jatkunut kaupunkisuunnittelu on 2000-luvulla ajettu alas. Aluksi kaupunkisuunnittelun johtoon tulivat epäpätevät henkilöt ja sitten virasto hajotettiin. Kaupunginarkkitehdin että yleiskaava-arkkitehdin virat ovat täyttämättä.

5) Vuonna 2000 tuli voimaan uusi maankäyttö- ja rakennuslaki. Sen piti parantaa kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia, mutta toisin kävi. Itse kaavoitusprosessi hidastui eikä mikään velvoita ottamaan huomioon asukkaiden kannanottoja. Kaavoitusta koskevat valitukset siirrettiin juristien ratkaistaviksi. Juristit eivät ymmärrä kaavojen sisältö- ja laatukysymyksiä, ainoastaan kaavoitusprosessin lainmukaisuutta, joten ratkaisuista on turha valittaa.


Arkkitehtuurista ja kaupunkirakentamisesta on sanottu, että se on aina aikansa kuva. Uskallammeko katsoa peiliin?

”Blir 2010-talet generellt en okänd epok i planeringshistorie, litet som 1960- 1970-talen? Inte om långsiktig stadsutveckling prioriteras framom kortsiktig vinstmaximering.” (Vbl 4.12. -11)

Valitettavasti on niin, että 2000-luvulla tuhottiin Vaasassa se pitkäjännitteinen kaupunkisuunnittelutyö, joka aloitettiin 1970-luvulla. Työ on aloitettava alusta, rakentamalla organisaatio ja miehittämällä se ammattitaitoisilla henkilöillä, mikäli nykyinen kehitys aiotaan kääntää.


5.12.2011
Hannu Vuolteenaho