Sorrun tähän ”syntiin” nyt itsekin, kun lainaan muutaman rivin kirjasta Totuuden etsijät, eli Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden tutkijan Nina Kokkisen esoteerista henkisyyttä Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Hugo Simbergin taiteessa esittelevästä teoksesta.
Lainaus yllä mainitusta kirjasta s. 111
Gallen-Kallelan tavoin myös Simberg ja Halonen aistivat tarkkaavaisesti luonnon omaa kieltä. Monissa Simbergin kirjoittamissa kirjeissä luontoa ja sen pieniä ihmeitä kuvaillaan elävästi ja yksityiskohtaisesti.
Hän aisti syksyisen hiljalleen kuolevan luonnon tunnelmaa ja kuunteli, kun se puhui hänelle ” omaa voimakasta kieltään”.
Värit ja luonnonilmiöt kietoutuivat toisiinsa: ”tummapurppura – sade, polttavan keltainen – myrsky”.
Myös Haloselle luonto paljasti salaisuuksiaan:
” Lienen ollut liian väsynyt maalatakseni sinä päivänä, mutta sellaisina hetkinä puhuu luonto ihmiselle niin voimakasta kieltä, että on parasta itse vaieta. (…) siinä tuli jutut hyvästi tutkituksi j selveni yhtä ja toista sellaista, joka vain luontoa itseään tutkimalla selvenee. Siellä erämaan korkeuksissa herkistyvät kaikki vaistot omituisesti. (…).
Lainaus päättyy
Suosittelen tutustumaan myös Tikanojan taidekodissa parhaillaan esillä olevaan näyttelyyn Sielun silmä. Esim. heti huomenna 2.10.2019, kun Vaasassa on ilmainen sisäänpääsy kaikkiin kaupungin omiin taidemuseoihin! (kaupungin syntymäpäivälahja vaasalaisille ja muillekin).
https://museot.fi/nayttelykalenteri/index.php?nayttely_id=22025
Edellinen tämän blogin kirjoitus käsittelee samaa aihetta.
Kuvat ja tekstin koonti: Aimo Nyberg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti