TERVETULOA - VÄLKOMMEN!

Blogi on avoin kaikille asiallisille kuville ja kirjoituksille, suomeksi, ruotsiksi ja millä kielellä tahansa! Kaikki tekijäinoikeudet juttujen kirjoittajilla ja kuvien kuvaajilla! Yhteystiedot saa sivuston ylläpitäjältä.




perjantai 3. huhtikuuta 2015

HHH


Hyytävän hyvä huomio / huhtikuu 2015

Tämän asukasyhdistyksemme blogin Hyytävän Hyvä Huomio, H H H – kiitosmaininta annetaan:

Helsingin Sanomien kulttuuriosaston esimies Hanna Mahlamäelle.
Hän osuu tämän päivän lauantaiesseessään harvinaisen hyvin maaliin kirjoituksessaan Ota kantaa: mikä on totta? Luotettavan tiedon haastajia on suomessa yhä enemmän. Netin provosointi valuu journalismiinkin.

Lainaus, HS 3.4.2015: ”Sosiaalisessa mediassa kuitenkin joka päivä on aprillipäivä. Tahallisten huijausten ja provokaatioiden tehtailu on laaja kansanhuvi niin meillä kuin maailmalla. Kun perinteinen media loiventaa puhetapaansa faktoista piittaamattomaksi, keskustelua herättääkseen, se luopuu tärkeästä vastuustaan lukijoille.”

Kyllä, näin juuri on! – Voi hyvänen aika, millä sisällöillä mm. älykännykät meidän päät, ajatuksemme täyttyvät. Toki omasta uteliasuudestamme näin pääsee tapahtumaan, se on myönnettävä. Olemme koukussa näihin vempaimiin. Niin aikuiset työpaikoillaan, kuin myös lapset ja nuoret kouluissa. Vapaa-ajastamme vietämme yhä suuremman osan erilaisia sosiaalisen median palveluja käyttäen.

Hanna Mahlamäen lauantaiessee päättyy sanoihin ” Karnevalismi, valheet, mukatietämättömyys ja provokaatiot. Koeteltu tieto ja sivistys luovivat yhä sakenevassa hetteikössä.”

Kirjoitus kannattaa lukea kokonaisuudessaan, paperiversiona tai netistä, jos digilehti on käytettävissä.



Open kokemuksia

Pitkän, jo 33 vuotta kestäneen opettajan urani aikana on minulla ollut näköalapaikka seurata lasten ja nuorten elämää. Kun kysytään, miten nuoret ovat muuttuneet, erityisesti nyt 2000-luvulla, vastaan kysyjille:

Ovat muuttuneet, tottakai. Maailmakin ympärillämme on muuttunut, ja muuttuu kiihtyvällä vauhdilla. emme tälle mitään voi, eikä ehkä ole syytäkään. Vanhan on syytä väistyä, tehdä tilaa uudelle. Tätä sanotaan kait kehitykseksi.

Häkellyttävimpiä muutoksia oppilaissa on mielestäni juuri tietoon ja totuuden etsimiseen liittyvä asenteen muutos. Halu oppia asioita, harjoitella pitkäjänteisesti, kehittyä paremmaksi, ottaa kokemuksistaan oppia, ovat dramaattisesti heikentyneet.

Lähes kaikilla, ainakin yläkoulussa, on nykyään älykännykät. Niitä ei hyödynnetä juurikaan opetuksessa, vaikka niin voitaisiin myös tehdä. Sen sijaan kännykät tuntuvat olevan oppilaille tarpeen uusimpien pelien pelaamiseen, ja yhä enemmän myös valtavaksi paisuneen erilaisten sosiaalisten medioiden seuraamiseen, ja siihen osallistumiseen kommenteilla, peukutuksilla, sanoilla, kuvilla, videoilla jne.

Meidän kaikkien päät, ajatukset täyttyvät tällaisella ”höpö höpöllä”. Se vie meiltä ajan. Se ei anna hetkeäkään rauhaa vaan olla. Oppilaat tarvitsisivat palautumista oppituntien jälkeen, joskus vaativienkin suoritusten perään. Aivot happea, ja kroppa liikuntaa.

Kaiken lisäksi kouluihin on jossain vaiheessa levinnyt käytäntö, ettei välituntisin tarvitse mennä lainkaan ulos. Ellei siis itse halua. Koulujen pihat ovat autioina, vain valvova opettaja kulkee siellä yksikseen – aika usein myös kännykkä kädessään.

Sisätilojen viihtyvyyttä on lisätty sohvilla ja pitkillä seinänvieruspenkeillä. Näillä oppilaat istuvat päivässä välituntisin, päivänmittaan siis toista tuntia. Myös tunneilla pitää pääasiassa istua paikoillaan. Ei tätä ole helppoa jaksaa. Siksi kait monet koululaiset yrittävät pitää kielloista huolimatta kännyköitään auki myös oppitunneilla, ja olla seuraamatta opetusta. Tähän on tultu.

Uusi vuonna 2016 käyttöön otettava uusi opetussuunnitelma OPS 2016 saattaa avata uudenlaisia mahdollisuuksia hyödyntää uutta teknologiaa oppimisessa ja opettamisessa. Toivotaan näin.

Jotain peruuttamatonta on kuitenkin näinä aikoina tapahtumassa. Opettajan työssä on perinteisesti pyritty kunnioittamaan totuuden etsimistä. Lopullista, pysyvää totuutta ei jokaiseen asiaan tietenkään ole mahdollista esittää. Monesti totta on vain hetki, jossa eletään. Tässä ja nyt. Onko tämä riittävää? Oppilaalle itselle, saatikka yhteiskunnallemme? Seuraako tästä, että jokaisella meillä on omanlaisemme, yksilöllinen elämänkokemus, ja yleissivistyskin? Siirtyessämme uuteen työtehtävään, asiat ja osaaminen opiskellaan kapea-alaisesti ja vain välttämätön tehtävästä suoriutumiseksi.

Menetämmekö lopulta kyvyn kommunikoida yli sukupolvien välisen kuilun, tai eri elämänalojen välillä, kun käyttämämme kieli ja sanatkin uusiutuvat, päivittyvät lähes samaan tahtiin kuin käyttämäämme koneet?

Totuuden etsimisessä, ja omien ajatusten arvailemisessa on ihan kylliksi haastetta ihan jokaiselle meistä. Jos tästä luovutaan, jopa vapaaehtoisesti, jäädään kännyköiden ja koneiden orjiksi. Silloin on katoamassa väliltämme inhimillisyys, suora vuorovaikutus toinen toistemme kanssa.

Haluan uskoa, että ikivanhat hyveet, - kauneus, totuus ja hyvyys, ovat kuitenkin edelleen voimissaan. Tuhansia oppilaita opettaneena luottamukseni nuorisoon on kaikesta huolimatta edelleen vahva.

Eilen tulevaisuus oli tämä päivä.

Hyvää, rauhallista pääsiäisen aikaa

Aimo Nyberg