Kuvat: AN, 1.7.2018, Villa Sandviken.
Olen tässä blogissa aikaisemmin kirjoittanut aiheesta useammankin jutun:
Esitellessäni rakennuksen seinässä olevaa Jacob Tegengrenin muistolaattaa http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2017/09/jacob-tegengren-30-syyskuuta-1953.html
Esitellessäni Totikiveä, eli puistoalueen muistomerkkikiveä
http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2017/05/totikivi-1-toukokuuta-1843.html
Kirjoitussarjassa: Samoilla paikoilla (Rolf Holmin kaleneterikuvien paikoilla) http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2017/02/samoilla-paikoilla-helmikuu.html
Tyytyväisenä totean tänään näin Näin se on. Kun kaupunki vihdoin monen vuosikymmenen jälkeen päätti myydä rakennuksen, ja onnistui myös löytämään tahon, joka kykeni kohteen kunnostamaan asianmukaisesti ravintoalaksi ym. toimivaksi tilaksi, voidaan nyt sanoa: Kyllä onnistuttiin! Hienoa.
Nyt täytyy vain toivoa, että asiakkaita riittää, ja tehty merkittävä satsaus on nykyiselle omistajalle kannattavaa toimintaa.
Alueella ja rakennuksella on pitkä upea historia. Rappio oli kuitenkin jo hyvin lähellä. Kaupungin omistuksessa varoja kunnossapitoon, eikä oikein ideaakaan eteenpäin menolle tuntunut löytyvän.
Jo 1990-luvun alussa myös vaasalaiset aktiivit yrittivät parhaansa saada elämää palamaan Hietalahden Villaan. Tavallisten kansalaisten tahtotila, into eivätkä ”taskurahatkaan” tuntuneet riittävän asioiden eteenpäin viemiseksi.
Onneksi kaupunki lopulta viisaiden päättäjien toimesta laittoi rakennuksen myyntiin, ja on sen jälkeen myös esimerkillisesti satsannut ulkoalueen kunnossapitoon, alueen historiallisen ilmeen ylläpitoon ja kehittämiseen.
Reprokuvaus: AN. Lehtileikeet 1990-luvun alusta. Arkistolähde: Alice Stolpes fotografier och urklipp
Kuvat ja teksti: Aimo Nyberg
Tähän loppuun vielä linkki Villa Sandvikenin nettisivuille
http://www.villasandviken.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti