Tälle viikolle saatiin kunnon takatalvi, tiistaiksi oikein lumimyräkkä. Toiveissa on taas hieno ja lämmin sää tulevaksi viikonlopuksi.
Tällä viikolla julkaistiin netissä mielenkiintoinen lintujen muuttoa reaaliajassa seuraava sivusto.
https://www.birdlife.fi/euroopan-lintumuuton-eteneminen-seurattavissa-reaaliajassa/
Kun laitoin ko. sivustolle lintulajiksi merimetson, niin tilanne näytti kyllä oikealta. Huhtikuun alussa on tehty ensimmäiset havainnot myös Vaasan alueella.
On taas vain hetki siihen, kun jäät sulavat myös Vaasan edustalla. ja mm. Eteläisellä kaupunginselällä voi seurata upeaa lintujen kevätmuuttoa, kymmenien lintulajien, tuhansien yksilöiden kokoontumisia. Osalla vain muutamiksi päiviksi, toisilla jäämistä lahdelle pesimään koko kesäksi.
Myös merimetsojen, valtaisa taistelu pesimäreviireistä saarilla ja ranta-alueilla alkaa aivan pian.
Viime viikonloppuna olin kuvaamassa kevään muuttolintuja mm. Söderfjärdenillä ja Vaskiluodossa leirintäalueella. Kiuruja, peippoja, näkyi jo. Västäräkkiä en itse vielä nähnyt, mutta niitäkin on jo saatu kuviin Vaasassakin.
Näinhän se menee: kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään.
Merimetsoista ollaan montaa mieltä.
Odotellaan taas millainen keskustelu niistä taas tänäkin vuonna mielipidepalstoille jne. syntyy.
Tässä yksi kirjallinen huomio, jo vuodelta 1539 (alkuperäinen teksti). Alkuperäinen julkaistu teos: Olaus Magnus Gothus: Historia de gentibus septentrionalibus. Roma 1555.
OLAUS MAGNUS: SUOMALAISET POHJOISTEN KANSOJEN HISTORIASSA, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2002, päätoimittaja Kai Linnilä, 2002
Lainaus, sivulta 508
Merikorpeista (merimetsoista)
On olemassa toisenlaisiakin korppeja, joita kutsutaan vesikorpeiksi. Nämä ovat pikimustia muualta paitsi rinnasta ja vatsasta, josta ne ovat harmaita. Niiden ahneus on tavaton. Ne pyytävät kalaa, lentävät verkkaisesti ja sukeltaessaan viipyvät pitkään veden alla. Niiden nokassa on sadonkorjaajan sirppiä muistuttava käyrä kärki, jolla ne pitävät kiinni liukkaista kaloista, erityisesti ankeriaista. Niitä ne pyydystävät ja hotkivat niin ahneesti, että antavat niiden mennä elävinä suolen läpi kuin rännistä.
Näillä linnuilla on myös hyvin epämiellyttävä tapa tahria ulosteillaan puiden kaarna ja oksat, niin että ne kuivuvat äkkiä. Samoin tekee harmaahaikara. Se rakentaa pesänsä tämän korpin tavoin korkeisiin puihin kalaisten vesien lähelle, niin kuin melkein kaikki vesilinnut.
Korpit hautovat muniaan keväällä. On olemassa tosin vielä yksi korpilaji, jäälintu, joka rakentaa pesän talven alussa seitsemässä päivässä. Talven alulla tarkoitetaan tässä aikaa, jolloin neljännes taivaasta tekee talvea eli toisin sanoen aikaa, jona aurinko siirtyy Kauriin tähdistöstä Oinaaseen.
Tähän epämiellyttävään korppilajiin kuuluu vielä eräs morfexiksi (merimetsoksi) nimetty vesilintu, joka on kokonaan musta ja joka vaanii edellistä. Sillä on sahamainen nokka ja voimakkaat kynnet. Sukeltaessaan mereen se tarttuu niillä kiinni isoihin kaloihin ja syö ne. Suurina parvina se rakentaa pesän puuhun ja ruokkii poikasensa kalalla.
Jos merimetsolla on pesästä lähtiessä raskas olo mahassa, se oksentaa viimeksi syömänsä - muussa tapauksessa se olisi tuhon oma. Kun se on kylläinen, se levittää siipiään kuivatakseen ne auringossa. Ennen lentoon nousua se piiskaa pitkään pyrstöllään vettä. Siksi se on saanut toiseksi nimekseen märkäpyrstö. Tätä lintua esiintyy sekä kesällä että talvella kaikkialla merenrannoilla Pohjolassa.
Lainaus päättyy
Näin siis on jo lähemmäs 500 vuotta sitten, kuvailtiin alun perin latinaksi, merimetsoa ja sen alalajeja.
Nyt 2000-luvulla Pohjolan rannikoilla olevia merimetsokantoja on seurattu, tilastoitu, ja populaatiota rajoittavia toimiakin on jo tehty. Mitkä ovat viranomaisten toimet jatkossa, siitä saamme kenties selkoa tulevina viikkoina.
Merimetsoyhdyskunnan kiihkeät kuukaudet huhtikuusta alkusyksyyn ovat joka tapauksessa lintuja kuvaaville valokuvaajille hienoa aikaa.
Jos kuviin sattuu tarttumaan jonkinlaisia poikkeamia, esim. erikoisuuksia väreissä, tai jopa elintavoissa, saattaa kyseessä olla alalaji (vrt. yllä olevaan tekstilainaukseen).
Tänä keväänä en merimetsoja ole vielä Sundominlahdella nähnyt (11.4.) Viime vuonna ensimmäinen havainto Juckasgrunnilla oli 18.4.2018.
Kevät etenee, seurataan luonnonilmiöitä, nautitaan lisääntyvästä valosta, ulkoilusta säässä kuin säässä!
Tähän loppuun vielä onnittelut Merenkurkun Lintutietelliselle yhdistykselle, joka viettää tänä vuotta toimintansa 40-v. juhlavuottaan!
Yhdistyksen julkaisu, Siipipeili on tällä kertaa aikamoinen lukupaketti, 92 sivua täyttä asiaa. Perusasiaa linnuista, yhdistyksen historiaa, ja katsaus ikävimpiinkin muistoihin: öljykatastrofi Merenkurkussa 1984.
Kansikuva: Siipipeili – Juhlajulkaisu 2019
Kuvat ja tekstin koonti: Aimo Nyberg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti