TERVETULOA - VÄLKOMMEN!

Blogi on avoin kaikille asiallisille kuville ja kirjoituksille, suomeksi, ruotsiksi ja millä kielellä tahansa! Kaikki tekijäinoikeudet juttujen kirjoittajilla ja kuvien kuvaajilla! Yhteystiedot saa sivuston ylläpitäjältä.




tiistai 27. joulukuuta 2016

Vuoden suurin kuvataideteko Vaasassa?

Onko Sinun mielestäsi suurin taideteko Vaasassa tänä vuonna esim. tämä?

http://www.katutaide.com/vaasa-andrew-hem/

Vai jokin muu, pienempi, näkymättömämpi, halvempi jne. tapahtuma, taideteko, hetki, kohtaaminen jossain…

Tai oletko kenties pettynyt kaupungin kulttuuripuolen palveluihin? Eikö tänä vuonna ole tapahtunut mitään todella kivaa, tarpeeksi koskettavaa, rajua…?

Jokaisella olkoon oma mielipiteensä. Toisaalta, kaikkea tällaista ei tarvitse tietenkään edes pohtia…


Minä ajattelin kuitenkin jotain fundeerata.

Vuoden lähestyessä taas loppuaan, ja Suomen 100 -v. juhlavuoden lähestyessä, on meillä vaasalaisillakin hyvä hetki pohtia missä kulttuurin saralla mennään?

Millaisia asioita Vaasassa on tapahtunut, mitä on koettu, se taitaa olla hyvin yksilökohtaista. Onneksi näin on. Kulttuuria ja taidetta ei ole koskaan hyvä yrittää laittaa johonkin muottiin, vaan parempi on antaa ns. kaikkien kukkien kukkia. Uudet trendit, hitit löytävät kyllä yleisönsä, jos niiden aika on!

Taiteiden Yössä oli taas vahvaa tekemisen meininkiä. Tällaisessa on ollut hienoa saada olla mukana!

Museoiden taidenäyttelyitä on ollut aika harvakseltaan, säästösyistä ilmeisesti. Toisaalta on myös muutaman kerran ihmetyttänyt se, että samaan perjantai-iltaan on osunut päällekkäisiä avajaisia. Toki porukka on sitten vaan lähtenyt kierrokselle!

Nelin-Cronströmin taidekoti Rantakadulla on päätetty sulkea, - mitä kokoelmille ja huoneistolle tapahtuu jatkossa, ei ole kait vielä tiedossa? Taidekotia ei osattu tai edes haluttu markkinoida, eikä yleisö ymmärtänyt tämän kaupungille lahjoituksena saadun kotimuseon arvoa.

Mikolan akvarellisali lopettaa Raastuvankatu 21:n tiloissa, ja säätiö siirtyy Pohjanmaanmuseota vastapäätä olevaan Museokatu 7:n rakennuksen tiloihin. Yleisölle avoin näyttelytoiminta loppuu näillä näkymin kokonaan.

Viime vuosien positiiviset satsaukset ovat tulleet tahoilta, joiden kautta on saatu varoja mm. Vaasan patsaiden ja muistomerkkien kunnostukseen. Viime vuosien aikana on määrätietoisesti kunnostettu keskeisiä kohteita, kuten Pohjanmaan museon historialliset pronssiovet, Topeliuksen patsas Kirkkopuistikolla, jo aikaisemmin saatiin toimintakuntoon keskustan kävelykadun Gridlock, pyörivä häkkyrä Rewell-centerin päädyssä. Palosaarella restauroitiin viime kesänä Veera, ”punainen ihme” (ympyrä/kolmio-ilmiö). Myös Valtion virastotalon pihalla oleva Inhimilli kiiltää taas, melkein kuin uutena. Hautausmaan vieressä Tiklaspuistossa Peikko ja Impi saivat itsensä kuntoon, ja ympärilleen aivan mahtavan kunnostetun puistoalueen. Muutakin on varmasti tehty, jatkuvaa pientä ja huomaamatonta kunnostusta, ehostusta siellä täällä, - toki työtä riittää jatkossakin aivan valtavasti.

Vaasa kun on melkoinen kuvataidekaupunki!

Kansakunta, kaupunki, yhteisö, joka pitää huolta omasta kulttuurihistoriastaan ansaitsee olemassaolonsa, ja sivistyksen eteenpäinmenon. Komeat kuvataidekokoelmat, sekä monipuoliset julkiset veistokset ovat yksi Vaasan valteista. Matkailijoita, turisteja käy täällä näissäkin merkeissä. Parantamisen varaa aina on, tarjontaa pitää tehdä edelleen entistä näkyvämmäksi, myös meille vaasalaisille, jotta mekin ymmärtäisimme mitä kaikkea meillä on nähtävänä täällä ihan silmiemme alla.

On aina syytä kysyä, näkevätkö silmämme asioita, jotka ovat ”koko ajan arjessamme läsnä”?

Tuttuja asioita emme malta katsoa, näin se vaan on. Ohitamme ne mielellään itsestäänselvyyksinä. Siksi tarvitaankin uteliaisuutta, ja halua perehtyä asioihin.

Patsaat, muistomerkit eivät puhu meille. Meidän on mentävä niiden luokse, ja aloitettava ”vuoropuhelu”.

Pohjanmaan museon edessä olevan taideteoksen kanssa voi ajatuksia käydä vaihtamassa livenä, tai vaikkapa netissä, täällä

http://www.stefanlindfors.com/#/intro/menu/S/S-SI/0096


Kuva: AN. Pohjanmaan museo 19.9.2014.

Teksti: Aimo Nyberg