TERVETULOA - VÄLKOMMEN!

Blogi on avoin kaikille asiallisille kuville ja kirjoituksille, suomeksi, ruotsiksi ja millä kielellä tahansa! Kaikki tekijäinoikeudet juttujen kirjoittajilla ja kuvien kuvaajilla! Yhteystiedot saa sivuston ylläpitäjältä.




sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Tarinoita Vaasasta, taidekaupungista


Kuva: AN. Uunituoreen kirjan kansi

Luin viikonloppuna tätä kirjaa suorastaan innolla!

Kävin myös Pohjanmaan museossa katsomassa näyttelyn

TARINOITA TAIDEKAUPUNGISTA – VAASAN TAIDEYHDISTYS 100 VUOTTA / Pohjanmaan museo 19.05.2017 - 10.09.2017


Unto Kaipainen: Puutarha 1946. Vaasan taideyhdistys. Kuvaaja Jorma Mikola, Pohjanmaan museo.

Lainaus museon sivuilta:

”Vaasan Taideyhdistys täyttää sata vuotta. Juhlavuoden näyttely esittelee yhdistyksen taidekokoelmaa ja sen muotoutumista. Yhdistyksen historiasta on kirjoitettu juhlajulkaisu, ja näyttely havainnollistaa niitä tutkimustuloksia, joita kirjan laatimisessa on saatu. Vaasan Taideyhdistys on siis saman ikäinen kuin itsenäinen Suomi, ja siksi sen syntyvaiheet ja historia heijastelevat havainnollisesti yhteistä historiaamme. Vaasan Taideyhdistyksen kokoelma esitteleekin lähinnä Suomi-kuvaa ja sen muutoksia” 


Näyttely ja kirja, Vaasan taideyhdistys 100 vuotta – Vasa konstförening 100 år on ehdottomasti tämän vuoden vaasalainen kulttuuriteko.

Taideyhdistys on saanut nyt kansien väliin oman historiansa. Yhdistyksen vahvan alun, synnyn koko Suomen itsenäisyyden melskeiden keskellä, monet hyvinkin vaihtelevat vuosikymmenet erilaisten persoonallisuuksien vaikuttaessa yhdistyksen toimintaan, ja myös viimeiset vuosikymmenet, vaiheet Vaasan kaupungin kanssa yhteistyössä toimimisesta.

Kirjan eri kirjoittajien tositarinoissa on todella paljon kiehtovia yksityiskohtia, vaasalaista kulttuurihistoriaa.

Erityisen hienosti on kuvattu yhdistyksen alkuvaiheet, (Maisa Kannonmaa: Taideuutinen kuohunnan keskelle), eli siis vahvojen persoonallisuuksien aikaansaamiset perustamisvaiheessa ja ensimmäisten näyttelyiden yhteydessä.

Oli upeaa lukea (Maisa Kannonmaa: Schjerbeckin 27 työtä Vaasassa) tositarina siitä, että Vaasassa on ollut esillä Helene Schjerfbeckiltä 27 työtä vuonna 1918. Uskomatonta! kirjassa on tästä mainio kirjoitus upeine dokumentteineen.

Kolmas minua koskettava tarina kirjassa on arpajaisvoitoista kertova kirjoitus, (Maisa Kannonmaa: Arpajaistaide houkutteli jäseneksi) jossa haastatellaan Martti Levónia, - tässäkin kertomuksessa on läsnä Schjerfbeck. Aikamoista, - kiehtovaa luettavaa, todellista vaasalaista kulttuurihistoriaa tämäkin yksityiskohta.

Lapsuusmuistoja Einarin matkassa (Johanna Jurkka) avaa myös koskettavalla tavalla näkymiä vaasalaiseen taiteilijaelämään, perheeseen ja sukuun. Ajankohtaista ajateltavaa myös tähän päivään!

Työ vie muihin maailmoihin (Johanna Jurkka) on erinomainen syväluotaus Taiteilija Kaarina Heikinheimon persoonalliseen taiteen tekemiseen, ja elämään.

Samoin vahva kuvaus taiteilija Tiina Lehtimäestä (Johanna Jurkka: Hurjana luonnon puolesta).

Dan Holmin kirjoitus Globaalia ja fataalia, kun taide on irti, on uskomaton, suorastaan elämän ja taiteen olemassaolon kohtalonkysymyksiä syvästi luotaava taidehistorian luento!


Kirjassa riittää lukemista pitkäksi aikaa, jokainen Tarinoita TAIDEKAUPUNGISTA -kirjoitus ansaitsee kunnollisen perehtymisen. Siinä siis riittää ajattelemista, itselleni ainakin!

Suosittelen kirjaa lämpimästi jokaiselle vaasalaiselle kulttuurin ja taiteen ystävälle. Itselläni on, ja uskon että sama tilanne on monilla ikäisilläni, kaikki kirjahyllyt jo täpötäynnä kirjoja, eikä uusille laatukirja ostoksillekaan kovin helposti enää löydy motivaatiota. Onneksi tämän kirjan kuitenkin ostin Pohjanmaan museosta, näyttelykäynnin päätteeksi.


Tarinoita TAIDEKAUPUNGISTA – Berättelser från en KONSTSTAD Vaasan taideyhdistys 100 vuotta, Vasa konstförening 100 år
Maisa Kannonmaa (toim./red.) 2017
Käännös Jenni Roth
Hinta 34 €


Omaan kuvataideopettajan CV listaani kuuluu myös vuoden mittainen tuntiopettajan työ Vaasan taideyhdistyksen piirustuskoulun opettajana lukuvuonna 1983 – 1984. Jan Lindhin 1980 -1984 kaudella siis, ennen Susanne Sandströmin aikaa. Piirustuskoulu oli vaihtanut paikkaa syksyllä 1883, Asemakatu 23:n vanhaan saunataloon. Tänne ei piirustuskoulu kuitenkaan jäänyt, vaan parin vuoden päästä taideyhdistys vuokrasi tilat Puuvillatehtaan alueen Käsityöläiskylästä. Omaa työuraani jatkoin virassani Onkilahden yläasteella ja lukiossa. 34-vuotta Vaasan palveluksessa, kunnes jäin eläkkeelle Vöyrinkaupungin koulusta v. 2016.

Aimo Nyberg, kuvataiteen lehtori, eläkkeellä

Ps. Vaasan taideyhdistys täyttää 100 vuotta marraskuun 7. päivä tänä vuonna 2017. Perustamiskokous pidettiin Vaasan kaupungintalon juhlakerroksessa olleessa maistraatin huoneistossa (nykyään tilassa on vaatesäilytys).

Haluan olla toiveikas, (allekirjoittaneella ei ole tietoja mahdollisista suunnitelmista), että vajaan puolen vuoden päästä meillä vaasalaisilla on suuri ilo olla mukana juhlimassa satavuotiasta Vaasan taideyhdistystä. Tilaisuus, juhla, jossain muodossa toivottavasti järjestyy. Sekä yhdistys, että kaupungin kulttuuritoimesta vastaavat ammattilaiset tähän kyllä pystyvät.

Aimo